Kun koripalloilija Tuukka Kotti tuli uskoon, hänen ei tarvinnut enää stressata menestymisestä

Forssa oli 1980-luvulla kuuma koripallokaupunki. Tuukka Kotin isä Markku pelasi Forssan Koripojissa. Tuukan synnyttyä Markun aktiiviura päättyi, mutta pelit jatkuivat jäähdyttelyjoukkueessa. Poika kasvoi hallilla ja pallo kädessä.

– Forssassa tosi monet lapset harrastivat korista. Pihapiirissä oli helppo saada peliporukka. Se oli yhteisön juttu. Itselläni syttyi jotain, mikä ei ole koskaan sammunut, Tuukka Kotti muistelee.

Hän kokeili muitakin lajeja, mutta yksi oli ylitse muiden.

– Joskus 12–13-vuotiaana olin jo niin hyvä koriksessa, että en kestänyt sitä, etten pärjännyt muissa lajeissa niin hyvin. Olin tosi kilpailullinen.

Kilpailullisuus näkyi kaikessa kisailussa, mihin Tuukka ryhtyi.

– Kun meille tuli kavereita kylään, äitimme monesti sanoi heille, kun ruvettiin pelaamaan lautapeliä, että ”pelaatte omalla vastuullanne Tuukan kanssa. Se ei kestä häviämistä.” Kyllä äiti oikeassa oli.

Tuukka ei voinut sietää tappiota, vaikka muuten hän on ollut aina rauhallinen ja hillitty luonteeltaan.

– Kilpailullisuus on iso ajuri, mutta se pitää osata kanavoida oikein.

Iän ja kokemuksen myötä kilpailullisuus on vähentynyt. Häviäminen edelleen harmittaa, mutta se ei jää enää kaivelemaan pidemmäksi aikaa.

”Ajattelin, että minusta voi tulla maailman paras pelaaja”

Ehkä juuri kilpailullisuudessa on salaisuus, miksi Tuukka Kotti on päässyt pelaamaan pitkän ja melko menestyksekkään uran. ”Melko”, sillä häneltä puuttuu edelleen koripallon Suomen mestaruus. SM-hopealle hän ylsi Bisons Loimaan kanssa vuonna 2015.

Ammattilaisunelma tuli Tuukalle jo varhain. Viimeistään lukiossa hänen haaveenaan oli päästä pelaamaan maailman tasokkaimpaan sarjaan NBA:han.

Minusta tavoitteet kannattaa laittaa korkealle ja uskoa itseensä.

– En osannut missään vaiheessa edes epäillä, ettei minusta tulisi ammattilaista. Pikkupoikana oli aika kovat puheet. Lupasin äidille, että kun minusta tulee NBA-miljonääri, ostan hänelle erivärisen auton jokaiselle viikonpäivälle. Ajattelin, että minusta voi tulla maailman paras pelaaja.

Lukion jälkeen Tuukka siirtyi Yhdysvaltojen Providenceen pelaamaan yliopistokoripalloa. Ovet NBA:han eivät avautuneet, mutta unelma urheilijan ammatista toteutui Euroopan sarjoissa. Kotimaisen korisliigan lisäksi hänellä on kokemusta Italian, Ranskan ja Saksan pelikentiltä.

– Minusta tavoitteet kannattaa laittaa korkealle ja uskoa itseensä. Kun tavoitteenani oli olla maailman paras, se on tuonut minut tähän pisteeseen.

Pitkä ura olisi kaunista päättää mestaruuteen

Tuukka Kotti on eniten miesten A-maajoukkueotteluita pelannut pelaaja, joskin Shawn Huff hengittää pelien määrässä niskaan tätä kirjoittaessa. Unohtumattomina hetkinä Tuukalle ovat jääneet mieleen EM-kotikisat 2017 ja täysinäinen Hartwall Arena. MM-kisoissa 2014 Suomi pääsi pelaamaan lajin ehdotonta valtiasta Yhdysvaltoja vastaan.

– Sanoin kopissa USA-pelin jälkeen jätkille, että minulla ei ole koskaan ollut näin hauskaa ottaa näin paljon selkään. Hävisimme sen pelin 60 pisteellä. Mutta olin ihan täpinöissäni, että pelasin niitä jätkiä vastaan.

