”Odotan taivaselämää, mutta täällä maan päällä on toivottavasti vielä paljon tehtävää”

Väkivallan seurauksena saatu selkäydinvamma vei Kadar Khristanin kävelykyvyn. Elämä hiljeni neljän seinän sisälle liki 15 vuodeksi. Pitkä, hiljainen polku vei Auttajan, Jeesuksen luokse.

Vapaustaistelijat? Omaa maata vailla oleva noin 40-miljoonainen kansa Lähi-idässä? Turkin viimesyksyisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneet kurdikylät Syyriassa? Ainakin nämä asiat tulevat mieleen kurdeista puhuttaessa. Vuoden 2016 tilastojen mukaan Suomessa asui 12 226 äidinkielenään kurdia puhuvaa henkilöä. Kohtaan heistä yhden, Syyrian pohjoisosasta kotoisin olevan Kadar Khristanin. Hän tuli Suomeen vuonna 2012. Miksi kukaan jättäisi oman kotinsa, sukulaiset, sydämen kielen ja kulttuurin?

Kielletty kulttuuri

Kesäisin Kadar Khristan olisi halunnut nukkua kotitalonsa katolla. Se olisi tarjonnut pojalle vilpoisan alustan kuumina kesäöinä. Pistävän savunhajun takia se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Aikuiset puhuivat, että pohjoinen naapuri sytyttää tahallaan metsäpalot. Pieni poika ei voinut tällaista ymmärtää. Viime kesänä kurdi ja ympäristöaktivisti Güner Yanlıç kertoi ANF-uutismedialle, että vuonna 2017 metsää paloi eteläisessä Turkissa ja Pohjois-Syyriassa 119 092 hehtaaria. Luvut perustuvat Syyrian ministeriöiden antamiin tilastoihin. (Ministry of Forestry and Water Affairs and the General Directorate of Forestry). Vuodesta 2013 metsäpalojen määrä on kasvanut huomattavasti. Kadarin lapsuudessa 1990-luvulla paloja alettiin käyttää Turkin sotapolitiikan keinona: ”1990-luvulta metsäpaloja on sytytetty erityisesti sotilasoperaatioiden aikaan.”, Yanlıç kertoo. Kadar suree metsäpaloja, joilla pyritään karkottamaan ”vihollinen” asuinseudultaan. Kurdit ovat turkkilaisten mielestä viholliskansaa.

Kurdeja asuu pääasiassa neljän valtion alueilla Turkissa, Syyriassa, Irakissa ja Iranissa. Jonkin verran kurdeja on myös lounais-Armeniassa. Heillä on oma kieli ja kulttuuri, mutta ei oikeuksia elää niiden mukaan. Esimerkiksi kurdeilla on omat kurdinimet, mutta virallisiin asiakirjoihin merkitään valtaväestön mukaan annetut nimet.

– Kurdit voivat edelleen joutua pidätetyiksi vain siksi, että he puhuvat julkisesti omaa kieltään, käyttävät kurdinimiään tai soittavat omaa musiikkiaan, Kadar Khristan selittää.

Jalat alta

Kadar Khristan kertoo, että hänen isänsä elätti perhettään salakuljettamalla tavaraa. Sitten isä jäi kiinni ja hän joutui syyrialaiseen vankilaan. Noin kolmen vuoden vankeuden jälkeen isän vankeus päättyi. Kadarin mukaan häntä oli kidutettu ja pidetty nälässä. Pian isä kuoli ja äiti jäi yksin monilapsisen perheen kanssa. Kadar kertoo, että lähisuku piti kyllä huolta perheestä.

Kurdeille ei ole myyty maata, ja työmahdollisuudet ovat olleet kantaväestöä heikommat, siksi monet ajautuvat laittomiin keinoihin elantonsa hankkimiseksi.

Vietin kotona seuraavat lähes viisitoista vuotta. En pystynyt liikkumaan yksin, ja elämäni hiljeni neljän seinän sisälle.

– Meillä ei ollut minkäänlaista sosiaalihuoltoa. Perheen ja suvun tuoma tuki ja turva ovat edelleen todella tärkeitä.

