Pohjoismaiset teologit kehottavat palaamaan Raamattuun

Pohjoismaiset teologit eivät ole juurikaan yhdessä julkaisseet koko kirkolle ja kaikille kristityille suunnattuja kirjoja. Nyt joukko pohjoismaalaisia teologeja on kirjoittanut kirjan: Guds ord det er vårt arvegods (suomeksi Jumalan sana – meidän perintömme). Tässä kirjassa yhteensä 15 ruotsalaista, tanskalaista, norjalaista ja suomalaista tunnettua teologia, yhdessä yhden amerikkalaisen kanssa, nostavat voimakkaan hätähuudon Jumalan sanan arvovallan ja aseman puolesta. Taistelu Raamatusta käydään juuri nyt omana aikanamme, omissa kristillisissä piireissämme.

Kaikki kirjoittajat ovat luterilaisia teologeja ja aktiiveja eri luterilaisissa kirkoissa ja herätysliikkeissä. Viime vuoden loppupuolella julkaistussa kirjassa korostetaan monipuolisesti, uskonpuhdistuksen hengessä, Raamatun paikkaa kristityn ja kirkon elämässä. Myös Raamatun keskeinen sisältö nostetaan vahvasti esille, muun muassa suomalaisen kirjoittajan, teologian tohtori Timo Laadon hienossa artikkelissa: Kristus – kirjoitusten ydin ja tähti.

On todella virkistävää lukea teologeja, jotka rohkeasti ja häpeilemättä kehottavat kristikansaa palaamaan Raamattuun. Tämä osoittaa osaltaan, että Raamattuun ankkuroituva usko ja uskonelämä eivät suinkaan ole sammuneet Pohjolasta. Syvää ja raikasta raamatullis-luterilaista herätyskristillisyyttä löytyy useissa yhteyksissä. Siellä missä sanaa pidetään esillä, se itse pitää huolta siitä, ettei hengellinen elämä sammu. Niin kuin Luther kirjoitti: ”Jumalan sana – – ottaa kiinni ja valloittaa ihmisen sydämen, niin että hänen täysin varmasti ja lujasti täytyy sanoa, että Sana puhuu totta, riippumatta ihmisten hyväksynnästä ja mitä tahansa maailma, enkelit ja helvetin ruhtinaat sanovat Sanaa vastaan.”

Kun saarnaaja itse palaa Raamattuun, myös kuulijat palaavat Raamattuun, eli Kristukseen.

Jumalan sana itse sitouttaa lukijansa itseensä ja Kristukseen. Edellytyksenä on tietysti, että Sanaa kuullaan ja luetaan. Juuri tästä nämä teologit kantavat huolta. Kaikki tilastot koskien Raamatun käyttöä ja arvostamista osoittavat Pohjolassa alaspäin. Raamattua luetaan ja arvostetaan lähes kaikissa seurakunnissa ja herätysliikkeissä vähemmän kuin aikaisemmin. Elämme Pohjoismaissa juuri nyt keskellä luopumusta. Raamatusta, sen arvovallasta ja käytöstä luopuminen merkitsee käytännössä luopumista Jumala-yhteydestä. Lääke olisi laajamittainen paluu Raamatun käyttöön ja sen opetusten noudattamiseen.

Kirjassa perustellaan monipuolisesti, miksi voimme pitää Raamattua kaikin puolin ehdottoman luotettavana, yhtä hyvin historiallisesti, hengellisesti kuin eettisestikin. Yksi helmi tässä kirjassa on tanskalaisen Mikkel Vigiliuksen artikkeli terveistä raamatuntulkinnan periaatteista. Ensimmäinen näistä on Vigiliuksen mukaan se, että Raamatun sanasta ei saa ottaa mitään pois. Hän ihmettelee miksi pohjoismaisessa kristillisyydessä usein saarnateksti voi olla niin hyvä ja silti saarnat niin huonoja. Koska olemme antaneet itsellemme luvan toimia valikoivasti Jumalan sanojen suhteen. Kun saarnaaja itse palaa Raamattuun, myös kuulijat palaavat Raamattuun, eli Kristukseen. Raamatun kuuleminen on itse Kristuksen kuulemista. Sana on se väline, jolla hän tulee luoksemme ja puhuu meille.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!