Nyt on yhteyteen hakeutumisen aika

Korona-aika asetti kirkot ennennäkemättömän haasteen eteen, kun kaikki kokoustoiminta lakkautettiin. Suuri kysymys oli myös: palaisivatko ihmiset kirkon toimintaan koronan jälkeisessä ajassa? Nyt, kun maailma on matkalla ulos koronan aiheuttamista rajoituksista, tutkimukset antavat aihetta varovaiseen optimismiin kirkkojen tilanteesta.

Englannin evankelisen allianssin tutkimus The Church Covid Survey kyseli lähes seitsemältäsadalta kirkolta ja 194 kristilliseltä organisaatiolta niiden tilannetta. Tutkimuksen mukaan seitsemänkymmentä kirkon johtajaa on havainnut kasvua kirkon toimintaan osallistumisessa sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät aikaisemmin ole olleet mukana.

Moni on korona-aikana löytänyt jonkin kirkon yhteyteen netin välityksellä. Myös nuoria on tavoitettu sosiaalisessa mediassa. Nyt, kun kirkkojen ovet jälleen avautuvat, osa heistä on tullut mukaan myös käytännön toimintaan.

Toisaalta tietyt ongelmat korostuvat. Yllämainittua vastaava, Yhdysvalloissa tehty tutkimus osoitti, että useat pastorit kokevat uupumusta edelleen epävarman tilanteen edessä. Myös talouden vaikeat näkymät huolestuttavat monia.

Suomessa kuntien ja seurakuntien kevään aikana tekemät lukuisat soittokierrokset vanhuksille paljastivat, että moni kokee entistä suurempaa yksinäisyyttä, kun vieraita ei voi ottaa vastaan eikä voi matkustaa tervehtimään läheisiään. Jo ennestään tiedettiin, että viime vuoden syyskuussa julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan noin joka seitsemäs nuori kokee yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti. Lisäksi noin joka kymmenes nuori kertoo, ettei hänellä ole yhtään läheistä ystävää. Eri ikäisten yksinäisyys on siis todellinen ongelma Suomessa. Kulunut kevät on varmasti vielä lisännyt kaiken ikäisten yksinäisyyttä.

Yksi kristillisen seurakunnan tärkeä tehtävä on tarjota jäsenilleen yhteyttä. Tietysti ennen kaikkea Jumalaan, mutta myös seurakunnan muihin jäseniin. Ketään ei pitäisi jättää yksinäisyyteen. Soittokampanjat ovat hyvä alku. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä, jotta jokainen tuntisi itsensä tervetulleeksi.

Kaikilla kristityillä ei ole edes yhtä hyvää ystävää, jonka kanssa voisi jakaa uskonelämässä eteen tulevia kysymyksiä, rukoilla yhdessä ja tukea toinen toistaan erilaisissa elämäntilanteissa. Kautta kirkon historian on nähty hyväksi, että sunnuntain jumalanpalveluksen lisäksi on myös erilaisia pienryhmiä, joissa voi oppia tuntemaan muita kristittyjä. Läheisen ystävän merkitys on ollut ratkaiseva hyvin usein myös uskon syntymisvaiheessa.

Tämä kaikki kertoo siitä, että meitä ei ole luotu elämään ja toimimaan jatkuvasti yksin. Meihin on syvästi istutettu tarve jakaa elämäämme muiden kanssa.

Suuri osa henkisestä ja hengellisestäkin pahoinvoinnista johtuu yhteyden puutteesta. Tähän voi löytyä apua ainakin kahdella eri tavalla. Toisaalta niin, että itse aktivoituu ja hakeutuu yhteyteen toisten kristittyjen kanssa. Mutta se toimii myös niin päin, että kun joku on jäämässä tai jäänyt yksin, häneen otetaan tietoisesti yhteyttä ja pyritään auttamaan häntä mukaan yhteyteen. Juuri nyt on hyvä aika miettiä omaa paikkaansa ja mahdollisuuksiaan tämän haasteen edessä.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: