Cancel-kulttuuri saa absurdeja piirteitä
Cancel-kulttuuri tarkoittaa henkilön tai yrityksen ”peruuttamista” (engl. cancel) tämän vääränä pidetyn mielipiteen tai teon takia. Canceloimisen tavoitteena on vaientaminen esimerkiksi vaatimalla henkilön erottamista työpaikastaan tai boikotoimalla yrityksen palveluja. Olemme käsitelleet ilmiötä useassa Uuden Tien numerossa.
Oxfordin yliopiston aborttia vastustavan Oxford Students for Life -opiskelijajärjestön entinen presidentti Georgia Clarke kertoi hiljattain Alliance Defending Freedom -ihmisoikeusjärjestön (ADF) tiedotteessa tilanteesta, jossa heitä vaadittiin peittämään kokoussalinsa ikkunat. Tilaisuudessa oli puhumassa Englannin parlamentin naisedustaja, joka vastusti abortteja sukupuolen valintamenetelmänä. Ikkunoiden peittämistä perusteltiin sillä, että osa opiskelijoista voisi järkyttyä nähdessään kokoustilan sisälle. Clarke kommentoi asiaa: ”Jos opiskelijoita kielletään jopa katsomasta niitä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä joistakin näkemyksistä, miten voimme koskaan oppia olemaan vuorovaikutuksessa, vakuuttamaan toisemme, neuvottelemaan tai edes kuuntelemaan todellisessa maailmassa.”
Clarken huoli ei ole tuulesta temmattu, sillä ADF:n Englannissa tekemän kyselyn mukaan puolet opiskelijoista pelkää opiskelijatovereidensa kohtelevan heitä eri tavalla, jos he ilmaisevat mielipiteensä jostakin heille tärkeästä asiasta. Samasta syystä 44 prosenttia opiskelijoista pelkää kertoa mielipiteensä opettajille.
Jos erimielisyyttä ei sallita, vallitsee mielipidediktatuuri.
Se, miten ja miksi kulttuuri on eri puolilla maailmaa kehittynyt tällaiseen pelon ja vaientamisen suuntaan, on pidempi tarina. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Tapio Puolimatkan kirjoja Saanko luvan – sanoa? (Perussanoma 2020) ja juuri näinä päivinä ilmestyvää Laittomuuden salainen vaikutus (Perussanoma 2021).
Miksi on niin tärkeää, että me kaikki suostumme aidosti kuuntelemaan ja arvioimaan myös sellaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka ovat erilaisia kuin omamme? Ensinnäkin siksi, että kukaan meistä ei ole erehtymätön. Meillä on kaikilla opittavaa toisiltamme. Yhteiskunnassa ja erityisesti eri oppilaitoksissa ja yliopistoissa on sallittava erimielisyys. Jos sitä ei sallita, vallitsee mielipidediktatuuri. Kristittyinä haluamme puolustaa sanan-, uskonnon- ja mielipiteenvapautta, jotka ovat jokaiselle kuuluvia ihmisoikeuksia. Haluamme edistää yhteiskunnallista kulttuuria, jossa toisistaan poikkeavia näkemyksiä saa esittää ja kritisoida joutumatta pelkäämään rangaistuksia. Tietysti myös sananvapauden suhteen meidän kohdeltava toisiamme niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.
Ihminen, joka ei koskaan kuuntele tai lue mitään omien näkemystensä vastaista, jää älyllisesti kehittymättömälle tasolle ja on altis manipuloinnille. On vaarallista vallankäyttöä vaatia, etteivät ihmiset saisi yhteiskunnallisessa keskustelussa kritisoida toistensa vakaumusta, elämäntyyliä tai moraalia tai että kaikkien olisi kannatettava samaa näkemystä tai elämäntapaa. Tai niin kuin Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Santeri Marjokorpi Seurakuntalainen.fi:n blogissaan asian ilmaisee: ”Kun suvaitsemattomia ei tule suvaita ja kun itse saa määritellä keitä suvaitsemattomat ovat, niin mitään aitoa suvaitsevaisuutta ei jää jäljelle.”
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: