Idols-laulukilpailusta kuuluisuuteen noussut laulaja on aina uskonut Jumalaan. Jeesuksen merkitys avautui uudella tavalla, kun hän istui yksin autossa ja avasi nettiraamatun.

Idolsin semifinaali vuonna 2007. Kuusitoistavuotias Kristiina Brask astuu lavalle ja alkaa laulaa: If God had a name what would it be? And would you call it to his face, if you were faced with Him in all His glory? (Jos Jumalalla olisi nimi, mikä se olisi? Ja lausuisitko sen hänen edessään, jos kohtaisit hänet kaikessa kunniassaan?)

Teinitähti haastaa yleisöään Joan Osbornen syvämietteisellä kappaleella ja raivaa samalla tiensä laulukilpailun finaaliin.

Kappalevalinta oli Kristiinan oma. Hänelle uskonasiat tulivat tutuiksi jo pienestä pitäen. Kotona oli opetettu iltarukoukset ja se, että Jumalaan voi aina turvautua. Siksi Jumalasta laulaminen ei tuntunut vieraalta.

Jumala ei kuitenkaan sopinut niihin pop-biiseihin, joita hän alkoi urkenevalla urallaan laulaa. Kristiinalta ilmestyi jo pian Idolsin jälkeen esikoislevy Silmät sydämeeni ja vuonna 2009 albumi Kuivilla susta.

Kristiinan vanhemmat olivat antaneet laulukilpailuun lähtiessä tärkeän neuvon nuorelle: ”Ole oma itsesi.” Vaikka hän on urallaan saanut olla mukana kaikissa lauluvalinnoissa, hänelle tehdyt pop-kappaleet eivät lopulta tuntuneet omilta. Kristiina kaipasi gospelin pariin.

– Ukkini ja mummini ovat olleet minun hengellisiä esikuviani. He ovat rukoilleet puolestani paljon. He ovat olleet myös tosi kannustavia musiikkini suhteen. Kun he pyysivät minulta toista levyäni, minua hävetti antaa heille levy, jonka kannessa näyttää siltä, että minulla ei ole vaatteita päällä. Tajusin, että jos minua hävettää antaa levy minulle rakkaille ja tärkeille ihmisille, nyt ei olla tekemässä sitä hommaa, mitä pitäisi.

Ukki ja mummi eivät kuitenkaan tuominneet tai moralisoineet tyttärentytärtään.

– He ovat olleet viisaita. Ei heidän ole tarvinnut sanoa. Ilmekään ei värähtänyt.

”En halua vielä kuolla”

Kristiina Brask oli tekemässä kolmatta studioalbumiaan. Hän mietti epätoivoisesti, miten saisi käännettyä musiikillisen suunnan gospeliin. Hän tiesi, että Jeesus ei myy, mutta arvoristiriita musiikkibisneksen kanssa oli ilmeinen. Sitten tuli pysäytys.

Joululomalla 2012 vanhempien luona käydessään Kristiina huomasi leuassa patin. Hän ajatteli aluksi vain syöneensä liikaa suklaata ja että hammas olit tulehtunut. Mutta lääkäri halusi ottaa näytteen imusolmukkeesta. Kristiinalla epäiltiin lymfoomaa eli imusolmukesyöpää.

– Jouduin käymään läpi kuolemanpelon. Tiesin, että Jumala on kaikkivaltias, ja hän pystyy parantamaan. Mutta sitten mietin, mitä jos Jumalan tahto onkin se, että minun aikani päättyy nyt tähän. Jumala on ennalta määrännyt päiviemme määrän.

– Suihkussa ollessani murruin ja itkin, etten halua vielä kuolla. Sanoin Jumalalle, että on paljon hänen valtakuntansa työtä, jota haluan tehdä. Kun olin rukoillut, lämpö ja syvä rauha laskeutuivat päälleni. Minulle tuli varmuus siitä, että minulla ei ole syöpää.

Kun oli aika kuulla tulokset, lääkärit kertoivat, että Kristiinalla ei ole lymfoomaa. Jotain solutuhoa oli ollut, mutta tarkalleen ei selvinnyt, mistä oli kyse.

– Tuon prosessin aikana sanoin levy-yhtiölle, että laitetaan nyt hommat jäihin. Mietin, että jos minulla ei ole enää paljon aikaa, haluan, että se musiikillinen jälki, jonka jätän, kertoo Jeesuksesta.

