Louise Fellinghamin laulut nostavat kuulijan katseen arjen harmautta tai elämän kipua ylemmäs.

Hän elää, Jeesus elää. Tämä muuttaa kaiken, kaiken. – – Hämmästelemme tulevaisuuden lupauksia, olemme maistaneet elämää, joka ei vielä murtautunut esiin. Olemme nähneet taivaan pilkahduksia pimeydessä ja toivomme on ylösnousseessa Pojassa.

Biisin rytmi tempaisee mukaansa ja huomaan naputtelevani auton rattia. Yhtä aikaa aikaa vahva ja herkkä naisääni julistaa painavia sanoja, jotka ovat tuulahdus toisesta maailmasta – muistutus arjen keskellä, että paras on vielä edessä.

Levyllä laulava Louise (Lou) Fellingham on tunnettu pitkän linjan muusikko Isossa-Britanniassa. Hänen musiikkinsa tunnuspiirteitä on raikas, ajassa kiinni oleva ilmaisu, joka yhdistyy vahvaa sanomaan.

Huhtikuussa julkaistava uutuuslevy nauhoitettiin viime viikolla livekonsertissa. Iltaa edelsi lukematon määrä järjestelyjä, ihmisten tavoittelua ja harjoituksia. Mutta vaivannäkö kannatti, sillä loppuunmyyty keikka keräsi jälkikäteen kymmeniä kiitoksia artistin Facebook-sivulla. Myös Lou nautti illasta täysin siemauksin.

– Se oli todella hieno ilta. Olimme suunnitelleet konserttiin muutamia hetkiä rukoukselle, mutta ilta meni osittain toisin kuin olimme suunnitelleet. Olin rukoillut, että Jumala ilmestyisi, ja hän teki niin. Se on ihmeellistä.

”Musiikki on ytimissäni”

Ensimmäisen kerran Lou Fellingham asteli yleisön eteen seitsenvuotiaana paikallisessa baptistiseurakunnassa, ja vanhemmille tuli selväksi jo varhain, että tyttö tulee aina laulamaan. Lou liittyikin mukaan kuoroihin ja bändeihin. 19-vuotiaana hän muutti Brightoniin liittyäkseen Phatfish-nimiseen bändiin.

– Teimme keikkoja pubeissakin tavoittaaksemme ihmisiä, mutta huomasimme, että suurin osa yleisöstä oli kristittyjä. Niinpä aloimme miettiä sanoituksia hieman toisin ja pohdimme, kuinka voisimme palvella kristittyjä kuulijoita.

Bändistä löytyi myös aviomies Nathan Fellingham, joka tuolloin soitti rumpuja. Aviopari tekee edelleen musiikkia yhdessä, nyt Nathanin instrumentti on vaihtunut kosketinsoittimiin.

Viime viikon konserttiin osallistujia oli koskettanut erityisesti kappale Miracle or Not (Ihme tai ei). Sen esittäminen oli myös Lou Fellinghamille konsertin tähtihetkiä.

– Kirjoitin kappaleen tavattuani naisen, joka elää pitkäaikaisen sairauden kanssa, odottaen parantumista. Kristittyinä elämme jännitteessä – meille ei ole luvattu elämää vapaana vaikeuksista, mutta samalla Jeesus lupaa, ettei hän koskaan jätä meitä.

Vaikka pyydämme muutosta Jumalalta, toivomme on Jumalassa, ei ihmeessä, Fellingham pohtii.

– Tuo laulu antaa ihmisille mahdollisuuden olla rehellisiä Jumalan edessä, ja toisaalta Jumala voi lohduttaa laulun kautta.

Pilkahduksia Jumalan mahdollisuuksista

Lou Fellinghamin sanoitukset ovat samaan aikaan raamatullisia ja tuoreita. Hän myöntääkin, ettei halua tehdä lauluja vain sunnuntaita varten, vaan koettaa kosketella elämänläheisiä aiheita, joihin ihmiset törmäävät.

Kun keskitämme ajatuksiamme Jumalaan, huomamme, kuinka siunattuja olemme ja ymmärrämme armon suuruuden. Tässä on varmasti yksi syy, miksi Jumala kutsuu meitä palvontaan.

– Haluan herätellä sydämiä. Toiveeni on tehdä lauluja, jotka ovat laulettavia ja joissa melodia ja lyriikka yhdistyvät. Sanoitusten haluan heijastelevat Jumalan sydäntä ja olevan linjassa Raamatun totuuden kanssa.

Hän uskoo, että Jumala käyttää musiikkia avaamaan sisäisiä lukkoja.

– Pyhä Henki vie meitä koko ajan Jeesuksen luo. Saamme liittyä tähän ihmeelliseen perheeseen Kolminaisuudessa, jossa kaikki persoonat rakastavat toisiaan. Tällainen elämä on ihmeellistä ja se tulee jatkumaan ihmeellisenä.

Laula uusi laulu

Lou Fellingham muistuttaa, että Jumala ei tarvitse palvontaamme, sillä hän on itsessään täydellinen, mutta hän kutsuu meidät siihen silti. Kehotuksia ylistämiseen löytyy Raamatusta useita.

– Kun keskitämme ajatuksiamme Jumalaan, huomamme, kuinka siunattuja olemme ja ymmärrämme armon suuruuden. Tässä on varmasti yksi syy, miksi Jumala kutsuu meitä palvontaan.

Hän näkee ylistyksen voimakkaana työkaluna vaikeuksien keskellä. Katse nousee ylemmäs ja näkökulma muuttuu.

– Ylistyksessä me toimimme fyysisellä kehollamme, mutta samaan aikaan sisällämme tapahtuu jotain. Jumala vahvistaa uskoamme ja kutsuu olemaan enemmän kaltaisensa.

Lou tunnistaa itsekin tarvitsevansa aika ajoin paluuta perusasioihin.

– On helppoa tipahtaa ajatusmalliin, että olisi jotenkin todistettava olevansa Jumalan rakkauden arvoinen. Siksi armo on niin ihmeellistä, se, etten voi koskaan ansaita hänen suosiotaan. Silti hänen rakkautensa on kivenluja, eikä se ole riippuvainen minun kyvyistäni.

Toivon ei tarvitse kuolla

Elämä ei mene aina siten kuin suunnittelemme – vastaan voi tulla raskaita paikkoja. Lou kutsuu ihmiset laulamaan Jumalalle, kun on vaikeaa.

– Nyt elämme särkyneessä maailmassa, mutta meidät on valmistettu jotain suurempaa varten. Jeesus on tehnyt kaiken, mitä tarvitaan ennalleen asettamiseen. Jotain siitä tulee osaksemme jo täällä, ja valmiiksi uudeksi tekeminen tulee ikuisuudessa.

Äskettäin Lou Fellingham tapasi äidin, joka oli synnyttänyt kaksoset ennenaikaisesti, ja toinen vauva oli menehtynyt vain muutama päivä synnytyksen jälkeen. Jostain syystä lähes kaikki muut laulut olivat pyyhkiytyneet hänen iPodistaan, ainoastaan Loun albumit olivat tallella.

Äiti kertoi Loulle, kuinka Jumala hoiti hänen sydäntään tämän laulujen kautta. Epätoivoissaan vanhemmat olivat harkinneet jopa itsemurhaa, mutta laulu My God Cares for You (Jumalani välittää sinusta) muutti näkökulman.

– Tuollaiset tarinat räjäyttävät tajuntani ja laittavat todella nöyrälle paikalle. Tässä Jumalan tarinassa hän pelastaa ihmisiä ja me saamme olla mukana tuollaisissa tilanteissa. Se on todella koskettavaa.