Viisi väärinkäsitystä elämästä

Nykyistä kaupungistunutta nuorisokulttuuria on kutsuttu maailman suurimmaksi alakulttuuriksi.  Se ulottuu koko maapallon yli, ja sitä yhdistävät muun muassa sosiaalinen media, viihdeteollisuus ja kuluttaminen.  Sen piirissä olevat kuuntelevat samaa musiikkia, katsovat samoja elokuvia ja jakavat samoja postauksia ja arvoja. Kansainvälisen nuorisotyötä tekevän Steiger-järjestön Euroopan-työn johtaja Luke Greenwood muistutti European Leadership Forum -tapahtumassa viidestä väärinkäsityksestä, jotka lähes jokainen nuori tänään uskoo.

Ensimmäinen on, että ”voit olla varma vain siitä, minkä sinä näet”. Vain sitä, mitä voidaan tutkia tieteellisesti, pidetään todellisena. Jo hetken miettiminen paljastaa tämän yleisen ajatuksen valheelliseksi. Monet merkittävinä pitämämme asiat, kuten ihmisarvo, rakkaus tai oikeudenmukaisuus, eivät ole tieteen ulottuvissa ja todennettavissa. Lisäksi, jos Jumala on olemassa, todellisuus on paljon laajempi kuin kukaan aavistaa.

Toinen väärinkäsitys on, että ”olemme täällä vain sattumalta”.  Tähän liittyy lisäksi usein sen korostaminen, että koska elämme vain kerran, meidän suurin tavoitteemme on toteuttaa itseämme ja omia unelmiamme. Vain silloin voimme olla onnellisia. Todellisuudessa Jumala on tämän maailman luoja ja ylläpitäjä. Hänellä on suunnitelma, ja vain toteuttamalla elämässämme hänen suunnitelmaansa voimme edes maistaa sitä, mitä onnellisuus lopulta on.

Tämän elämän mielekkyyttä ei mitata menestyksessä ja onnellisuudessa, vaan Jumalan armon löytämisessä ja Jumalan tahdon tekemisessä. Me elämme iankaikkisesti, ja siksi ihminen voi elää mielekkäästi, vaikka hän joutuisi uhraamaan oman elämänsä täällä ajassa.

Kolmas Greenwoodin mainitsema väärinkäsitys on, että ”kaikki tulee lopulta olemaan ok”. Näin me joskus rohkaisemme toisiamme, mutta se on lopulta äärimmäisen laiha lohtu. Todellisuudessa me tiedämme olevamme lopulta kaikki kuoleman omia, matojen ruokaa. Ainoa mahdollisuus, että kaikki päättyy lopulta hyvin, on se, että saamme iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä.

Tämä vie meidät suoraan neljänteen Greenwoodin mainitsemaan väärinkäsitykseen: ”Tullakseen Jumalan yhteyteen ihmisen täytyy olla uskonnollinen”. Näin ei ole. Jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta. Ihminen voi tulla Jeesuksen luo juuri sellaisena kuin hän on. Kukaan, joka tulee Jeesuksen luo, ei jää täysin sellaiseksi kuin hän oli tullessaan. Mutta Jeesus ei tee tyhjäksi meidän persoonallisuuttamme. Hän on itse suunnitellut meidät yksityiskohtia myöten, ja hän lupasi, että kun Poika tekee meidät vapaiksi, me tulemme todella vapaiksi.

Viimeiseksi: uskoa ei ole ymmärretty oikein. Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Tämä tapahtuu aina Jumalan sanan kautta. Usko on Jumalan puheen ja lupausten totena pitämistä; mutta ei ainoastaan totena pitämistä, vaan myös sydämen luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajana ja Herrana.

Greenwood muistutti, että ainoastaan puhtaasti julistettu Jumalan sana voi pelastaa nuoren, niin kuin vanhankin. Nuorisotyössä tarvitaan hänen mukaansa juuri nyt täysiveristä evankeliumin julistamista Raamatun mukaan. Jumalan sana on edelleen voimallinen kantamaan hyvää hedelmää myös nuorisokulttuurin parissa. Mutta me tarvitsemme lisää niitä, jotka pitävät sitä esillä.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: