Kansanlähetys, kirkko ja kiireellinen lähetystehtävä

Mika Tuovinen muistutti kesäjuhlilla siitä, että lähetystyö tähtää Jeesuksen lunastustyön julistamiseen.

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen (kuvassa vasemmalla) ojentaa lahjaa kesäpäivien japanilaisvieraalle Rei Nagatalle. Nagatan tulkkina toimi Lauri Palmu (kuvassa keskellä). Kuva: Philippe Gueissaz

Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen (kuvassa vasemmalla) ojentaa lahjaa kesäpäivien japanilaisvieraalle Rei Nagatalle. Nagatan tulkkina toimi Lauri Palmu (kuvassa keskellä). Kuva: Philippe Gueissaz

Mika Tuovinen muistutti kesäjuhlilla siitä, että lähetystyö tähtää Jeesuksen lunastustyön julistamiseen.

Vuonna 1967 syntynyt Kansanlähetys kasvaa monista hengellisistä juurista. Juurien moneus tulee tänäänkin esiin erilaisena toimintana ja teologisina painopisteinä saman liikkeen sisällä. Tälläkin hetkellä mielipiteiden kirjo on laajaa muun muassa suhteessa kirkkoon ja kirkon jäsenyyteen, suhteessa karismaattisuuteen ja naispappeuteen. Meitä kuitenkin yhdistää pietistinen luterilainen herätyskristillinen teologia sekä vahva halu viedä evankeliumia mahdollisimman monelle.

Olemme kiitollisia Jumalan huolenpidosta talouskysymyksissä. Yksityinen tuki nousi. Uskolliset työmme ystävät antoivat viime vuonna evankeliumin työlle yli 300 000 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Myös seurakuntien tuki oli vahvaa.

Kansanlähetyksen suhde kirkkoon

Syksyllä kirkossa on tulossa seurakuntavaalit. Avioliittokysymys tulee nousemaan vaaliteemaksi. Lähtekää ehdokkaiksi omissa seurakunnissanne sellaisille listoille, joissa miehen ja naisen avioliittoa arvostetaan. Käyttäkää äänioikeuttanne!

Jotkut kuitenkin sanovat: ”Miksi me olemme vielä kirkossa? Eikö olisi aika lähteä ulkopuolelle?”

Nyt ei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Meidän tulee arvioida tilannetta oman työmme ja kutsumuksemme näkökulmasta. Tärkeämpää kuin se, olemmeko me kirkossa, on se, että olemme Kristuksessa ja seuraamme häntä. Suhde kirkkoon ei lopulta määrittele meidän identiteettiämme.

Sitä paitsi, miksi lähtisimme pois silloin, kun Raamatun sanomalle vieraat voimat ja opit pyrkivät tunkeutumaan sisälle ja valtaamaan kirkon itselleen? Suomessa on paljon seurakuntalaisia ja kirkon työntekijöitä, jotka toivovat, että seisomme heidän rinnallaan. Ja me tarvitsemme heiltä tukea ja rohkaisua yhteisessä uskossa ja työssä.

Kirkon tutkimuksen mukaan Kansanlähetyksellä on toimintaa 66,4 % seurakunnista. Vain vanhoillislestadiolaisilla on enemmän. Kansanlähetys sai seurakuntien palautteena kaikista herätysliikkeistä ja järjestöistä eniten mainintoja toimivasta yhteistyöstä. Olen iloinen, että seurakunnat kokevat yhteistyön toimivan Kansanlähetyksen kanssa hyvin.

Suhde kirkkoon ei lopulta määrittele meidän identiteettiämme.

On kuitenkin asioita, jotka tuovat säröjä järjestömme ja kirkon välillä. Mainitsen kolme: Raamatun asema, ehtoollinen ja avioliittokysymys.

Välillä minusta tuntuu, että monella kirkon työntekijällä ja päättäjällä on ongelmia Raamatun kanssa. Jos Raamattu ylimpänä mittapuuna katoaa, tilalle tulee jokin toinen mittapuu. Vanha luterilainen perusopetus on, että kirkolliskokoukset ovat erehtyväisiä ja tekevät myös vääriä ratkaisuja. Tämän viikon Uusi Tie -lehdessä arkkipiispamme sanoi, että kirkolliskokous voi tehdä huonojakin päätöksiä Jumalan sallimana. Tässä lainaus: ”Oli kyseessä mikä tahansa kirkolliskokouksen päätös, lähtökohta on, että se heijastaa Jumalan tahtoa.” Tähän emme voi sanoa aamenta. Kirkolliskokouksen päätökset heijastavat Jumalan tahtoa vain, jos ne ovat yhdensuuntaiset Jumalan sanojen kanssa.

Toiseksi avioliittokysymys. Toivon, että luterilainen kirkkomme ei muuta tässä käsitystään. Kirkon ei tule hyväksyä samaa sukupuolta olevia liittoja eikä siunauskaavoja tällaisille liitoille. Samaan aikaan meidän tulee kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa kaikkia ihmisiä.

Kolmanneksi, moni pettyi kesäkuussa kuullessaan, ettei Sleyn Maata näkyvissä -festivaaleilla voi enää viettää ehtoollista kirkon vanhan virkakäsityksen mukaisesti. Pidän päätöstä huonona. Maassamme on paljon jumalanpalveluksia, joissa toimitaan kirkon vanhan virkakäsityksen mukaisesti. Eivät ne lopu. Kysymys on siitä, onko niille ja niissä käyvillä tilaa kirkossa vai ajautuvatko ne ja he kirkon ulkopuolelle.

Samaan aikaan kun olemme kirkossa, tiedostamme Raamatun varoitukset uskosta luopumisesta. Ennen Kristuksen paluuta Kristuksen kirkolla on vaikeaa. Seurakunnissa on suurta luopumusta.

Älä hämmästy tätä. Iloitse siitä, että tämä on etukäteen kerrottu. Nosta pääsi. Et pääse tätä kehitystä karkuun vaihtamalla kirkkokuntaa. Pelastut turvautumalla Jeesukseen ja pysyt uskossa olemalla uskovien yhteydessä.

Kansanlähetyksen lähetystehtävän painopisteet

Koko ihmiskunnan historia on suuri kertomus Jumalan lunastustyöstä. Synti on ihmiskunnan suurin ongelma. Synnin seuraus on ero Jumalasta, hengellinen kuolema ja ikuinen kadotus. Mutta jo syntiinlankeemuskertomuksessa Jumala lupasi pelastajan. Lunastus toi ratkaisun ihmisen syntiin ja syyllisyyteen.

Kansanlähetyksen työ kotimaassa ja lähetystyössä tähtää lunastuksen julistamiseen, jotta ihmiset pelastuisivat.

Toinen syy, miksi teemme lähetystyötä on Jeesuksen pikainen paluu. Jeesuksen ylösnousemuksen ja hänen paluunsa välinen ajanjakso on seurakunnan aikaa, jolloin Jumala evankeliumin julistamisen kautta kokoaa itselleen uuden kansan niistä, jotka uskon kautta Jeesukseen pelastuvat.

Kaiken huolestuttavien ja vaikeiden asioiden keskellä on yksi iloinen lopun ajan merkki. Se on lähetystyö kaikkialla maailmassa. Samaan aikaan kun kirkko on kriisissä, se tekee lähetystyötä. Jeesus sanoi, että evankeliumi julistetaan kaikkialla maailmassa ja sitten tulee loppu. Lähetystyö on eskatologinen merkki. Nosta pääsi, Jeesus tulee.

Sitoudu uudelleen lähetystehtävän toteuttamiseen.

Lopuksi, esitän meille viisi haastetta.

Ensimmäiseksi, ole aikamme myllerrysten keskellä uskollinen Jumalan sanalle.

Toiseksi, sitoudu uudelleen lähetystehtävän toteuttamiseen. Pyydä Jumalaa käyttämään sinua lähetyskäskyn täyttämiseksi.

Kolmanneksi, ota Suomi sydämellesi. Rukoile kirkkojen ja järjestöjen puolesta. Minun rukoukseni on, että kristityt yhdessä löytäisivät innostavan vision ja strategian Suomen evankelioimiseksi. Tarvitsemme nyt Suomen pelastumiseksi yhteistä evankelioimisen näkyä.

Neljänneksi, fokusoi hengellinen näkökykysi. Älä kiinnitä mieltäsi uskovien tai kirkon tai järjestön vajavaisuuteen. Raamattu sanoo ”kiinnittäkää mielenne Jeesukseen.” (Hepr. 3:1).

Viidenneksi, suostu rakastetuksi ja lunastetuksi. Sinun edestäsi ja syntiesi puolesta on vuodatettu maailmanhistorian kallein hinta, Jeesuksen Kristuksen pyhä veri. Tämä on se, mitä haluan teroittaa sinulle tänään, sillä moni uskova on väsynyt, uupunut, epätietoinen, ahdistunut. Jeesus näkee sinut ja hän rakastaa sinua.

Kirjoitus perustuu lähetysjohtaja Mika Tuovisen Kansanlähetyspäivillä pitämään Polttopisteessä-puheeseen 7.7.