Paavin kahdet kasvot: Paavin ongelmalliset opetukset

Franciscuksen kehottaessa surevaa poikaa rukoilemaan kuollutta ateisti-isäänsä, moni kohotti kulmiaan.

Monet protestantit sekä katoliset teologit ovat huolissaan, osa jopa kauhuissaan, nykyisen paavin teologiasta. Paavi Franciscus kuulostaa lausunnoissaan usein enemmän klassiselta liberaaliteologilta kuin roomalaiskatoliselta. Kuitenkin paavi on monessa kysymyksessä edelleen hyvin roomalaiskatolinen.

Myös Franciscuksen johtamistapaa on voimakkaasti kritisoitu. Paavin lausuntojen kritisoijien joukossa on kasvava määrä katolisia teologeja, filosofeja ja katolisen uskon puolustajia, kuten esimerkiksi Scott Hahn, Edward Feser, Scott M. Sullivan ja Karl Keating. Viimeksi mainitun kirjasta The Francis Feud: Why and How Conservative Catholics Squabble about Pope Francis (Franciscus-taistelu: Miksi ja miten konservatiivikatolilaiset kinastelevat paavi Franciscuksesta?) saa hyvän kuvan koko nykyistä paavia koskevasta kiistasta katolisessa kirkossa tänään.

Viimeaikaisista paavia kritisoivista kirjoista voisi mainita Henry Sirenin The Dictator Pope, Philip F. Lawlerin Lost Sheperd ja Ross Douthatin To Change the Church. Kirjojen nimet sanovat kaiken: Diktaattori paavi, Kadonnut paimen ja Kirkon muuttaja.

Pääseekö ateisti taivaaseen?

Paavin ongelmallisista lausunnoista voisi poimia useita, jotka koskevat esimerkiksi muita uskontoja, ihmisen pelastumista, homoseksuaalisuutta ja niin edelleen. Tässä yhteydessä tarkastelemme vain yhtä julkisuuteen noussutta esimerkkiä.

Kyseessä on paavi Franciscuksen vastaus pienelle pojalle, joka lähestyi häntä kysyäkseen kuolleesta isästään. Isä oli ateisti, ja poika oli huolissaan, pääsikö isä taivaaseen. Tässä paavin vastaus suomennettuna: ”Jumalalla on Isän sydän. Sinun isäsi oli hyvä mies. Voit olla varma, että hän on taivaassa Jumalan kanssa. Hylkäisikö Jumala koskaan ei-uskovaa isää, joka kastaa lapsensa? Jumala oli varmasti ylpeä isästäsi, koska on helpompi olla uskovainen ja kastattaa lapsensa, kuin olla ei-uskovainen ja kastattaa lapsensa. Rukoile isääsi, puhu isällesi. Se on vastaus.”

Samalla kun on helppo ihailla paavin sielunhoidollista asennetta surevaa poikaa kohtaan, hänen julkisessa vastauksessa on ainakin seitsemän suurta ongelmaa. Niihin on kiinnittänyt huomiota muun muassa laajalevikkisessä Evangelical Focus -verkkolehdessä kirjoittava Will Graham tekstissään Letter to Pope Francis: Atheists Don’t Go to Heaven.

1. ”Jumalalla on Isän sydän”

Vaikka tämä on ehdottomasti totta, Jumalan Isän sydän ilmenee kirkkaimmin Jeesuksen ristinkuolemassa meidän puolestamme. Se, jolla ei ole Poikaa, ei ole Isääkään. Ilman uskoa Kristukseen meillä ei ole Jumalan lapseutta.

2. ”Sinun isäsi oli hyvä mies”

Vaikka me puhumme näin toisistamme, on erittäin tärkeä muistaa, että kenenkään meidän hyvyytemme ei alkuunkaan riitä taivaaseen pääsemiseksi. Ilman uskoa Kristukseen me kaikki hukumme. Ajatus siitä, että hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen, turhentaa koko Kristuksen työn.

3. ”Voit olla varma, että hän on taivaassa Jumalan kanssa”

Mihin perustuu tämä varmuus, että pojan ateisti isä pääsi taivaaseen? On vain yksi tie taivaaseen, Jeesuksen Kristuksen kautta. Ilman uskoa Kristukseen on mahdotonta olla Jumalalle otollinen.

4. ”Hylkäisikö Jumala koskaan ei-uskovaa isää, joka kastaa lapsensa”

Vaikka Jumala ei hylkäisi ateistia, ateisti on hylännyt Jumalan. Se on koko ateismin merkitys. Myös kastettu ihminen voi Raamatun mukaan joutua kadotukseen, jos hän ei usko Jeesukseen Kristukseen.

5. ”Jumala oli varmasti ylpeä isästäsi”

Mistä Franciscus tämän tietää? Jeesus sanoi jotakin aivan muuta: ”Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa.” (Luuk. 9:26)

6. ”On helpompi olla uskovainen ja kastattaa lapsensa, kuin olla ei-uskovainen ja kastattaa lapsensa.”

Vaikka näin olisikin, se ei valitettavasti auta ateistia itseään lainkaan, että hän kastattaa lapsensa. Hänen itsensä olisi päästävä Jumalan yhteyteen kasteen ja uskon kautta Kristukseen.

7. ”Rukoile isääsi, puhu isällesi.”

Raamatun mukaan ketään muuta kuin kolmiyhteistä Jumalaa ei tule rukoilla eikä kuolleisiin saa yrittää olla yhteydessä. Joidenkin uutisten mukaan paavi sanoi: ”Rukoile isäsi puolesta.” Sekään ei enää auttaisi, koska meidän rukouksemme eivät voi kuolleiden tilannetta muuttaa. Jos paavi kuitenkin sanoi ”Rukoile isääsi”, taustalla on ilmeisesti ajatus siitä, että pojan isä oli pyhä ja katolisuudessa pyhiä voidaan huutaa avuksi.

Surevaa poikaa olisi voinut lohduttaa monella tapaa myös pysyen Raamatun opetuksessa. Mutta Franciscus ei tehnyt niin. Tämän esimerkin ja monien muiden vastaavien vuoksi monet katolilaiset ovat kritisoineet häntä ja pyytäneet häneltä selvitystä siitä, mitä hän opettaa. Paavi ei kuitenkaan ole vastannut kriitikoilleen.

Asiaa sivusta seuraavasta voi tuntua erikoiselta, että paavi saa kritiikkiä myös hyvin vakaumuksellisilta katolilaisilta. Toisin kuin me protestantit joskus ajattelemme, hurskaat katolilaiset eivät kuitenkaan usko niinkään yksittäisen paavin teologiseen virheettömyyteen. He uskovat ennemminkin paaviuteen instituutiona.

Raamattuun sitoutuneen protestantin kannalta sekin on tietysti hyvin ongelmallista. Raamatussa ei tunnetusti ole mitään paaviutta. Lisäksi myös monet klassiset katoliset opit ovat selvästi Raamatun vastaisia.