Antisemitismi on ryöpsähtänyt Hamasin hyökkäyksen jälkeen – ”Juutalaisia syytetään sotaisiksi ja ahneiksi”
Antisemitismi on kasvussa. Jo 18 EU-maata on tehnyt holokaustin kiistämisestä rangaistavan teon. Myös Suomessa holokaustin kiistäminen tullaan kriminalisoimaan. Kuva Brysselin synagogasta. KUVA: ISTOCK
Helsingissä pidettiin 5.11. ajankohtainen Israel-seminaari, jossa tarkasteltiin antisemitismin historiallisia juuria sekä ilmenemismuotoja niin Suomessa kuin maailmalla. Tapahtuman pohjavireenä oli ajatus, että meidän kaikkien vastuulla on rakentaa yhteiskuntaa, jossa ei ole sijaa antisemitismille.
Miksi juutalaisiin kohdistetaan vihaa? Yksinkertaisesti siksi, että he ovat juutalaisia, summasi sosiaalipsykologi ja emeritaprofessori Karmela Liebkind.
– Juutalaisia koskevat uskomukset ja asenteet kulkevat sukupolvelta toiselle.
Osittainen se on tiedostamatontakin. Juutalaisissa on samaa kuin ”meissä”: he puhuvat samaa kieltä ja asuvat keskuudessamme, mutta pitävät itsepintaisesti kiinni uskonnostaan ja tapakulttuuristaan. Heidän toiseutensa on perustavin synti ja antisemitismi on väitetysti maailman vanhin salaliittoteoria, etnisten suhteiden tutkimusta yli 30 vuotta tehnyt Liebkind avasi juutalaisvihan juuria. Tämän toiseuden takia juutalaisiin on helppo kohdistaa omat turhaumat ja ennakkoluulot.
Kanarianlintu hiilikaivoksessa: Mitä antisemitismi on?
Suomen valtio on hyväksynyt International Holocaust Remembrance Alliancen (IHRA) 2016 laatiman määritelmän: ”Antisemitismi on tietynlainen näkemys juutalaisista, joka voidaan ilmaista heihin kohdistuvana vihana. Antisemitismin retoriset ja fyysiset ilmentymät kohdistuvat juutalaisiin tai ei-juutalaisiin yksilöihin ja/tai heidän omaisuuteensa, juutalaisen yhteisön instituutioihin tai uskonnollisiin tiloihin.”
Joidenkin historioitsijoiden mukaan antisemitismi on kuin ”kanarialintu hiilikaivoksessa” (engl. canary in the coalmine). Kanarialintuja pidettiin teollistumisen alkuaikoina häkeissä hiilikaivoksissa. Kuollut lintu varoitti häkä- tai kaasuvaarasta. Kun antisemitistiset ilmiöt yhteiskunnassa lisääntyvät, ne ennakoivat muutenkin poliittisesti levottomia aikoja.
Lähde: Ketola Mikko, Moderni antisemitismi 1800-luvulta nykypäiviin, Kirkkohallitus 2021
Yhden nationalismi on hyväksytympää kuin toisen?
Tutkijatkaan eivät ole immuuneja rasismille, muukalaisvihalle tai antisemitismille, korosti Karmela Liebkind, jonka mukaan antisemitismiä on alusta asti ruokkinut kristinuskon paremmuuden korostaminen suhteessa juutalaisuuteen. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtion ainut sallittu uskonto, juutalaisista tuli toisen luokan kansanlaisia, huomautti toimittaja Juhani Huttunen.
– Myöhäisantiikissa juutalaisten väitettiin syntyneen orjuuteen. Kirkkoisä Augustinus selitti, että ”vanhemman veljen on palveltava nuorempaa” kuten tuhlaajapoikavertauksessa kävi, Liebkind sanoi.
Huttunen muistutti, että kristittyjen parissa antisemitismi verhoutuu herkästi korvausteologisen tulkinnan taakse. Kristityt näkevät itsensä uutena Israelina, ja usein se on tulkittu ylemmyydentuntoisesti.
– Tällä hetkellä kristitytkin näkevät herkästi palestiinalaisten nationalismin hyvänä, mutta juutalaisten nationalismin pahana, Huttunen kritisoi.
Soitin on sama, sävelmä vaihtelee
Antisemitismin ydinoppia on verrattu pianoon. Ydin eli soitin ei muutu, vaikka sillä soitettaisiin eri sävelmiä. Yksi ”sävelmä” on juutalaisten vertaaminen sikojen ja apinoiden jälkeläisiin, kuten modernissa islamistisessa ajattelussa on sanoitettu juutalaisvihaa.
– Uusin sävel on se, että vedotaan legitiimiin Israelin valtion arvosteluun. Tällä torjutaan kätevästi syytteet antisemitismistä, Huttunen selitti.
