Petri Ojala oli häirikköoppilas, josta tuli rehtori – ”Koulussa tarvitaan miehen malleja”

Petri Ojalan äänessä on aistittavissa ylpeyttä, kun hän esittelee valtakuntaansa: Oulun kristillisen koulun uutta hirsikoulua Oulun Toppilansaaressa.

– Eihän sinulla ole kiire? Voisin esitellä vähän paikkoja.

Koululla on hiljaista, sillä jutuntekohetkellä on kesäkuu ja oppilaat kirmaavat kaukana kesälaitumilla. Jutun ilmestyessä peruskoulu ja päiväkoti ovat aloittaneet toimintansa uusissa tiloissa. Myös muita muutoksia on tapahtunut: koulun rehtorina pitkään toiminut Petri on siirtynyt opettajaksi, ja hänen paikkansa on ottanut Mikko Saukkonen.

Uuden koulun valmistuminen on Petrin rehtoriuran huipentuma. Hän kertoo, että koko henkilökunta on ollut vahvasti mukana uuden koulun suunnittelussa. Tilat on suunniteltu monikäyttöisiksi. Esimerkiksi kotitalousluokka ei ole pelkästään kotitaloustunteja varten, vaan siellä voidaan pitää muidenkin aineiden tunteja ja syödä koululounasta. Kotitalousluokka onkin kätevästi ruokalan vieressä. Ilta- ja viikonloppuaikana koulu toimii harrastuskäytössä.

”Olemme olleet korkeamman kädessä”

Oulun kristillisen koulun tarina on kuin sadusta.

– Olemme saaneet paljon enemmän, kuin olemme uskaltaneet pyytää. Kun ajatus omasta koulurakennuksesta syntyi vuosia sitten, emme uskoneet, että meidän budjetillamme hirsikoulu olisi mahdollinen, mutta toisin kävi. Kyllä tässä on sellainen olo, että olemme olleet korkeamman kädessä, Petri Ojala pohtii.

Kristillisen koulun tarina alkaa vuodesta 2003, kun Petri ja joukko kristillisestä kasvatuksesta kiinnostuneita istui yhteisen pöydän ääreen pohtimaan, olisiko Ouluun mahdollista perustaa kristillinen koulu.

– Siinä vaiheessa oli jo selvästi nähtävissä, että koulujen kristillinen kasvatus oli ohentunut. Viime vuosina irtaantuminen kristillisyydestä on vain kiihtynyt.

Seuraavana vuonna perustettiin Oulun seudun kristillisen koulun kannatusyhdistys ry (nykyiseltä nimeltään Oulun kristillinen kasvatus ry), jonka tavoitteeksi asetettiin kristillisen koulun ja päiväkodin perustaminen.

Koulutoiminta käynnistyi vuonna 2008 kotikouluna. Esikoululaisia oli kuusi ja ekaluokkalaisia kolme. Maaliskuussa 2009 oli syytä juhlaan, kun valtioneuvosto myönsi yhdistykselle perusopetusluvan.

– Tuirasta löytyi tila, johon sai ottaa 27 oppilasta. Tulijoita olisi ollut enemmän, joten aloimme etsiä pian isompaa tilaa.

Tila löytyi Välivainiolta entisestä Oulun kaupungin käytössä olleesta koulurakennuksesta. Välivainiolla aloitti vuonna 2010 54 oppilasta ja 9 päiväkotilasta.

Lasten kanssa on kivaa. He ovat aitoja ja rehellisiä. Kohtaamisissa heidän kanssaan on jotain pyhää.

Oppilasmäärä on kasvanut tasaiseen tahtiin, minkä vuoksi tilat ovat käyneet toistamiseen ahtaiksi. Syyslukukaudella 2020 oppilaita oli jo yli 160 ja päiväkotilapsia yli 60. Kaikki lapset eivät enää mahtuneet Välivainiolle, joten osa sijoitettiin muihin tiloihin eri puolille Oulua. Lukuvuodelle 2021–2022 on ilmoittautunut yli 200 oppilasta.

Lupa viiteensataan oppilaaseen

Haave omasta koulurakennuksesta lähti liikkeelle vuonna 2016, kun Oulun kaupunki ilmoitti vuokrasopimuksen päättymisestä vuoden kuluttua. Rakennus oli tarkoitus purkaa ja rakentaa tilalle kerrostaloja. Rakennus siirtyi rakennusliike Laptille, jonka vuokralaisina Oulun kristillinen koulu on ollut siitä lähtien. Purkaminen alkaa syksyllä.

– Oma koulu mahdollistaa toiminnan suunnittelun pitkällä tähtäimellä. Se vaikuttaa myös perheisiin. Jotkut perheet ovat esimerkiksi muuttaneet Toppilansaaren läheisyyteen, koska he tietävät, ettemme lähde sieltä mihinkään.

– Joinakin vuosina olemme vielä juhannuksena olleet epävarmoja, onko meillä seuraavana syksynä opetustiloja. Kun on omat tilat, ei tarvitse enää murehtia sellaisista asioista.

Uuteen kouluun mahtuu 240 oppilasta ja 63 päiväkotilasta. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä.

– Meillä on valtioneuvoston lupa kasvattaa oppilasmäärää aina 500 oppilaaseen saakka. Meillä on Oulun kaupungissa vetämässä asemakaavan muutos, jotta voimme alkaa rakentaa lisäosaa uuden koulun viereen.

Fiksut nuoret haastavat opettajaa

Petri Ojala on toiminut Oulun kristillisen koulun rehtorina alusta lähtien – jo yli kymmenen vuoden ajan. Työ on vienyt miestä, sillä kesälomaa hän ei ole ehtinyt viettää juuri kahta viikkoa pidempää. Siksi nyt onkin ehkä oikea aika vetäytyä rehtorin hommista riviopettajien joukkoon.

– Haluan antaa enemmän aikaa perheelleni ja lapsenlapsilleni, viiden lapsen isä ja kahden lapsen isoisä toteaa.

Hän kertoo myös kaipaavansa opetustyöhön ruohonjuuritasolle. Juuri lasten kanssa työskentely on syy, minkä vuoksi hän alun perin haki opettajaksi.

– Lasten kanssa on kivaa. He ovat aitoja ja rehellisiä. Kohtaamisissa heidän kanssaan on jotain pyhää.

Vaikka Petri tykkää opettaa etenkin pieniä oppilaita, hän nauttii myös yläkoululaisten opettamisesta.

– Nuoret ovat valtavan fiksuja ja hyvällä tavalla haastavia. He saavat minut kysymyksillään ajattelemaan asioita, jotka muuten eivät olisi edes käyneet mielessäni.

Usko syntyi kirjakaupassa

Rehtorin työstä vetäytyminen jättää myös enemmän aikaa urheiluharrastuksille. Mies tunnustautuukin himoliikkujaksi.

– Parhaimpina talvina hiihdin yli neljä tuhatta kilometriä. Asuin silloin Kuusamossa, jossa hiihtokautta oli käytännössä puolet vuodesta. Viime talvena hiihdin noin tuhat kilometriä.

Kun kaupat oli tehty, nainen kaivoi laukustaan vielä yhden kirjan ja sanoi: ”Tämän haluan antaa henkilökohtaisesti sinulle.” Se oli Uusi testamentti.

Urheilun lisäksi tärkeä osa elämää on usko, joka tuli Petrille rakkaaksi lukioikäisenä.

– Olin antikvariaatissa kesätöissä. Eräänä päivänä, kun lajittelin kirjoja hyllyyn, pysähdyin uskonto-osaston kohdalle ja aloin miettiä, että tuosta uskonnosta minun pitäisi ottaa selvää.

– Seuraavana päivänä puotiin tuli nainen, joka möi kirjojaan. Kun kaupat oli tehty, nainen kaivoi laukustaan vielä yhden kirjan ja sanoi: ”Tämän haluan antaa henkilökohtaisesti sinulle.” Se oli Gideoneitten Uusi testamentti.

Mihin koulumotivaatio häviää?

Aika moni opettaja on ollut itse lapsena rasavilli häirikkö – niin myös Petri Ojala. Koulu ei ottanut onnistuakseen. Paikallaan oleminen oli vaikeaa, ja opettajilta kysyttiin kärsivällisyyttä.

Oma kokemus on saanut Petrin miettimään, miten lapset ja etenkin pojat saataisiin viihtymään paremmin koulussa.

– Ensimmäisillä luokilla lapset ovat todella innostuneita koulunkäynnistä. Alakoulun lopulla ja varsinkin yläkoulussa motivaatio alkaa kuitenkin hiipua.

Toinen nykykoulun keskeinen haaste on oppilaiden levottomuus.

– Ainahan kouluissa on ollut vilkkaita lapsia, mutta nykyisin yleinen levottomuus luokissa on lisääntynyt.

Petri arvelee levottomuuden johtuvan niin sanotusta ”pätkäelämästä”. Pysyvyys puuttuu, mikä luo lapsille turvattomuutta. Älypuhelimen kautta tuleva ärsyketulva vaikeuttaa keskittymistä.

– Aikamme ei tue sellaisten ominaisuuksien, kuten sinnikkyyden, kehittymistä. Pitkäjänteinen, välillä tylsäkin puurtaminen on lapsille todella vaikeaa, koska he ovat tottuneet nopeaan sykliin.

Luovat ratkaisut käyttöön opetustyössä

Opettajana Petri Ojala kertoo olevansa sellainen, joka antaa aikaa oppilailleen. Hän puhuu ”kohtaamisen pedagogiikasta”, joka on hänen mukaansa avain lasten parempaan viihtymiseen koulussa.

Hän pitää tärkeänä, että opettajamaailmassa olisi erilaisia ihmisiä, koska myös oppilaat ovat erilaisia. Esimerkiksi miesopettajia Petri toivoisi näkevän nykyistä enemmän.

– Koulussa tarvitaan myös miehen malleja.

Lisäksi Petri korostaa kekseliäisyyttä erilaisten opetustapojen hyödyntämisessä. Hän on esimerkiksi ideoinut kioskin, jonka avulla lapset oppivat pitkäjänteistä työskentelyä.

– 1–4 luokkalaiset saavat leikkieuron joka päivä, kun he ovat tehneet läksynsä. He voivat siis tienata enimmillään viisi leikkieuroa viikossa. Kerran kahdessa viikossa on kestävän kehityksen kioski, jossa on myynnissä tavaraa eri hintaluokissa. Jos lapsi haluaa ostaa jotain kalliimpaa, sanotaan vaikka 20 leikkirahaa maksavan tavaran, hänen pitää ensin säästää useampi viikko.

– Kioskin tuotteet olemme saaneet lahjoituksina vanhemmilta ja joltain yrityksiltä. Vanhemmat oppilaat ovat kioskissa myyjinä.

Petri toivoo, että opettajana hänellä olisi entistä enemmän aikaa kehitellä vastaavia ideoita, joiden kautta lapsia voisi opettaa innostavalla tavalla tekemään työtä ja arvostamaan työnsä jälkeä.