Uutta ja vanhaa Kansanlähetyspäivillä
Kansanlähetyspäiviä vietettiin viime viikonloppuna helteisessä kesäsäässä jo toista kertaa ilman paikalla olevaa yleisöä. Hiki virtasi vastuunkantajien joukossa, kun päivien ohjelmaa lähetettiin suoralähetyksenä studiolamppujen alta Ryttylään rakennetulta studiolta. Ohjelmassa oli muun muassa raamattuopetuksia, ajankohtaisia keskusteluita, kanavia eri teemoista ja musiikkia.
Aivan autio Ryttylä ei kuitenkaan ollut. Viikonloppuna järjestettiin ensimmäistä kertaa Köppärit eli Nuorten Kansanlähetyspäivät, joille oli kokoontunut nelisenkymmentä 15–19-vuotiasta nuorta nauttimaan leiritunnelmasta ja juurevasta raamattuopetuksesta.
Sunnuntaina ehtoollisjumalanpalvelus järjestettiin ulkosalla, joten sinne otettiin myös yleisöä paikalle. Messun yhteydessä oli perinteinen lähettien matkaansiunaaminen. Tänä vuonna siunattavien joukossa oli kolme uutta lähettiä: Saara Mrčela sekä Joanna ja Petteri Rantamäki. Huomionarvoista oli myös se, miten moni läheteistä tekee tällä hetkellä työtä kotimaasta käsin.
Siunauksen saivat Teija ja Michael Greed raamatunkäännös- ja kielityöhön Venäjällä ja Länsi-Aasiassa, Tarja pakolaistyöhön kotimaasta käsin, Juhani Mäkilä pakolaistyöhön kotimaasta käsin, Saara Mrčela nuoriso- ja seurakuntatyöhön Venäjällä, Anna-Maija ja Veijo työhön Etu-Aasiassa, Joanna ja Petteri Rantamäki seurakuntatyöhön Japanissa, Ari Salminen maahanmuuttajatyöhön kotimaasta käsin sekä Anna Vähäkangas raamatunkäännös- ja kielityöhön Etiopiassa kotimaasta käsin.
Kansanlähetyspäivien lopuksi ennakoitiin myös jo ensi vuoden päiviä. Suurin toive lienee se, että Kansanlähetyspäiviä voitaisiin taas viettää normaaliin tapaan. Ensi vuoden päivien johtajat ovat Kansanlähetyksen hallintojohtaja Samuli Virtanen sekä Japanin lähetit Asako ja Lauri Palmu.
– Jos Jumala suo, tapaamme ensi vuonna Kansanlähetyspäivillä. Päivien teemana on ”Kotona täällä ja taivaassa”. Rukoilen, että Kansanlähetys saisi olla monelle koti tässä ajassa. Todellinen kotimme on iankaikkisuudessa Jumalan luona. Täällä me olemme lyhyen aikaa sitä varten, että saamme olla kutsumassa mahdollisimman monia kotimatkalle, Virtanen sanoi.
Kisakatsomot olivat hiljaisia mutta keräsivät kiitosta
Tämän vuoden Kansanlähetyspäivien uutuus olivat paikalliset kisakatsomot, jotka toivat juhlayleisöä yhteen ympäri Suomen. Esimerkiksi Seinäjoella kokoonnuttiin lauantaina seuraamaan ohjelmaa yhdessä.
– Täällä on hyvä henki, seinäjokelainen Sirkku Kätkänaho iloitsi kisakatsomosta.
Kätkänaho oli katsonut ohjelmaa jo aiemmin kotonaan, mutta yhteyden kaipuu ja pienet tekniset rajoitteet innostivat hänet lähtemään kisakatsomoon. Hänen osaltaan Kansanlähetyspäivät olivat ehtineet alkaa jo keskiviikkona, kun hän osallistui ystävänsä kanssa Raamattukesä-ennakkoseminaariin.
– Kaikilla ei ole mahdollisuutta näitä seurata, ja he jäävät kotona kuiville. Näillä televisio-, radio- ja nettiyhteyksillä on nyt pakko mennä eteenpäin. Tästä saa olla kiitollinen.
Seinäjoen alueen vastaava työntekijä Eetu Airevuo piti kisakatsomoita loistavana ideana mutta suhtautui niiden onnistumiseen pienellä varauksella. Seinäjoellakin väkeä oli varsin vähän.
– Itse henkilökohtaisesti kaipaan kohtaamista, mutta ymmärrän, että ohjelmaa voi olla helpompi seurata kotoa.
Airevuo arveli, että tapahtumatyyppisempi, esimerkiksi ulkona järjestettävä kisakatsomo voisi vetää enemmän kävijöitä. Samoin hän uskoi pienten, epävirallisten kokoontumisten olevan viikonloppuna suosittuja.
