Eilinen on mennyttä, huomisesta emme tiedä

Taiwanissa levottomuuksien keskellä kasvanut terapeutti Helka Silventoinen:

”Olemme Herran käsissä”

Kasvoin lähetystyöntekijäperheessä Taiwanin Taichungissa. Taiwanin ja Kiinan sota ja maanjäristykset aiheuttivat maassa levottomuutta. Asuin kristillisen koulun oppilaskodissa, jossa pidettiin usein evakuointi- ja maanjäristysharjoituksia. Uhkista huolimatta koulussa oli turvallinen ilmapiiri. Opettajat ja asuntolan työntekijät luottivat Jumalaan kuin pässi sarviinsa.

Opiskelimme koulussa joka päivä tunnin ajan Raamattua. Mieleeni on painunut lukemattomia lupauksia, joissa Jumala vakuuttaa pitävänsä meistä huolen. Taifuunimyrskyssä lentokoneessa minua pelotti silti. Silloinkin tiesin, että edes hius ei putoa päästäni Isän sitä sallimatta.

Tiedän, että en syntynyt maailmaan sattumalta. Olen ainutkertainen ihme, niin kuin jokainen ihminen on.

Jeremian kirjassa on lupaus, että Jumala johdattaa, kun kuljemme rukoillen. Nuorena ajattelin, että pitää koko ajan rukoilla, mutta kyse onkin kulkemisesta. Otan askeleita ja luotan siihen, että Jumala johdattaa. Tämä kaikki muodostaa levon Herrassa.

Äitini äiti puhui kuolemasta ilman pelkoa. Hän opetti, että kun olemme suorittaneet tehtävämme, pääsemme Isän luokse taivaaseen. Kuolema on avoin portti elämään, jossa on aina hyvä olla.

Rauhani perustus on siinä, että Jeesus sovitti maailman synnit, hän on minun Vapahtajani. Kolmiyhteinen Jumala on minun lohduttajani ja turvani.

Tällä hetkellä kannan huolta puolisoni terveydestä. Kun hän käy nukkumaan, silitän häntä ja rukoilen hänen puolestaan. Sitten nukun kuin tukki. Olemme Herran käsissä.

Kirjoittanut Danielle Miettinen

Entinen rauhanturvaaja Jussi Seppälä:

”Rauha on suuri siunaus”

Olin Libanonissa rauhanturvaajana runsaat neljä kuukautta vuonna 2018. Vaikka Libanon on pääosin turvallinen maa, saimme mahdollisuuden esittää ”viimeisen toiveen” ennen lähtömme. Kristitylle kuolema ei ole niin kaukainen asia, mutta huomasin monista palvelustovereitani, että heitä mietitytti vammautumisen ja kuoleman riski. Joillakin oli myös hengellistä pohdintaa, jossa sain olla tukena.

Olimme Libanonissa turvaamassa maan rauhantilaa pitkien sotavuosien jälkeen. Työ tuntui merkitykselliseltä nimenomaan paikallisten takia, sillä rauha on suuri siunaus. Sota taas turmelee elämää: pakolaisleirit olivat surullinen näky, ja joissakin paikoissa piti varoa miinoja.

Kristus on rauhanturvaaja meidän ihmisten ja Jumalan välillä. Kristuksen rauha merkitsee minulle omantunnonrauhaa, rauhaa Jumalan kanssa. Se kestää, vaikka elämässä olisi muuten ongelmia, ahdistusta ja ulkonaisista asioista johtuvaa rauhattomuutta. Virret ovat minulle rakkaita, sillä ne muistuttavat Kristuksen rauhasta.

Kirjoittanut Karoliina Rauhio-Pokka

Hengityslaitepotilaat ry:n hallituksen puheenjohtaja ja kirjailija Jukka Sariola:

”Ennakoimalla ei löydy kestävää rauhaa”

Elämässäni on pohjimmiltaan rauha, koska uskon kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jolla on mahdollisuus tehdä mitä vain. Sellaiseen Jumalaan, joka rakastaa jokaista luomaansa ihmistä, myös minua.

Olen yrittänyt etsiä rauhaa asioiden järjestämisestä ja ennakoimisesta. Olen yrittänyt ottaa huomioon liian monia vaihtoehtoja: jos tapahtuukin näin, mitä sitten teen. Varautuminen on ehdottoman tärkeää, ja Jumala on antanut myös viisauden ihmiselle lahjaksi. Kuitenkin rauha, joka perustuu siihen luottamukseen, että pystyy itse järjestämään asiat, on kestämätöntä.

Usein kiukuttaa, kun tajuaa hermoilleensa liikaa asioista, jotka ovat isommassa kädessä. Rauhan löytää taas, kun muistaa Jumalan suuruuden. Jumala on tähänkin päivään asti ohjannut elämääni.

Kun hätäilen ja olen huolestunut, huokaan usein rukouksen Jumalalle: ”Sinä näet tilanteeni. Olen taas ahdistunut, auta minua.”

Alkuvaiheessa korona-aikana olin aika pitkään ahdistunut. En tiennyt, mihin kaikkeen pitäisi varautua ja mihin tilanne johtaisi. Kun tajusin, että Jumala pitää tässäkin ajassa huolen, se antoi rauhan. Minua puhutteli vanha sanonta: ”Eilinen on mennyttä, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra.”

Välillä ihmiset ihmettelevät, miten pystyn olemaan niin positiivinen vammaisuudestani huolimatta. Olen meinannut monta kertaa kuolla. Mutta minua auttaa se tieto, että kuolemassakin on Jumalan antama aikataulu. Uskoni Jumalaan pitää mielen rauhallisena.

Olen kokenut monesti yliluonnollista rauhaa, joka ei mitenkään sovi vallitsevaan tilanteeseeni. Jumala lupaakin sanassaan: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh. 14:27)

Kirjoittanut Susanna Sarimaa

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: