Yhteisöllisyys on rehellistä arjen jakamista

– Entä jos seurakuntayhteys olisikin enemmän kuin istumista kirkonpenkissä kerran viikossa? kysyy kirkon yhteisöllisyyttä tutkiva dokumentaristi Aki-Ville Auvinen. Hän toivoo, että yhä useammat löytäisivät seurakunnasta yhteisön, joka on kuin laajennettu perhe.

Aki-Ville Auvinen pohtii usein, miten usko Jeesukseen näkyy arjessa. Hänelle usko on pohja, jonka varaan hän haluaa rakentaa elämässään kaiken muun, myös arkiset päätökset.

– Pyrin peilaamaan asioita niihin periaatteisiin, joita voin Raamatusta lukea, ja pohdin, miten niitä voisi elää käytännössä todeksi tavallisessa elämässä, Aki-Ville sanoo.

Olen nähnyt erilaisuutta ja oppinut hyväksymään sen. Asioita voidaan tehdä eri tavoilla, mutta kun keskiössä on Jeesus, pelataan silti samaan maaliin.

Auvisen mukaan uskon yhdistämistä arkeen tukee etenkin yhteisöllinen seurakuntayhteys. Yhteisöllisyydellä Aki-Ville tarkoittaa sitä, että vuorovaikutus on kolmisuuntaista: se sisältää suhteen Jumalaan, itseen ja toisiin ihmisiin.

– Tällaisessa seurakuntayhteisössä elämme ja kasvamme yhdessä, Jumalan yhteydessä. Samalla opimme kohtaamaan ja ymmärtämään itseämmekin, Aki-Ville pohtii.

Hän korostaa, että hyvä yhteisö on sellainen, jossa saa olla aito. Elämää voi jakaa pintaa syvemmältä ja realistisesti: ilot, kivut, haasteet ja nekin asiat, joista ei ole ylpeä.

– Käytännössä yhteisöllisyys seurakunnassa on sitä, että opettelemme elämään arkea yhdessä sillä tavalla kuin Jumala on tarkoittanut sitä elettäväksi. Parhaimmillaan sen vaikutukset näkyvät kaikkialla elämässämme, ei pelkästään seurakunnassa.

Yhteisöllisyydelle on kirkossa kysyntää

Aki-Ville Auvinen on koulutukseltaan medianomi ja työskentelee tv-tuotannoissa. Pääosa työhistoriasta koostuu monipuolisista tuotantotehtävistä Ylellä – niin uutislähetyksissä kuin lastenohjelmissakin. Tällä hetkellä Aki-Ville ohjaa myös Yhteisöjen aika -dokumenttielokuvaa, joka tarkastelee yhteisöllisyyttä Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Ensi vuonna ilmestyvä dokumentti kuvattiin syksyllä ja on nyt leikkausvaiheessa.

Dokumenttiprojekti on entisestään vahvistanut Auvisen käsitystä siitä, että kirkossa on valtava potentiaali yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyys on sisäänrakennettu kristinuskon sanomaan.

– Yhteisöllisyys on voimavara, joka ollaan löytämässä kirkossa uudelleen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta käytännössä se on ehkä hieman ohentunut vuosisatojen kuluessa luterilaisessa kirkossamme. Nyt ollaan palaamassa yhteisöllisyyden muotoihin, jotka ovat olleet olemassa jo alkuseurakunnan aikana, Aki-Ville kertoo.

Seurakuntayhteys koko perheelle

Omaa taustaansa Aki-Ville Auvinen kuvaa ”kirjavan yhteiskristilliseksi”. Kristityssä kodissa kasvanut Aki-Ville on elämänsä varrella ollut mukana monenlaisten kristillisten yhteisöjen toiminnassa.

– Olen nähnyt erilaisuutta ja oppinut hyväksymään sen. Asioita voidaan tehdä eri tavoilla, mutta kun keskiössä on Jeesus, pelataan silti samaan maaliin, Aki-Ville toteaa.

Auviset ovat löytäneet koko perheelleen sopivan seurakuntayhteyden kotikaupungistaan Tampereelta Uusi Verso -yhteisöstä. Sen järjestämissä messuissa lapsille on omaa ohjelmaa, jossa perheen jälkikasvu käy mielellään. Tärkeäksi on tullut myös perhetallitoiminta. Perhetallin väki kokoontuu kodeissa rukoilemaan, tutkimaan Raamattua ja syömään yhdessä.

Auvisten kodissa kokoontuvat myös miesten ja naisten raamattupiirit. 

– Minulla ja vaimollani Marialla oli unelma yhteisöllisestä kodista, joka voisi olla perheemme lisäksi olemassa myös muita varten, Aki-Ville muistelee. Nyt perhe asuu seitsemättä vuotta Tampereen keskustan liepeillä talossa, jossa on toimivat, isot tilat monenlaiseen käyttöön.