Karmela Liebkind myöntää, että Israelilla ja Palestiinalla on ollut todellinen kiista maa-alueesta. Euroopan äärivasemmistoon levisi kuitenkin tulkinta Neuvostoliiton ja arabimaiden harjoittamasta antisionismista. Sittemmin antisionismi on levinnyt koko poliittiseen spektriin. Juutalaisia syytetään sotaisiksi ja ahneiksi. Mielikuvan vahvistamiseksi on luotu salaliittoteorioita juutalaisten vallanhalusta. Juutalaisten enemmistöasema koetaan uhkana jopa heidän omassa valtiossaan.
Mikä tahansa syyte sopii rasismin käyttöön
Yksi konkreettinen osoitus Suomessakin esiintyvästä antisemitismistä on vuonna 2021 bussipysäkin pylvääseen kiinnitetty juliste. Siinä juutalaisia syytettiin sekä koronasta että koronarokotteista. Tekstissä holokausti esitettiin epähistoriallisena myyttinä ja juutalaisia syytettiin myös rituaalimurhista.
Liebkind korosti, että mikä tahansa syyte voidaan ottaa rasistiseen käyttöön. Erilaiset tulokulmat ovat tyypillisiä modernissa antisemitismissä. Juutalaiset voidaan nähdä myös ”supervalkoisina”, osana ”sortavaa luokkaa”. Kaikki nämä leimat elävät ideologisessa sekamelskassa. Liebkindin mukaan nyt riidellään uudesta antisemitismin määritelmästä, koska kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton (IHRA) määritelmän ei katsota antavan täyttä varmuutta siitä, mikä voidaan määritellä antisemitismiksi.
– Tämä kiistely estää määrittelemisen ja sen seurauksena antisemitismin kieltämisen.
Piditkö jutusta? Saatat pitää myös:
Miksi yhä useampi pitää holokaustia huijauksena?
Miksi Israel on jälleen hyökkäyksen kohteena?
Ennen kansanmurhaa – 10 hälytysmerkkiä, jotka ennakoivat joukkotuhoa
Dosentti André Svanström: 14,3 prosenttia Helsingin Sanomien Israel-pääkirjoituksista sisältää antisemitistisiä kliseitä
Historianopettaja ja dosentti, kirjailija André Svanström on tutkinut Helsingin Sanomien Israel-uutisointia niiden pääkirjoituksissa pitkällä aikavälillä 1990-luvulta lähtien. Esimerkiksi useiden medioiden viimeviikkoiset raportit ja uutisointi Hamasin aloittamasta sodasta koetaan juutalaisten keskuudessa epätarkkoina ja tarkoitushakuisina.
– Totta kai Israelin toimia voi ja pitääkin arvioida, mutta kriteerien tulee olla samat kuin muidenkin valtioiden kohdalla. Apartheid-rinnastukset ovat antisemitistisiä loukkauksia tai väite, että Israelin miehitys Länsirannalla täyttäisi kansanmurhan merkistön.
Mikä on Israelin vastuulla, mikä ei?
Mitä löytöjä André Svanström sitten on tehnyt tutkiessaan Helsingin Sanomien kirjoituksia?
– Pääkirjoituksissa viljellään stereotypioita juutalaisten ylimielisyydestä, uskonkiihkoilusta, juonittelusta ja halusta pyrkiä maailmanvaltiuteen, Svanström kertoo.
Näitä stereotypioita liitetään Israeliin tai sen johtajiin perustelematta niitä. Antisemitismistä on kyse myös silloin, kun kiistetään juutalaisten historiallinen yhteys Israeliin.
– Pääkirjoituksissa on myös ilmaistu, että Israelin vastuulla on rauhanneuvotteluiden epäonnistuminen Palestiinan kanssa.
Svanströmin mukaan 14,3 prosenttia Helsingin Sanomien Israelia koskevista pääkirjoituksista sisältää antisemitistisiä kliseitä. Loput Israelia koskevat pääkirjoitukset ovat enimmäkseen kriittisiä.
– Tosin tällöinkin kritiikki sisältää usein hyvin voimakasta asenteellisuutta. Pääkirjoituksista löytyy hyvin vähän ymmärrystä Israelia kohtaan, tosin sitäkin sentään joskus on.
Hamasin iskun jälkeen kirjoitukset näyttivät Svanströmin mukaan lähtevän selkäytimestä: Israel asetettiin nopeasti konfliktin osapuoleksi, vaikka se oli yksipuolisen hyökkäyksen kohde.
Juttua korjattu 20.11.2023 klo 8.49: Svanströmin mukaan HS:n Israelia koskevista pääkirjoituksista 14,3 prosenttia sisältää antisemitismiä, ei 43%, kuten jutussa alun perin virheellisesti todettiin.