Surun ja ilon päiviä

Reijo Korpela sai elämälleen jatkoaikaa haimasyövän jälkeen. Vajaan vuoden pituinen sairausloma sisälsi lukuisten lääkärikäyntien lisäksi kaivattua yhdessäoloa vaimon kanssa. 

Vuoden 2018 viimeisen päivän jyväskyläläinen Reijo Korpela vietti kotona lepäillen ja äkillisestä pahoinvoinnista toipuen. Kaija-vaimo ja edellisenä päivänä joulunviettoon kokoontuneet aikuiset lapset vitsailivat Reijon ahmineen liikaa kinkkua ja laatikoita, koska tauti ei ollut tarttuvaa lajia.

Joulua ympäröivien viikkojen aikana kuva Reijosta nousi useita kertoja erään uskovan ystävän mieleen. Perheet eivät olleet pitkään aikaan tavanneet, ja ystävä mietti, mitä Reijolle mahtaa kuulua. Ajatus ei jättänyt rauhaan. Joulukiireiden keskellä ystävä ei saanut aikaiseksi soittaa mutta päätti rukoilla.

Tammikuussa alkoi kutina. Etenkin jalkapohjat kutisivat niin sietämättömästi, että Reijon oli pakko hakeutua työterveyslääkäriin. Verikoetuloksia selittäessään lääkäri kuulosti vakavalta. Maksa-arvot olivat hälyttävästi koholla. Parin päivän päästä terveen oloinen ja hyväkuntoinen Reijo kuuli sairastuneensa haimasyöpään, joka selitti myös aiemmat oireet.

Rauhaa leikkaussalissa

Kun jouluna Reijoa ajatellut ystävä kuuli diagnoosista, hänelle kirkastui, miksi Jumala oli kutsunut häntä rukoilemaan tämän puolesta jo viikkojen ajan. Esirukoustuki alkoi pian vyöryä yli seurakuntarajojen myös muista suunnista, kun Korpeloiden laaja tuttavapiiri sai kuulla Reijon sairastumisesta.

Vaikka onnistumisen takeita ei ollut, tunsin ennen vaativaa leikkausta ihmeellistä rauhaa, kun tiesin, että hyvin moni eri puolilla Suomea rukoilee puolestani.

– Oli Herran armoa, että saimme vaimon kanssa pahimmankin järkytyksen aikana nukuttua hyvin, vaikka ennen olen ollut sellainen öisin murehtija.

Reijo tiesi etukäteen, että selviytymisprosentti haimasyövästä on pieni, mutta diagnoosin kuultuaan hän ei alkanut googletella syöpätarinoita. Kirurgi lohdutti, että jokainen tapaus on niin yksilöllinen, ettei ennustetta kannata tehdä muiden kertomusten perusteella. Oireet olivat ajaneet Reijon lääkäriin ajoissa, sillä haimakasvaimen näkyvä osa saatiin poistettua leikkauksella.

– Vaikka onnistumisen takeita ei ollut, tunsin ennen vaativaa leikkausta ihmeellistä rauhaa, kun tiesin, että hyvin moni eri puolilla Suomea rukoilee puolestani.

Parasta ja pahinta aikaa

Keväällä leikkauksen jälkeen alkoivat puolen vuoden sytostaattihoidot. Kaija-vaimokin oli jäänyt omasta työstään sairauslomalle, ja pariskunta sai viettää paljon aikaa yhdessä. Vaikka Reijo oli väsynyt ja toipilas, kovia kipuja hän ei juuri joutunut kärsimään.

– Sairausloma oli tavallaan elämäni parasta aikaa, kuin sapattivuosi. Työkiireet jäivät pois, ehdin lukea lehdet rauhassa aamulla ja olla Kaijan kanssa. Itkimme paljon niin surun kuin ilon kyyneleitä. Ei kuitenkaan mennyt päivääkään, ettemme olisi myös nauraneet, huumori tosin oli välillä aika mustaa.

Syöpäkoettelemus vahvisti Reijon mukaan parisuhdetta ja luottamusta Jumalaan. Reijo ja Kaija elivät päivän kerrallaan, ja tunteita sävyttivät haikeus ja epätietoisuus. Kesällä pariskunta vietti paljon aikaa rakkaalla mökillä, mutta vuosikymmenten mittaiseksi perinteeksi muodostuneet Kansanlähetyspäivät jäivät väliin ihmispaljouden aiheuttaman infektioriskin vuoksi.

– Katsoimme niitä vierekkäin sohvalla YouTubesta. Kun hengellisiin tilausuuksiin ei päässyt yli puoleen vuoteen tartuntavaaran vuoksi, eri medioista lähetetyt tilaisuudet olivat tärkeitä.

Herra mun aikani ties

Vaikka Reijon vointi oli kesällä väsymystä lukuunottamatta melko hyvä, mieltä varjosti elokuulle allakoitu syöpäkuvaus. Kuvauksen oli määrä selvittää, miten hoidot ovat tehonneet ja onko kasvain levinnyt.

– Toivoimme parantumista, mutta lisäsimme rukousten loppuun aina ”jos Herra suo”. Minua on lohduttanut myös vanha sanonta ”Herra mun aikani ties”. Elämämme pituus riippuu yksin hänestä.

Kuvauksen jälkeinen lääkärin vastaanottopäivä muodostui ilon päiväksi. Reijosta ei löytynyt enää mitään näkyviä merkkejä syövästä.

– Olen tietoinen, että syöpä voi yhtäkkiä uusiutua, mutta Jumala on nähnyt hyväksi antaa minulle nyt lisäaikaa. Sain täyttää syyskuussa pyöreät 60 vuotta, vaikka keväällä koko syntymäpäivää ei uskaltanut edes ajatella.

Lokakuun lopussa Reijon sairausloma päättyi ja hän palasi jännittyneenä mutta hyvillä mielin takaisin täysipäiväiseen työhönsä tilintarkastajana.

– Jos jotakin olen oppinut, niin ehkä hiukan enemmän osaan nauttia kustakin hetkestä, kun tiedostan paremmin elämän rajallisuuden.

Katso alla oleva video, jossa Pekka Simojoki kertoo, mitä Uusi Tie hänelle merkitsee.

Tartu tarjoukseemme ja tilaa lehti tästä!