Kadar myi tupakkaa kadulla vuosien ajan. Koulu jäi käymättä. Teini-ikäisenä hänestä tuli yrittäjä, joka asensi ikkunoita ja ovia. Sitten vuoden 1996 alussa kotikylään levisi tieto, että Syyrian viranomaiset suunnittelevat suurta valtatietä rakennettavaksi läpi kylän. Kadarin perheen kotitalokin raivattaisiin uusien rakennelmien tieltä. Kyläläiset kokoontuivat väkivallattomaan mielenilmaukseen. Hallituksen joukot tarkkailivat mielenilmaukseen kokoontuneita, ja joukkoa alettiin hajottaa väkivaltaisesti. Kadar kertoo, että hän oli jo jättämässä joukon, kun tunsi kovat iskut selässään. 17-vuotias nuorukainen jäi makaamaan maahan. Ystävät ja sukulaiset nostivat pojan maasta, koska tämän jalat eivät enää kantaneet. Lähimmässä sairaalassa oli syyrialaisia joukkoja, jotka estivät kurdien pääsyn hoitoon. Kadar ja hänen perheensä tiesivät vain sen, että poika ei enää kävellyt. Myöhemmin selvisi, että nuorukaiselle on tullut selkäydinvamma.

– Vietin kotona seuraavat lähes viisitoista vuotta. En pystynyt liikkumaan yksin, ja elämäni hiljeni neljän seinän sisälle, Kadar toteaa koruttomasti.

Tapahtumat synnyttivät myös kiinnostuksen politiikkaan, ja nuoressa miehessä syttyi halu opiskella, mutta unelma tuntui mahdottomalta saavuttaa. Kadarilla oli aikaa seurata televisio-ohjelmia. Hän kiinnostui ohjelmista, joissa kerrottiin Jeesuksesta. Hän oppi tietämään, että Jeesus välittää ja auttaa.

– Opin tuntemaan Raamattua jonkin verran ja sain uskon Jeesukseen, hän kertoo.

Arabikevät kuohui

Vuonna 2011 arabikevät puhkesi Tunisiassa. Koko arabimaailmaa ja Lähi-itää koskettava uudistusvaatimusten aalto pyyhkäisi aluetta. Kadar Khristan tiivistää arabikevään tunnot muutamaan ajatukseen:

– Vastustimme diktatuureja ja halusimme vapauksia. Vuonna 2012 Koillis-ja Pohjois-Syyriaan syntyi kurdien itsehallintoalue Rojava. Itsehallinto on helpottanut kurdien elämää. Voimme puhua omaa kieltä ja hoitaa asioitamme omaehtoisesti. Kurdeille on tärkeää esimerkiksi naisten ja miesten yhtäläinen arvo. Miehiä ja naisia tarvitaan yhdessä. Alue on ollut myös yksi Syy­rian vakaimpia alueita, kunnes Turkki viime syksynä hyökkäsi alueelle, Kadar sanoo.

Arabikevät innosti Kadarinkin keskustelemaan ystäviensä kanssa politiikasta. Pyörätuoliin sidottu nuori mies kutsui ystäviä ahkerasti luokseen kylään. Viranomaiset laittoivat sen merkille, ja poliisi tiedusteli miksi hänen luonaan käy niin paljon porukkaa.

– Aloin pelätä, että minut pidätetään. En ollut tehnyt mitään laitonta, mutta sehän ei mitään takaa. Pyörätuolissa en olisi selvinnyt pidätyksistä ja mahdollisesta kidutuksesta. Lähdin siksi Turkkiin ja pyrin länteen, Kadar kertoo.

Kadar Khristan pääsi Suomeen pakolaisstatuksella ja sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2017.

Opistoyhteisö kuin perhe

Aluksi Kadar Khristan asui Helsingissä vastaanottokeskuksessa, joka sijaitsee Kansainvälisen evankelisen seurakunnan läheisyydessä. Joku vinkkasi, että seurakunnassa opetetaan suomen kieltä. Kadar lähti mukaan seurakuntaan ja oli pian mukana myös raamattupiirissä. Sitten hän aloitti rippikoulun pastori Timo Keskitalon opetuksessa.

