Lähetystyö kuuluu kaikille kristityille

Useimmissa Uuden testamentin kirjoissa on jossakin muodossa ainakin yksi suora käsky kristityille tehdä lähetystyötä. Uudessa testamentissa ei ole ainoatakaan kirjaa, joka ei jollakin tavoin puhu lähetystyöstä. On täysin mahdotonta olla raamatullinen kristitty, ellei ole mukana edistämässä lähetystyötä. Kristitty, joka ei ole millään tavoin osallistu lähetystyöhön, elää ristiriidassa sen kanssa, millaiseksi Uusi testamentti kristityn elämän kuvaa.

Kristikunta on monia liikehdintöjä, jotka nostavat kristityn elämän keskipisteeseen jonkin tietyn Uuden testamentin opetuksen. Useiden tällaisten uudistusliikkeiden ongelma on, että se, minkä ne nostavat keskeiseksi, ei ole Uudessa testamentissa keskeistä. Tai ainakaan se ei ole ainoa asia, mikä on Uudessa testamentissa keskeistä.

Lähetystyö on Uudessa testamentissa keskeistä. Se läpäisee koko Uuden testamentin. Koko kirjaa voisi jopa hyvällä syyllä kutsua lähetyskirjaksi. Jokaisen kristityn tulisi omien lahjojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan olla mukana tekemässä lähetystyötä. Se on kristityn velvollisuus, mutta myös suuri etuoikeus. Tietenkään kaikilla kristityillä ei ole mahdollisuutta lähteä kokoaikaiseen lähetystyöhön toiseen maahan. Mutta kaikki voivat rukouksin, taloudellisesti ja monin käytännön tavoin tukea työtä.

Monesti se on arkista puurtamista: lähetystyöntekijöiden tukemista, lähetystilaisuuksien järjestämistä, lähetysvarojen keräämistä ja sitkeää esirukousta. Monet kristityt voivat myös kertoa, miten paljon iloa ja mielekkyyttä lähetystyössä mukana oleminen on tuonut heidän elämäänsä.

Mongolian esimerkki rohkaisee
Lähetystyö etenee välillä turhauttavan hitaasti. Kristittyjen määrä lähetyskentillä ei kasva ja lähettäjämaissa koetaan rajuakin vastustusta perinteistä lähetystyötä kohtaan. Välillä mennään kuitenkin myös rohkaisevasti eteenpäin. Hyvä esimerkki on kolmen miljoonan asukkaan Mongolia. Kun Skandinavian suurin luterilainen lähetysjärjestö, Norjan Misjonssambandet, lähetti ensimmäiset työntekijänsä maahan 1994, siellä tunnettiin vain muutama sata kristittyjä. Tänään heitä on arviolta 60 000.

Työ aloitettiin sosiaalisilla projekteilla. Kun valtion luottamus uusiin tulokkaisiin kasvoi, saatiin aloittaa myös seurakuntia perustava työ. Suomalainen lähetysjärjestö Kylväjä aloitti työn maassa 1997. Ei ole mikään ihme, että Mongoliassa valtion luottamus kristittyjen tekemään sosiaaliseen avustustyöhön on kasvanut. Esimerkiksi lapsikuolleisuus maassa laski kuudellakymmenellä prosentilla noin kymmenessä vuodessa yhden projektin avulla. Vaikka mikään työ missään ei ole ongelmatonta, eikä epäonnistumisilta ja takaiskuilta voida välttyä, Mongolian tapaiset esimerkit ovat todella rohkaisevia.