Silmät ja korvat aukeavat

Vaikka Kristiina Brask on aina uskonut Jumalaan, hänellä oli paljon kysymyksiä, jotka olivat jääneet vastausta vaille. Yksi niistä liittyi Jeesukseen. Mikä Jeesuksen merkitys hänelle varsinaisesti oli?

Myös hänen silloinen miesystävänsä pani hänet pohtimaan uskonkysymyksiä vakavammin. Mies, joka itse oli ateisti, asetti Kristiinan selkä seinää vasten monilla kysymyksillään.

– En tiennyt, miten vastata. En tuntenut Raamattua tarpeeksi hyvin, koska en ollut lukenut sitä. Minua vaivasi se, tunnenko Jumalani hyvin.

Minä vain itkin, kun luin, että Kristus on kuollut ristillä minun syntien vuoksi.

Vuonna 2014 Kristiina istui yksin autossaan vietyään pikkuveljensä jääkiekkotreeneihin. Hänen vakavalla pohjalla ollut seurustelusuhteensa oli juuri päättynyt. Kristiinalle tuli vahvana ajatus, että hänen täytyisi lukea Raamattua. Nettiraamattua selaillessaan hänen eteensä tuli evankeliumin teksti Jeesuksen kärsimystiestä.

– Ajattelin ensin, etten jaksa tätä lukea, kun olen kuullut kertomuksen niin monta kertaa.

– Rullasin kuitenkin kertomuksen alkuun ja luin siitä, kun Kristus kavalletaan siihen saakka, kun hän nousee kuolleista. Minä vain itkin, kun luin, että Kristus on kuollut ristillä minun syntien vuoksi. Ymmärsin, miksi Jeesus on se nimi, jonka kautta me olemme armahdettuja ja vapaaksi lunastettuja. Tajusin, että Jeesus on minun Herrani.

Kysymykset, jotka olivat jääneet vastausta vaille, löysivät vihdoin täyttymyksen. Palaset loksahtivat kohdilleen.

– Minulle kävi juuri niin kuin Raamatussa sanotaan, että ”silmät ja korvat aukeavat”.

Raamatusta löytyy viisaus

Silloin Kristiina Braskille tuli valtava ”Sanan nälkä ja jano”. Hän alkoi opiskella Raamattua ja siitä tuli hänelle rakas.

– Raamattu on Jumalan sanaa. Jumala puhuu sanansa kautta. Raamattu on annettu meille ohjeeksi ja neuvoksi. Sieltä tulee kaikki viisaus. Siellä on kaikki salaisuudet Kristukseen kätkettyinä.

Aina Raamatun lukeminen ei ole helppoa. Jumalan sana myös näyttää meille niitä asioita, joiden pitää elämässämme muuttua.

– Mitä enemmän luen Raamattua, huomaan, miten paljon tarvitsen armoa. Tarvitsen joka päivä Jeesusta.

Myös arki tuo eteen oman keskeneräisyyden.

– Joka päivä, kun menen kotiin, ajattelen, että olen huono ihminen. Voisin auttaa äitiäni ja oppilaitani enemmän. Sisaruksille tulee sanottua sellaisia asioita, joita ei pitäisi sanoa. Ja huomaan, että mieleen tulee ajatuksia, jotka eivät kyllä ole hyviä, luokanopettajana työskentelevä Kristiina Brask miettii.

– Täällä maallisella taipaleella ei tulla valmiiksi. Mutta me emme voi ansaita mitään. Pelastus on yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Jos ihminen voisi ansaita omilla teoillaan Jumalan mielisuosion, silloin Kristus olisi kuollut turhaan.

Musiikkia Kristiina Brask tekee tällä hetkellä Kuopion Alavan seurakunnan kanttorin Ossi Jauhiaisen kanssa.

– Tehtäväni on palvella Herraa. Musiikkini vie Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti evankeliumia kaikkialle maailmaan. Haluamme tehdä musiikkia niin hyvin kuin osaamme. Aina voi kehittyä, mutta teemme senhetkisen parhaamme.

Katso Kristiina Braskin ja Alavan kirkkokuoron esittämä kappale Saavumme synkiltä teiltä tästä.