– Rippikoulun aikana uskon todellisuus avautui minulle entistä syvemmin, Kadar kertoo.

Vuonna 2012 Kadar sai kristillisen kasteen. Hän kuvailee kastehetkeään hienoksi.

– En unohda sitä koskaan, mies todistaa.

Syksyllä 2013 Kadar aloitti Suomen Raamattuopiston säätiön Maahanmuuttaja-linjan. Vuosi oli antoisa: Raamattuopistolla oli hyvä ilmapiiri.

– Oli mahtavaa saada olla osa yhteisöä. Se oli kuin toinen perhe minulle. Opetus oli myös valtavan hyvää. Opin lisää suomea, Kadar iloitsee.

Kun Kadar Khristan oli poistunut Syyriasta, kotimaasta alkoi kuulua entistä huolestuttavampia uutisia. Vuosina 2012–2014 Isis vahvistui nopeasti Syyriassakin. Joillain alueilla naiset joutuivat seksiorjiksi ja miehet tapettiin. Rojavan itsehallintoalueella toimi jo demokraattinen järjestelmä, joka edusti vastakkaista tapaa ajatella ja toimia:

– Kurdit ovat valmiita kansojen ja uskontojen väliseen vuoropuheluun. Arvostamme myös ympäristönsuojelua. Isis-ideologia vastusti kaikkea tätä. Samalla se tavallaan yhdisti kurdeja, ja teki kansastamme tehokkaan voiman Isis:n hirmuhallintoa vastaan, hän sanoo.

Kramppeja vastaan

Tällä hetkellä Kadar Khristan opiskelee lukiossa ja aikoo valmistua ylioppilaaksi. Unelma opiskelusta on vihdoin totta.

Matematiikka on vaikein aine, ja Kadar uskoo, että sitä olisi pitänyt saada opiskella jo lapsena. Aikuisena asioita omaksuu hitaammin, hän pohdiskelee. Opiskelupäivät alkavat joka aamu kuuden aikaan kävelyharjoituksilla. Kadarilla on jalkatuet, joiden avulla hän pystyy ottamaan askelia.

– Joudun kävelemään asunnossani paria tuntia aamuisin. Ellen tee sitä, saan kramppeja, jotka ovat erittäin kivuliaita, hän kertoo.

”Aamukävelyn” jälkeen alkavat koulupäivät ja sen päälle on vielä läksyt. Iltaisin Kadar treenaa kuntosalilla, ja kerran viikossa hän harrastaa tanssia. Kadar kertoo, että metodina on kontakti-improvisaatio ja heilauttaa luovasti käsiään.

– Tanssi on terapeuttista sekä henkisesti että fyysisesti, hän sanoo.

Kadarilla on selkeä tavoite. Hän toivoo pääsevänsä yliopistoon opiskelemaan sosiaalialaa. Toiveissa olisi työ maahanmuuttajien parissa.

Levottomuudet vaimenevat kerran

Haastatteluhetkellä Kadar Khristan suree serkkuaan, joka sai surmansa Koillis-Syyriaan kohdistetuissa iskuissa. Serkku asui Gamishlon kaupungissa, joka on jaettu Turkin ja Syyrian välillä. Kadarilla on sukulaisia molemmilla puolilla kaupunkia.

– Unelmoin siitä, että sotatoimet Rojavassa loppuisivat. Olen ollut koko syksyn erittäin huolissani Turkin iskujen takia. Kukaan Pohjois- tai Koillis-Syyriassa asuva ei ole tällä hetkellä turvassa.

Keskustelumme kääntyy Raamattuun ja Kadar toteaa, että Raamatun ihmeellisin kirja on hänestä Ilmestyskirja. Se kuvaa myös ikuista elämää Jumalan luona tavalla, joka tuntuu levottomuuksien keskellä kasvaneesta epätodelliselta. Puhumme taivaasta ja Kadarin silmiin syttyy loiste. Taivaassa ei enää sodita, eikä siellä ole tuskaa ja surua. Pyörätuoliakaan ei siellä tarvita.

– Odotan taivaselämää, mutta vielä täällä maan päällä on paljon tehtävää, hän sanoo.