Ylistarossa yhtenä kisakatsomon järjestäjistä toiminut Anna-Leena Marttala harmitteli, ettei heidänkään katsomoonsa ollut iltapäivään mennessä ehtinyt kovin paljon yleisöä. Tilaisuutta tekemässä olleet vastuunkantajat olivat kyllä aktiivisesti mukana.
– Lapsia on ollut, kouluikäisiä ja vähän nuorempia. Tämä on ollut siis iloinen lastentapahtuma, ja heille on oma kisakatsomo.
Ylistarossa Kansanlähetyspäiviä katsoneille tarjottiin lämmin ruoka, pullakahvit ja illansuussa lättyjä. Toiveena Marttalalla oli, että lättyjen paistajiakin vielä riittäisi.
– Mutta nyt on ylistävä ja kiitollinen mieli, että on saatu kokoontua. Järjestäjät ovat tehneet Ryttylässä suuren homman, ja tähän asti kaikki on toiminut hyvin.
Nuoret kokoontuivat leirille Ryttylään
Mönösen rakennus Ryttylän lähetyskeskuksen alueella raikasi laulusta, kun lähes neljäkymmentä nuorta pääsi viettämään ”Köppäreitä” eli Nuorten Kansanlähetyspäiviä. Laulun lisäksi nuoret heittäytyivät leikkeihin innolla mukaan.
Köppäreillä ei satsattu tänä vuonna suuriin bändeihin tai ilotulituksiin, vaan kyseessä oli enemmänkin perinteinen kesäleiri kavereineen, raamattuopetuksineen, rukouksineen ja nuotiohetkineen.
Kesäleirin vetäjänä toimi Kansanlähetyksen Nuorten Maailman kesätyöntekijä Juho Ylitalo. Kansanlähetyksen kesätiimiläiset auttoivat ohjelman järjestämisessä.
Myös tanssitimi kantoi kortensa kekoon tanssiesityksillä lauantai-illan tilaisuudessa. Tiimin vetäjät Linnea ja Sofia kertoivat, mitä tanssitiimin kesään kuuluu:
– Meillä on tanssitekniikkatunteja, sen lisäksi perehdytään rukoustanssiin ja siihen, miten tanssia voidaan käyttää seurakunnassa. Pohdimme myös Jumalaa lahjojen antajana, omia kutsujamme Jumalan valtakunnan työssä ja miten voidaan omilla taiteellisilla lahjoilla palvella Jumalaa.
Korjaus 8.7.: Tekstiin muutettu kohta, jossa väitettiin, ettei tänä vuonna Kansanlähetyspäivillä siunattu yhtään uutta lähetystyöntekijää. Uusia lähetystyöntekijöitä oli kuitenkin kolme: Saara Mrčela sekä Joanna ja Petteri Rantamäki.
Muslimin kanssa voi puhua uskosta
LAUANTAINA Kansanlähetyspäivillä oli mahdollisuus osallistua eri aiheita käsitteleviin kanaviin. Evankeliumi islamilaisessa maailmassa -kanavassa yli kymmenen vuotta muslimien parissa työskennelleet Kirsi ja Mikko kertoivat omista oivalluksistaan sekä vastasivat yleisön kysymyksiin.
– Tänä päivänä kuullaan hirveästi negatiivisia asioita muslimeista. Kun viedään evankeliumia, pitää muistaa, että he ovat ihmisiä. Monet ovat todella lämpimiä ja haluavat tutustua, Kirsi sanoi.
Hän muistutti, että muslimeille uskosta puhuminen on usein suomalaisia luontevampaa. Muslimit olettavat, että jokainen pitää uskonsa puolta. Siksi omasta uskosta kertomista ei pidetä tuputtamisena.
Mikko kertoi heidän oppineen, että muslimien parissa toimiessa on tärkeämpää tuntea kristinusko kuin islam.
– Monet muslimit eivät tunne omaa uskoaan kovin hyvin vaan ovat opettajiensa varassa.
Islamissa opetetaan kristinuskosta väärin, joten muslimeilla voi olla täysin väärä käsitys kristinuskosta. He voivat esimerkiksi luulla, että kristityillä on kolme Jumalaa. Tiedon puutteen vuoksi kasteelle valmistautuminenkin kestää kauan.
Yhteisöllisistä kulttuureista tuleville seurakuntayhteys on tärkeä. Jo kastetut saavat siitä tukea, jos suku hylkää, mutta seurakunta voi toimia myös uskon herättäjänä.
– Muslimille on valtavan iso todistus, jos hänet otetaan seurakunnassa vastaan, tervehditään ja uskalletaan istua viereen, Kirsi sanoi.
EMILIA RANTANEN
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: