Piispainkokous edellyttää Kansanlähetykseltä ja Sleyltä korjaavia toimenpiteitä
Piispainkokous koolla lokakuussa 2023. Kuva: Aarne Ormio
Suomen ev.-lut. kirkon piispainkokous edellyttää Suomen ev.lut. Kansanlähetykseltä ja Suomen Luterilaiselta Evankeliumiyhdistykseltä (Sley) toimintaansa korjaavia toimenpiteitä. Piispainkokouksen mukaan järjestöt ovat syyllistyneet sopimusrikkomukseen, kun näiden työntekijöitä vihittiin papeiksi Inkerin kirkossa Venäjällä 3. syyskuuta 2023.
Piispainkokous on kuullut molempia järjestöjä. Järjestöt ovat pahoitelleet riittämätöntä tiedottamista, vaikka ne eivät myönnäkään syyllistyneensä sopimusrikkomukseen.
– Tietoisesti emme rikkoneet sopimusta. Emme ymmärtäneet pappisvihkimyksen olevan asia, josta tulee informoida etukäteen, Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä kommentoi Uudelle Tielle.
Piispainkokous edellyttää, että järjestöjen hallitukset tekevät pysyväisluonteiset päätökset korjaavista toimenpiteistä 31.5.2024 mennessä. Jos piispainkokous määräajan jälkeen toteaa, että korjausta ei ole tehty, se voi esittää kirkolliskokoukselle, että järjestö menettää asemansa kirkon lähetysjärjestönä.
Taustalla kysymys yhteisvihkimyksestä
Piispainkokouksen mukaan järjestöt ovat rikkoneet virkakysymyksen suhteen Yhteinen todistus -asiakirjan toimintaperiaatetta, jonka mukaan sopimusjärjestöt eivät saa aiheuttaa toiminnallaan haittaa yhteistyössä. Yhteinen todistus on kirkon lähetyksen linjausasiakirja. Lähetystä koskevassa perussopimuksessa lähetysjärjestöt sitoutuvat noudattamaan Yhteinen todistus -asiakirjan toimintaperiaatteita.
Piispainkokous katsoi myös, että järjestöt rikkoivat sitoumusta tiedottaa piispainkokoukselle, kun ne suunnittelevat omaa toimintaansa koskevia uusia merkittäviä avauksia yhteistyökumppaneiden kanssa.
Rikkomus kietoutuu piispainkokouksen mukaan siihen, että Inkerin kirkossa vain miehet voivat toimia pappeina. Hakemalla vihkimyksen Inkerin kirkosta järjestöjen työntekijät ovat voineet välttää osallistumasta Suomen ev.lut. kirkon pappisvihkimykseen, jossa vihitään samaan aikaan naispuolisia pappeja.
Enää ulkomaiset vihkimykset eivät käy
Piispainkokouksen mukaan sopimusrikkomus on vakava, mutta ei kuitenkaan sellainen, että sen seurauksena piispainkokouksella olisi välittömästi tarvetta esittää kirkolliskokoukselle lähetysjärjestöstatuksen menettämistä.
Järjestöiltä edellytetään, etteivät ne edistä työntekijänsä papiksi vihkimistä Inkerin kirkossa tai missään muussa ulkomaisessa kumppanikirkossa, jos työntekijä asuu vakituisesti Suomessa ja käy vain satunnaisesti vihkimyksen antaneessa kirkossa tai tekee vain etätyötä kyseiseen kirkkoon.
Järjestöiltä edellytetään myös, että ne eivät kierrä ulkomaisilla vihkimyksillä kirkon virkaratkaisua, vaan tukevat työntekijänsä pappisvihkimyksen saamista Suomen ev.lut. kirkolta tavanomaisten pappisvihkimyskäytäntöjen mukaisesti.
Kommentti: Syyllistyivätkö Sley ja Kansanlähetys todella sopimusrikkomukseen?
Piispainkokouksen mukaan Kansanlähetys (Sekl) ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) ovat syyllistyneet sopimusrikkomukseen, kun järjestöjen työntekijöitä vihittiin papeiksi Inkerin kirkossa Venäjällä 3.9.2023.
Sekl ja Sley ovat kirkon lähetysjärjestöjä, jotka ovat allekirjoittaneet kirkon kanssa perussopimuksen, jossa sitoudutaan noudattamaan Yhteinen todistus -asiakirjaa. Puhuessaan sopimusrikkomuksesta piispainkokous viittaa Yhteisen sopimuksen kahteen kohtaan.
Asiakirjan toimintaperiaatteiden seitsemännessä kohdassa sanotaan, että seurakuntien ja lähetysjärjestöjen yhteistyössä lähetysjärjestöt noudattavat kirkolliskokouksen vuoden 1986 päätöstä pappisviran avaamisesta naisille. Tilanteessa, joissa virkakäsitysten erilaisuus muodostuu ongelmaksi, seurakunnat ja lähetysjärjestöt toimivat piispainkokouksen ohjeistusten mukaisesti. ”Kirkon sopimusjärjestöt kunnioittavat kumppanikirkkojen virkaratkaisuja ja sisäistä keskustelua, eivätkä saa aiheuttaa toiminnallaan haittaa.”
Ei ole ilmiselvää, kuinka tätä toimintaperiaatetta tulee tulkita. Näyttää siltä, että aluksi siinä puhutaan ev.lut. paikallisseurakuntien ja järjestöjen välisestä yhteistyöstä ja siinä mahdollisesti tapahtuvista ristiriitatilanteista. Inkerin kirkon vihkimyksessä ei kuitenkaan ole kysymys tästä.
Lainattu virke, jossa puhutaan haitasta, taas liittyy järjestön ja ulkomaisen kumppanikirkon väliseen yhteistyöhön. Se on luontevaa tulkita niin, että suomalainen lähetysjärjestö ei pyri vaikuttamaan kumppanikirkon virkaratkaisuun tai sitä koskevaan keskusteluun. Siitäkään ei Inkerin kirkon vihkimyksissä ole kysymys. Sekl ja Sley eivät ole pyrkineet vaikuttamaan Inkerin kirkon virkakäsitykseen.
Haitan aiheuttaminen näyttää liittyvän juuri tuohon kumppanikirkon kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tulkitseeko piispainkokous nyt niin, että Inkerin vihkimykset aiheuttivat haittaa Suomen ev.lut. kirkolle tai kirkkojen väliselle yhteistyölle? Vaikka haitan aiheuttaminen ymmärrettäisiin näin laajemmin, ei ole mitenkään itsestään selvää, että vihkimykset itsessään aiheuttivat haittaa Suomen ev.lut. kirkolle.
Piispainkokous ei erittele, mikä tämä haitta on. Mitä haittaa siis kirkolle koitui siitä, että muutama Suomen ev.lut. kirkkoon kuuluva teologi vihittiin kumppanikirkossa papiksi? Samana päivänä tapahtunut Mikkelin piispan Mari Parkkisen piispanvihkimys ei käsittääkseni tullut häirityksi. Suomen ev.lut. kirkon seurakunnille vihkimyksestä ei käsittääkseni ole koitunut mitään ongelmia. Vihityt eivät ole vaatineet oikeutta päästä seurakuntiin saarnaamaan, vaan he ovat toimittaneet järjestöissä papillisia tehtäviä. Ja vaikka vihityt olisivatkin toimittaneet papillisia tehtäviä Suomen seurakunnissa, mikä on se haitta, joka siitä Suomen kirkolle koituu?
Toinen kohta, johon piispainkokous viittaa syyttäessään järjestöjä sopimusrikkomuksesta, on tämä: ”Sopimusjärjestöt tiedottavat piispainkokoukselle toimintansa merkittävistä laajennuksista ja muutoksista.” Lisäksi allekirjoittamassaan perussopimuksessa järjestö sitoutuu tiedottamaan piispainkokoukselle, kun se ”suunnittelee omaa toimintaansa koskevia uusia merkittäviä avauksia yhteistyökumppaneiden kanssa”, ”suunnittelee uusia yhteistyösopimuksia ulkomaisten kirkkojen tai muiden kumppanien kanssa” tai ”aikoo uusia voimassa olevia sopimuksiaan, joihin on tullut merkittäviä muutoksia.”
Yhteinen todistus -asiakirja ei täsmennä, mitä tällaiset toiminnan merkittävät laajennukset ja muutokset ovat. Perussopimuksen mukaan ne näyttäisivät olevan uusia yhteistyösopimuksia ulkomaisten kirkkojen ja kumppanien kanssa. Pappisvihkimyksistä tässä ei kuitenkaan puhuta, joten ei ole luontevaa ajatella, että Inkerin kirkossa tapahtuneet pappisvihkimykset olisivat tällaisia. Kummankin järjestön työntekijöitä on vihitty papeiksi aiemminkin Inkerin kirkossa, ja yhteistyötä Inkerin kirkon kanssa on tehty vuosikymmenten ajan. Siksi syyskuussa tapahtuneet pappisvihkimykset eivät ole uusia merkittäviä avauksia.
On siis vähintäänkin kyseenalaista, onko mitään sopimusrikkomusta tapahtunut. Piispat ovat kuitenkin yksipuolisesti päättäneet, että sellainen on tapahtunut ja asettavat nyt järjestöille ehdot, joissa näiden tulee sitoutua siihen, ettei Suomen kirkon vihkimyskäytäntöä kierretä ulkomaisten kirkkojen kautta.
Sen sijaan, että kysymys olisi tiettyjen sopimuskohtien rikkomisesta, taustalla on laajempi kysymys siitä, voiko kirkon lähetysjärjestöllä olla kirkon virallisesta linjasta poikkeava kanta naispappeuteen. Näyttää siltä, että ”sopimusrikkomusta” käytetään verukkeena sille, että vanhaan virkakantaan sitoutuvia järjestöjä halutaan ajaa ruotuun.
MATTI KORHONEN
Korjaus 1.2.2024 klo 14:40: Virke ”Piispainkokous tulkitsi nyt niin, että Inkerin vihkimykset aiheuttivat haittaa Suomen ev.lut. kirkolle” muutettu muotoon ”Tulkitseeko piispainkokous nyt niin, että Inkerin vihkimykset aiheuttivat haittaa Suomen ev.lut. kirkolle tai kirkkojen väliselle yhteistyölle?”
Korjaus 1.2.2024 klo 20.38: Yhteinen sopimus -asiakirja korjattu muotoon Yhteinen todistus.
Korjaus 2.2.2024 klo 12:20: ”Molempiin järjestöihin on vihitty pappeja aiemminkin – –” korjattu muotoon: ”Kummankin järjestön työntekijöitä on vihitty papeiksi aiemminkin – –”