Rajun koronan sairastanut Maiju Ollilainen: ”Otan Jumalan kädestä kaiken”
– Vaikeudet voivat kääntyä vahvuudeksi. Nyt voin sanoa, että olen iloinen siitä, että sain koronan. Se on sellainen kokemus, josta on hyötyä. Jos saisin valita, en valitsisi toisin, Maiju Ollilainen sanoo. Kuva: Matti Korhonen
Sunnuntaina 16. toukokuuta tuli tieto, että Maiju Ollilaisen tyttären, Liljan, koulussa on yksi koronatartunta. Keskiviikkona Liljan koronatesti oli positiivinen. Seuraavana päivänä Maiju sai positiivisen testituloksen, ja loppuviikosta tartunta todettiin myös perheen pojilla ja Maijun miehellä, Vesalla.
Vaikka Maiju on perusterve 40-vuotias nainen, häneen korona iski kovaa. Kuume sahasi ylös ja alas, ja pahoinvointi oli lähes jatkuvaa.
– Maku- ja hajuaisti katosivat täysin. Kun sain juotavaksi Jaffaa, se maistui ihan Vichyltä. Ensimmäisen viikon vain makasin sängyssä.
Viikon kotona sairastettuaan Maiju pääsi Riihimäen sairaalaan tutkimuksiin. Samana iltana hänet kuljetettiin ambulanssilla Kanta-Hämeen keskussairaalaan Hämeenlinnaan. Siellä todettiin koronan aiheuttama keuhkokuume.
”Pääsin sairaalaan”
Sairaalassa Maijun olo aluksi koheni, mutta heikkeni jälleen niin, ettei hän pystynyt nousemaan sängystä syömään. Sitten kuume alkoi helpottaa, mutta hengitys oli vaikeaa. Hän sai koko ajan lisähappea.
Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Maiju makasi Hämeenlinnassa osastolla. Vuonna 2012 Lilja syntyi kiireellisellä sektiolla. Sektiossa tapahtui iso verenvuoto. Maiju menetti yli kolme litraa verta ja joutui Liljan syntymän jälkeen heti uudelleen leikattavaksi. Tilanne oli hengenvaarallinen.
– Tässä oli paljon samaa. Voisi ajatella, että synnytyksestä olisi jäänyt trauma, joka aktivoituisi. Mutta olin silloin saanut hyvää hoitoa ja selvisin. Minulla oli nyt sellainen olo, että kun olen sairaalassa, olen hyvässä hoidossa. Siellä ei ole mitään hätää. Ei ollut niin, että jouduin sairaalaan, vaan pääsin sairaalaan.
Vain yksi asia huolestutti
Pelkoa Maiju ei juuri tuntenut. Hyvän hoidon lisäksi turvaa toi usko Jumalaan.
– Eräs entinen esimieheni kirjoitti, että kun minulla on uskoni, minun ei tarvitse pelätä mitään. Se avasi silmäni ja totesin, että niinhän se on. Tuli sellainen olo, että minulla ei ole mitään hätää, vaan kaikki on Jumalan käsissä.
Yksi asia häntä kuitenkin huolestutti.
– Jos vaikka kuolisin, miten meidän Lilja selviäisi ilman äitiä? Hän kirjoitti minulle sairaalaan pitkiä WhatsApp-viestejä, joissa hän sanoi, että olen niin rakas hänelle ja että hän ei pärjäisi ilman minua.
Maiju vietti sairaalassa kaikkiaan yhdeksän päivää. Teho-osastolle hän ei joutunut. Nyt hän on toipunut taudista täysin. Kunto ei tosin ole vielä palautunut aivan samalle tasolle kuin ennen sairastumista.
Ristin vai menestyksen teologiaa?
Maiju Ollilainen yllättyi siitä, miten paljon ihmiset kyselivät vointia ja tarjosivat apuaan. Mutta hän myös törmäsi isossa Facebook-ryhmässä joihinkin menestysteologisiin kommentteihin, jotka olivat vähemmän rakentavia.
– Kun pyysin esirukousta sen puolesta, että saisin rauhan tähän asiaan, jonkun mielestä tällaisen pyynnön esittäminen oli epäuskon merkki. Ikään kuin rauha tulisi olla jo ennen kuin sitä rukoilee.
Hän myös huomasi, etteivät häntä puhuttele sellaiset rukoukset, joissa Jumalaa ikään kuin vaaditaan parantamaan heti tai julistetaan parantumista. Ennemmin hän rukoilee: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.”
Jos minulle tulee korona, otan sen Jumalan kädestä. Se ei tarkoita, että Jumala haluaa minulle pahaa.
– En ajattele, että minun pitäisi ensisijaisesti pysyä terveenä tai että meillä pitäisi olla helppo elämä. Ajattelen, että vaikeudet kasvattavat ja kääntyvät vahvuudeksi.
– Otan Jumalan kädestä kaiken. Jos minulle tulee korona, otan sen Jumalan kädestä. Se ei tarkoita, että Jumala haluaa minulle pahaa. Mutta se on välivaihe, ja se voi johtaa johonkin parempaan. Minähän voin olla paljon lähempänä Jumalaa niissä hetkissä, ja se on paljon tärkeämpää kuin se, että olen terve koko ajan.
Maiju uskoo, että Jumala voi niin tahtoessaan parantaa yliluonnollisesti. Hän ei tiedä, miten hänen parantumisensa koronasta tarkalleen ottaen tapahtui.
– Onko niin, että kaiken pitäisi tapahtua yliluonnollisesti? Jumalahan on luonut luonnonlait. Jumala voi valita, toimiiko hän niiden kautta vai toimiiko hän joskus eri tavalla. Jos hän toimii niiden lakien kautta, jotka hän on itse tehnyt, ei se ole yhtään huonompi juttu.
Rennompaa äitiyttä
Sairastaminen muistutti Maijua siitä, että elämää ei voi kontrolloida. Sitä voi suunnitella, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Se myös antoi uutta perspektiiviä äitiyteen.
– Se on tehnyt äitiyttä jonkin verran rennommaksi. Kun olin sairaana kotona, en jaksanut tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä. Lilja makasi vieressäni ja sanoi, että äiti on lämmin ja ihana. Se riittää.
– Äitiys on helposti suorittamista. Pitäisi olla tietynlainen. Haluaisin päästä enemmän sellaiseen olemiseen, läsnäoloon lasten kanssa. Huomasin, että olen rakas lapsille tällaisenaan. He eivät kaipaa mitään toisenlaista äitiä, sellaista mikä on itselleni äitiyden ihannekuva.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: