Mitä ajattelet Jumalasta?

Törmäsin hiljattain käsitykseen, jonka mukaan Jumala on näkymätön, kaukainen, tunteeton ja välinpitämätön ihmisten asioiden suhteen. Hän on maailmankaikkeuden alkusyy ja mystinen tuonpuoleinen, olevaisen syvin merkitys. Hän ei vihastu mistään eikä erityisesti rakasta ketään. Niinpä sillä ei myöskään ole oikeastaan mitään merkitystä, onko ihminen jossakin erityisessä suhteessa häneen. Sanalla sanoen koko kysymys Jumalasta on lopulta yhdentekevä.

KUN LUKEE RAAMATTUA, vastaan tulee täysin erilainen kuva. Sen ensimmäiseltä sivulta viimeiseen asti kohtaamme elävän, toimivan ja puhuvan Jumalan. Hänen olemassaolonsa on niin ilmeinen, että ne, jotka kieltävät sen, syyllistyvät epärehellisyyteen. Hän ei ole jättänyt milloinkaan antamatta ihmiskunnalle selvää todistusta itsestään. Hänellä on selvä moraalinen luonne, johon kuuluu se, että hänen vihansa voi suorastaan leimahtaa vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, raakutta, valheellisuutta, uskottomuutta ja muuta pahuutta vastaan. Hänen vihaansa kuvataan Raamatussa sammumattomana, hirmuisena ja todellisena, ja se johtaa myös toimintaan ja seurauksiin. Uuden testamentin Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että on hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin. (10:31)

Samalla Jumala esitellään Raamatussa sellaisena, jonka rakkaus on todellista, väkevää, periksi antamatonta ja kaikkensa antavaa. Se on niin hellää, että sitä voidaan verrata lintuemoon, joka hoivaa poikasiaan. Toisaalta se on jopa kuolemaa väkevämpää. Raamatun Jumala välittää palavasti luomistaan ihmisistä, hän haluaa ylläpitää rakkauteen perustuvaa suhdetta ihmiseen, ja hän suree epäuskossa pois kulkevia.

RAAMATUN JUMALAN OLEMUS ja luonteenpiirteet tulevat mitä selkeimmin esille, kun hän kätkee oman kirkkautensa ja astuu alas meidän keskellemme inkarnaation ihmeessä. Jeesus ei ainoastaan kerro ja opeta Jumalasta. Jeesus itse on Jumala meidän keskellämme. Jeesuksen vihastuminen on Jumalan vihastumista, Jeesuksen rakkaus on Jumalan rakkautta. Hänen armahtavaisuutensa, viisautensa, lempeytensä ja anteeksiantavaisuutensa osoittavat meille, millainen Jumala on ja mitä hän haluaa.

Jeesus ei ainoastaan kerro ja opeta Jumalasta. Jeesus itse on Jumala meidän keskellämme.

JEESUKSEN OLEMUS JA TOIMINTA poikkeavat mahdollisimman radikaalisti siitä jumalakuvasta, jonka tämän kirjoituksen alussa kuvasin. Jos annamme Raamatun ja Jeesuksen persoonan ratkaista, millainen käsitys meillä on Jumalasta, päädymme täysin toisenlaiseen lopputulokseen kuin alussa kuvaamaani.

Päädymme siihen, että ihmiselämän ehdottomasti merkittävin ja tärkein kysymys on suhteemme Jumalaan. Millään ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, mitä me ajattelemme, uskomme ja puhumme Jumalasta.  Hän ylläpitää juuri nyt koko olemassaoloamme, ja jokainen hengenvetomme vie meitä hiukan lähemmäs sitä hetkeä, kun kohtaamme hänet kasvokkain vastataksemme elämästämme. Apostoli Paavalin sanoin: ”Hän ei näet ole kaukana kenestäkään. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” (Ap. t. 17:27–28)