Lupauksia antava Jumala

Raamatun Jumala ei ole mykkä, vaan hän on ymmärrettävällä kielellä itsensä Raamatussa ilmoittava Jumala. Hän on historian kuluessa antanut useita konkreettisia lupauksia, joiden toteutumista voimme seurata. Hän on Jumala, joka ei voi valehdella, muistuttaa Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Jumalan lupaukset ovat varmoja. 

Elämä voi asettaa haasteen meidän luottamuksellemme Jumalaa kohtaan. Tämä näkyy selvästi jo Raamatun omissa kertomuksissa. Vanhan testamentin patriarkka Abraham sai Jumalalta lupauksen, että hänestä kasvaa suuri kansa, joka saa oman maan, ja tulee olemaan siunaukseksi koko maailmalle. Abrahamin elämä oli kuitenkin täynnä vastoinkäymisiä, jotka saivat hänet kyseenalaistamaan Jumalan lupaukset. Yksi suuri ongelma oli se, että Abrahamilla ja hänen vaimollaan Saaralla ei ollut yhtään lasta. Kuinka lapsettomasta pariskunnasta voisi kasvaa suuri kansa?

Abraham purki sydäntään Jumalalle. Vastaukseksi Jumala toistaa lupauksensa ja liittää siihen seremonian, jossa Jumala lupaa itse kuolla mieluummin kuin pettää lupauksensa. Monien vaikeiden ja käsittämättömien vaiheiden jälkeen Abrahamista lopulta tulee kansa, joka saa oman maansa. 

Aikajänteenä ikuisuus

Jännite Jumalan lupausten ja elämän karun todellisuuden välillä jatkuu kuitenkin läpi koko Raamatun. Voimassa olevat Jumalan lupaukset näyttävät kerta toisensa jälkeen kariutuvan elämän vastoinkäymisissä. Tämä piirre on niin keskeinen Raamatussa, että professori Allan McNicoll kirjassaan The Persistence of God’s Endangered Promises: The Bible’s Unified Story (suom. Jumalan uhanalaisten lupausten kestävyys: Raamatun yhtenäinen kertomus, T&T Clark, 2019) pitää sitä koko Raamattua yhdistävänä juonena. Professori Walter C. Kaiser pitää niinikään kirjassaan The promise-Plan of God (suom: Jumalan lupaus-suunnitelma, Zondervan, 2008) Jumalan lupauksia koko Raamatun keskeisenä, kokoavana ajatuksena.

Moni omana aikanamme elävä kristitty voi todistaa samaa omassa elämässään. Meillä on Jumalan lupaukset syntien anteeksiantamuksesta ja uudesta elämästä Kristuksessa. Voi kuitenkin olla vaikea kokea, että kaikki omat väärintekemiset ja synnit on todella annettu Jumalan edessä kokonaan anteeksi, yksinomaan Jeesuksen ansioiden tähden. 

Myös siinä uudessa elämässä, jota elämme uskossa Jeesukseen, näyttää helposti siltä, että toistamme vain kaikkea vanhaa. Sisäinen ja ulkonainen elämä muuttuu hyvin hitaasti, ja joissakin asioissa muutos tuntuu lähes mahdottomalta.

Raamatussa käy kuitenkin niin, että lopulta Jumala aina osoittautuu luotettavaksi. Samoin käy sen ihmisen elämässä, joka uskoo ja luottaa Jeesukseen loppuun asti. Jumala ei koskaan lakkaa olemasta luotettava, eikä hän petä yhtään lupaustaan. Apostoli Paavalin mukaan meidän on otettava huomioon myös tämän elämän jälkeen alkava iankaikkisuus, jotta voisimme muodostaa lopullisen kokonaiskuvan elämästämme. Moni tässä elämässä kokemamme asia näyttää hyvin toisenlaiselta iankaikkisuuden valossa.

Jumalan lupauksia vai inhimillisiä toiveita?

Käytännössä yksi varoitus on kuitenkin paikallaan. Meidän tulisi ottaa selvää mitä Jumala on Sanassaan meille luvannut. Monet pettymyksemme perustuvat siihen, että odotamme kristityn elämältä jotakin sellaista, mitä meille ei ole itse asiassa koskaan luvattu. 

Jumala ei ole Raamatussa ole luvannut säästää meitä kaikilta vastoinkäymisiltä, vääryyden kokemuksilta tai pettymyksiltä, puhumattakaan siitä, että hän säästäisi meidät kaikelta sairastumiselta tai kuolemalta. Sen sijaan hän on luvannut meille jotakin vielä paljon suurempaa.

Eräs perhe kertoi siitä, miten perheen isäntä oli sairastunut vakavasti. Perhe sai kuitenkin eri puolilta Suomea, eri ihmisiltä, profetioita. Niissä kerrottiin, että Jumala lupaa, että perheenisä ei kuole, vaan jää eloon. Jotkut ”profeetat” matkustivat jopa pitkien etäisyyksien päästä henkilökohtaisesti profetoimaan perheelle näitä sanomia. 

Lääkärit antoivat kuitenkin perheenisälle vain vähän elinaikaa. Mies kuoli ­pian. Tämä synnytti suuren uskonkriisin muille perheenjäsenille. Miksi Jumala ei pitänytkään lupauksiaan? Oli vaikea hyväksyä karua tosiasiaa. Nämä profetioina, Jumalan nimissä annetut lupaukset olivat vain ihmisten omia ajatuksia. Jumala ei ollut antanut näitä lupauksia. Ne eivät kuuluneet Raamattuun sisältyviin Jumalan itsensä takaamiin, varmoihin lupauksiin.

Jumala sanoo tällaisista ”profeetoista ” Jeremian kirjassa (23:16) näin: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.”

Ydinlupaukset ovat totta

Jumala ei ole Raamatussa ole luvannut säästää meitä kaikilta vastoinkäymisiltä, vääryyden kokemuksilta tai pettymyksiltä, puhumattakaan siitä, että hän säästäisi meidät kaikelta sairastumiselta tai kuolemalta. Sen sijaan hän on luvannut meille jotakin vielä paljon suurempaa. 

Hän on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Emme aina koe Jeesuksen läsnäoloa elämässämme yhtä selkeästi, mutta se on kuitenkin aina totta, hänen oman lupauksensa mukaan. Siksi kristitty laulaa luottamuksella Carl Olof Roseniuksen sanoittamaa hengellistä laulua: ”Koko tien hän kanssain kulkee, mitä muuta toivoisin, epäilenkö rakkauttaan, jok on hellin, lämpimin”. 

Joskus voimme suorastaan nähdä ja aistia tämän rakkauden ja sisäisen rauhan läsnäolon elämässämme. Toisinaan emme koe yhtään mitään, mutta silloinkin se on totta, koska Jumala on Raamatussa näin luvannut.

Raamatun ydinlupauksiin kuuluu paitsi Jeesuksen läsnäolon omiensa elämässä, myös lupaukset syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä niille, jotka uskovat Herraan Jeesukseen omana Vapahtajanaan. Nämä, ja kaikki muut, Uuden testamentin uskovia koskevat ja voimassa olevat Raamatun lupaukset ovat yhtä järkähtämättömästi totta kuin Jumala itse. Niihin voi ja saa luottaa.

 

Alla olevalla videolla Leif Nummela kertoo lisää työstään Uudessa Tiessä.

Tilaa lehti joulun kampanjahintaan tästä.