Kestävä lähetystyö edellyttää lähtijöitä

Suomalaiset lähetysystävät ovat jo toista vuosisataa rukoilleet ja lähettäneet lähetystyöntekijöitä Japaniin. Jumalan sana on kantanut pysyvää hedelmää. On syntynyt useita seurakuntia, joihin jatkuvasti kastetaan lisää jäseniä. Monista muistakin maista on lähetetty evankeliumin julistajia. Esimerkiksi norjalaiset vahvistivat lähetyspanostaan tänä kesänä usean perheen voimin.

Saammeko joskus nähdä evankeliumin laajemman läpimurron Japanissa? Sen tietää Jumala yksin. Joka tapauksessa työ ei ole ollut turhaa. Niin kuin kaikilla muillakin lähetyskentillä, pysyvä, hedelmällinen työskentely vaatii ”inkarnatorisen” lähestymistavan. Jeesus inkarnoitui – hän tuli lihaksi – meidän keskellemme. Hän eli ja opetti täällä todellisena lihaa ja verta olevana ihmisenä. Kun hänet näki ja häntä kosketti, se oli Jumalan näkemistä ja koskettamista. Jeesus opetti: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät”.

ME EMME tietenkään ole Jumala, niin kuin Jeesus oli, mutta kun puhutaan lähetystyöstä, jonkun on opeteltava maan kieli ja tutustuttava kulttuuriin. On asuttava ja elettävä niiden ihmisten keskellä, jotka halutaan tavoittaa. Lähetystyöntekijän on ”tultava lihaksi” lähetyskentälle. ”Turismilähetystyö” ei kanna pysyvää hedelmää. Siksi tänäkään päivänä mikään ei voi korvata sitä, mitä kutsumme perinteiseksi lähetystyöksi. Tarvitaan lähettäjiä, lähtijöitä, koulutusta ja tietysti rahaa.

TÄMÄN VIIKON Uudessa Tiessä uutisoitu suomalaisten lähetystyöntekijöiden määrän raju lasku on hyvin surullinen uutinen. Herätys ja lähetys kulkevat edelleen käsi kädessä. Vain todellinen uskonvakaumus johtaa hedelmälliseen lähetystoimintaan. Ne jotka uskovat Jumalan todellisuuteen, iankaikkisen kadotuksen mahdollisuuteen ja Kristukseen ehdottoman ainoana pelastajana, motivoituvat panostamaan lähetystyöhön. Tavattoman rohkaisevaa on se, että Jumala siunaa vajavaisenkin toiminnan. Siellä missä kuuliaisena Kristuksen antamalle lähetyskäskylle lähdetään liikkeelle, siellä myös työ kantaa hedelmää.

ISTUIN KESÄLLÄ Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden kanssa japanilaisessa raamattupiirissä. Keskustelimme evankeliumitekstistä suomalaisen teologin, Mailis Janatuisen, laatiman ja japanin kielelle käännetyn raamattupiirimateriaalin pohjalta. Sydän riemuitsi, tämähän toimii! Samat kysymykset ovat ajankohtaisia eri puolilla maailmaa ja evankeliumin antamat opetukset ja vastaukset ovat kaikkialla päteviä. Ne toimivat kaikkialla maailmassa, kaikissa kulttuureissa.

Kontekstuaalisuus, eli ympäröivän kulttuurin huomioiminen lähetystyössä, on hyvin tärkeää, mutta sitä voidaan myös ylikorostaa. Jumalan luomilla ihmisillä kaikkialla maailmassa on myös samoja tarpeita ja kysymyksiä. Paikallisen kulttuurin huomioimisessa ei saa mennä niin pitkälle, että hukataan itse evankeliumin sanoma, joka on tarkoitettu julistettavaksi kaikille luoduille.

JAPANISSA evankeliumia ei ole hukattu ja siksi se myös kantaa hedelmää. Japaninkielisessä jumalanpalveluksessa oli riemullista katsella eri ikäisiä ihmisiä, jotka ovat löytäneet yhteyden elävään Jumalaan, uskon kautta Jeesukseen. He ovat todisteita evankeliumin pelastavasta ja elämää muuttavasta voimasta kaikkien kulttuurien ja kansojen keskuudessa.