Kohti syvenevää synnin ja armon tuntemista
Tätä prosessia, jossa ihminen oppii Jumalan armosta yhä syvemmin tuntemaan synnin ja armon, kutsutaan pyhitykseksi, kristittynä kasvamiseksi.
Tullessaan uskoon ihminen usein kokee vapautuvansa tietyistä vääristä teoista, riippuvuuksista ja syntielämästä. Hän iloitsee armosta, jonka perusteella hän on saanut pahat tekonsa anteeksi ja vieläpä vapautunut niistä.
Kun ihminen sitten vaeltaa pitempään Jumalan yhteydessä, hänen itsetuntemuksensa kasvaa Jumalan sanan vaikutuksesta. Hän ymmärtää, ettei synti ole vain tekoja ja sanoja vaan myös asenteita ja taipumuksia. Synti ei ole vain jotakin, mitä minä teen, vaan se on myös jotakin minussa olevaa. Vaikka ulkonainen elämä olisikin siistiytynyt, sisimmässä asuvat kuitenkin edelleen itsekkyys, omahyväisyys, ylpeys, kauna ja katkeruus.
TÄLLAINEN SISIMMÄN PALJASTUMINEN on sekin osa Jumalan armotyötä. Se johtaa ihmisen tajuamaan jotakin todellista itsestään. Samalla Jumalan Henki pyrkii kirkastamaan Jeesuksen Kristuksen koko ihmisen olemuksen sovittajana ja Vapahtajana. Näin ihminen voi iloita syvemmin kuin aikaisemmin siitä, että hänellä on täysi sovitus ja armahdus Kristuksessa. Uskova ihminen saa, juuri sellaisena kuin hän on, levätä Kristuksen täytetyssä työssä. Jeesus ei ole ainoastaan kuollut hänen tekemiensä vääryyksien sovittamiseksi, vaan Kristus on rakkaudessaan ristillä sovittanut hänet kokonaan Jumalan kanssa.
RUOTSIN KIRKON SIELUNHOITOKESKUKSEN entinen johtaja, teologian tohtori Fredrik Brosché on useissa kirjoissaan käsitellyt kristityn elämää ja olemusta raamatullisluterilaisesta näkökulmasta. Uusimmassa kirjassaan Finna Gud, finna sig själv (suom. Löydä Jumala, löydä itsesi) (Församlingsfakulteten 2020) Brosché on huolissaan saarnojen ja opetusten painopisteen siirtymisestä pois uskonelämän keskuksesta, synnin ja armon käsittelemisestä. Näin on vaarana menettää ihmisen olemuksen syvempi tuntemus. Pinnallinen käsitys synnistä ja sovituksesta johtaa pinnalliseen uskonelämään, josta puuttuu syvyys ja kestävyys. Se ei auta ihmistä elämän ahdistusten ja kuoleman kohtaamisessa. Eikä se myöskään johda todelliseen syvään iloon ja kiitollisuuteen Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen työstään.
Pinnallinen käsitys synnistä ja sovituksesta johtaa pinnalliseen uskonelämään, josta puuttuu syvyys ja kestävyys.
Brosché muistuttaa kirjoissaan ihmisen kaksinaisuudesta. Ihminen on Pyhän Jumalan lain edessä heikko, tuomion ansainnut syntinen mutta Kristuksessa riemuitseva, levollinen ja vahva. Ihminen on siis yhtä aikaa samassa persoonassa sekä syntinen että Kristuksessa vanhurskas. Vain tällainen syvempi kristillinen itsetuntemus johtaa kestävään uskonelämään.
TÄTÄ PROSESSIA, JOSSA ihminen oppii Jumalan armosta yhä syvemmin tuntemaan synnin ja armon, kutsutaan pyhitykseksi, kristittynä kasvamiseksi. Sen toteutuminen vaatii sitä, että ihminen jatkuvasti kohtaa sekä lain että evankeliumin koko voimassaan. Vesitetty laki ja evankeliumi ei toimi tarkoituksensa mukaisesti. Brosché muistuttaa vanhasta ruotsalaisesta kristillisestä sanonnasta: ”Sekoita puolikas evankeliumi ja puolikas laki, niin saat täyden fariseuksen.” Ainoastaan Jumalan sanan esillä pitäminen koko lain ja evankeliumin täyteydessä johtaa terveeseen, täysipainoiseen kristilliseen elämään.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