Maajoukkueura on nyt takanapäin. Tuukka pelasi maajoukkueessa vuodesta 2000 vuoteen 2020 asti. Hän on saanut elää todeksi Susijengin nousua lähelle Euroopan huippua.

– Pääsimme 2011 ensimmäistä kertaa EM-kisoihin. En voinut kuvitella, että pääsisimme MM-kisoihin vielä oman urani aikana. Ja sitten se tuli kolme vuotta myöhemmin. MM-kisoissa oli mukana 10 000 suomalaisfania. Vaikka ne kisat eivät menneet meiltä hirveän hyvin, tunnelma on jäänyt mieleen. Jokaista koria juhlittiin kuin olisi tehty maali jalkapallon MM-kisoissa.

Koripalloilijan henkilökohtaisia saavutuksia ovat Korisliigan parhaan pelaajan palkinto vuosilta 2010 ja 2018. Vuoden 2013 EM-kisoissa hän voitti hyökkäyslevypallokuninkuuden.

– Olin tosi yllättynyt siitä, että minulla oli eniten hyökkäyslevypalloja. Se tuntui ep­ä­todelliselta. Siellä oli niin isoja ja fyysisiä jätkiä muissa joukkueissa. Henkilökohtaiset tunnustukset ovat olleet tärkeitä itseluottamuksen ja uran jatkon kannalta.

Kauden 2021–2022 Tuukka pelasi Helsinki Seagullsin riveissä. Joukkue ylsi SM-pronssille. Keväällä 2022 sopimus oli katkolla ja tulevaisuus vielä auki.

– Haluaisin ainakin yhden kauden pelata. Tuntuu, että olisi paljon annettavaa. Jos miettii kaunista kuvaa, mihin haluaisin päättää uran, mestaruus olisi kiva.

Usko epäilytti ja kiinnosti

Mestaruuden voittaminen ei kuitenkaan ole Tuukka Kotille pakkomielle. Hienointa koripallossa on ollut arkinen tekeminen ja matka, joka on kuljettu kunkin joukkueen kanssa. Toisaalta myös hänen arvomaailmansa on kokenut viime vuosina muutoksen. Keväällä 2019 hän tuli uskoon. Hengellinen etsintä alkoi muutamaa vuotta aiemmin, kun hän tutustui mielikuvaharjoitteisiin turkulaisen tuttavan avustuksella.

– Olin tutustunut aiemminkin urheilupsykologiaan, mutta en ollut saanut siitä niin konkreettista hyötyä kuin sillä hetkellä. Ymmärsin oman mielen voiman. Sitä kautta kiinnostuin aluksi itämaisesta meditaatiosta ja new agesta.

Kyse ei ollut kuitenkaan vain itsensä kehittämisestä, vaan samalla Tuukkaa alkoi kiinnostaa, mikä on totuus ja mistä tässä elämässä on kyse. Jumalaan hän oli aina jollain tasolla uskonut, ja pelottavissa hetkissä hän oli tottunut lapsesta saakka rukoilemaankin.

– Mutta ympäröivä kulttuuri oli opettanut ja iskostanut minuun tosi epäilevän ja välttelevän asenteen uskonasioita ja uskovaisia kohtaan. Pohdin, miksi on niin vastenmielistä puhua Jeesuksesta tai lukea Raamattua, vaikka se toisaalta kiinnosti paljon. Jokin sisimmässä koko ajan kaipasi sitä.

Tuukka ei kokenut sellaista pohjakosketusta, jollainen monella on ennen uskoontuloa.

– Enemmänkin etsin rauhaa. Vaikka olin saanut kokea hienoja juttuja, päässyt näkemään maailmaa, saanut perheen ja lapsia, missään vaiheessa ei tuntunut, että tässä olisi tarpeeksi. Jotain puuttui.

Uushenkisyyden ohella Tuukka pohti, voisiko totuus löytyä Raamatusta.

– Kysyin Jumalalta, onko tässä kirjassa jotain totuutta. En kuitenkaan sillä hetkellä alkanut lukea sitä, vaan jätin hyllyyn.

”Olen antanut elämäni Jeesukselle”

Uskoontuloon Tuukka Kotti tarvitsi kahden ystävän apua. Ensiksi mielikuvaharjoitteita tarjonnut tuttava kertoi keväällä 2018 yllättäen tulleensa uskoon. Todistus tuntui vakuuttavalta ja herätti Tuukan kiinnostuksen. Loppukesästä hän päätyi pelimatkalla Ranskassa keskustelemaan uskonasioista maajoukkueen silloisen joukkueenjohtajan Tero Kuivalaisen kanssa. Terolla oli mukana hengellinen kirja, ja hän paljastui tunnustavaksi kristityksi.

– Kaksi ihmistä tuli minulle lyhyen ajan sisällä kertomaan uskosta. Ymmärsin, että siinä toteutui se, mitä olin rukoillut aiemmin. Minulle ei ollut reiluun 35 vuoteen kukaan tullut – uskontotunteja ja riparia lukuun ottamatta – kertomaan. Nyt oli kahdesti kerrottu aika vakuuttavasti.

Otan aamuisin ja iltaisin hetken Jumalan kanssa.

Myöhemmin hän sai vielä yliluonnollisen kokemuksen.

– Pyhä Henki puhui tuttavalleni aika henkilökohtaisia asioita elämästäni, sellaisia, joita hänen ei olisi pitänyt tietää. Ne olivat asioita, joita pidin sisälläni ja joista minun piti päästää irti ennen kuin pystyin avaamaan sydämeni täysin Jumalalle.

Uskoontulo ei tapahtunut yhdessä hetkessä vaan kevään mittaan vuonna 2019.

– Jossain vaiheessa soitin Terolle ja sanoin, että olen antanut elämäni Jeesukselle.

Tuukan on vaikea pukea sanoiksi, kuinka kaikki tapahtui ja missä järjestyksessä. Hän kuitenkin tuli tietoiseksi omasta syntisyydestään ja siitä, että Jeesus on kuollut hänen syntiensä tähden.

– Kaikki tapahtui niin nopeasti. Yhtäkkiä ymmärsin, mistä on kyse ja mitä Jeesus on tehnyt vuoksemme. Rukoilin ja kiitin Jumalaa, kuinka paljon hän on antanut minulle anteeksi.

”Tarvitsen hengellisen ravinnon päivittäin”

Uskoontulon tuomaa muutosta Tuukka Kotti kuvaa valtavaksi.

– Se on ottanut niin paljon pois omilta harteiltani. Minun ei tarvitse enää jatkuvasti stressata, niin kuin tein korisurallani. Minulla oli epävarmuus, mihin tässä ollaan menossa. Mikään ei riittänyt, vaan aina piti olla jotain enemmän. Isoin vapautus on se, että nyt olen tyytyväinen siihen, missä olen. Yritän vain elää Jumalan johdatuksen mukaan ja kuulostella, mihin hän haluaa minun kulkevan.

Koripalloilijaa puhuttelee vertaus siitä, että elämämme murheet ovat Jumalan perspektiivistä kuin lapsen murheet hiekkalaatikolla.

– Lapsella tulee jokin tilanne, joka on aivan mitätön juttu, mutta hänelle se on maailman suurin asia. Kun me katsomme omia ongelmiamme ikuisuuden perspektiivistä, kaikki on mitätöntä ja turhaa. Olen oppinut suhtautumaan eri tavalla omiin ongelmiini.

Uskoaan Tuukka hoitaa päivittäin Raamattua lukemalla ja rukoilemalla sekä käymällä seurakunnassa. Kotiseurakunta on löytynyt Espoon Helluntaiseurakunnasta.

– Otan aamuisin ja iltaisin hetken Jumalan kanssa. Pyrin tekemään siitä päivittäisen asian. Tarvitsen hengellisen ravinnon, jotta jaksan päivittäin. Kun olen kokenut uskon tuoman rauhan, en millään tavalla haluaisi antaa mahdollisuutta sille, että menettäisin sen. Tämä on niin hienoa.

Piditkö jutusta? Jaa artikkelia sosiaalisessa mediassa ja tilaa Ilon Aikaa edulliseen nippuhintaan jaettavaksi täällä.