”Pelko ei ole hengellinen hyve”
Kuva: Shutterstock
Hannu Vuorisen mukaan joistakin kristityistä on tullut säikkyjä ja epäluuloisia. Raamattu muistuttaa, että täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.
Vapaakirkon kirkkokunnan johtaja Hannu Vuorinen kirjoitti marraskuun lopulla uutissivusto Seurakuntalaiseen blogin, joka syntyi epämiellyttävistä havainnoista seurakuntavierailuilla ja verkon keskustelupalstoilla.
– Blogin taustalla oli havainto, että joillekin kristityille kaikista mahdollisista ja mahdottomista harhoista on tullut uskonvaelluksen keskiviiva. Huomio keskittyy pälyilyyn missä eksytys houkuttelee, Vuorinen kommentoi Uudelle Tielle.
Tällaisen ajatusmaailman seurauksena Vuorinen näkee epäluulon lisääntymisen. Muihin kristittyihin ja seurakuntiin aletaan suhtautua epäillen. Raamattuakin luetaan kummallisin silmälasein.
– Ilmestyskirjaa luetaan kuin kauhukertomusta Antikristuksen odotuksesta, vaikka oikeasti Ilmestyskirja kuvaa Jumalan valtaa ja olemusta kaiken yläpuolella.
Toisinaan kuulostaa siltä, että odotamme aina vaan pahempaa. – – Kiinnitämme huomiomme varjojen kasvuun ja pelkäämme pimeyden nielaisevan viimeisenkin valon. Pelätessämme alamme epäillä kaikkea ja kaikkia. Kuka tahansa lampaista saattaakin olla raateleva susi, joten parasta olla luottamatta liikaa ja pysyä varuillaan, etteivät harhat saa valtaansa, hän kirjoitti.
Uskalla riskeerata
Jos epäluuloisuus kasvaa, yhteyden syntyminen ja syveneminen muiden kristittyjen ja seurakuntien tai järjestöjen välillä tulee mahdottomaksi. Tämä näkyy eristäytymisenä.
– Jos pelko hallitsee, muita pidetään käsivarren mitan päässä. Tottakai tulee pettymyksiäkin, mutta silti olisi tärkeää uskaltautua yhteyteen ja vuorovaikutukseen.
Pelko on vahva voima, hän muistuttaa blogissaan:
Pelokkaat eivät riskeeraa mitään, pelokkaat eivät uskalla astua pimeyden keskelle sytyttämään valoa. Pelon valtaamat eivät valtaa uusia alueita. Pelko lannistaa ja sitoo. Maata kiertäessäni tapaan vähän liiankin usein pelokkaita kristittyjä, jotka tekevät pelostaan hengellisen hyveen. Ja kun odotuksemme on jatkunut pitkään ja Herramme tulo viipyy, saatamme alkaa sättiä toisiamme ja lyödä veljiämme, kuten palvelijat tekivät toisilleen yhdessä vähemmän kuuluisassa Jeesuksen vertauksessa.
Hannu Vuorinen muistuttaa, ettei pimeys ole kaukana meistä itsestämme.
– Pimeys on nähtävä oman sydämen taipumuksena itsekeskeisyyteen, omahyväisyyteen ja omavanhurskauteen. On hyvä sytyttää valo ensin omaan sydämeen ja seurakuntaan, ja pidetään huoli, että ollaan siinä rehellisiä ja aitoja.
Hän haluaisi kristittyjen haastavan omaa mukavuudenhaluaan. Herra kutsuu palvelemaan vähäosaisia, joita kohtaan yhteiskunta on usein välinpitämätön. Näitä valoja pitäisi sytyttää.
Myös yhteiskunnassa vaikuttava arvojen murros herättää toimimaan.
– On rohkeasti uskottava Raamattuun Jumalan sanana ja nostaa sieltä nousevia arvoja keskustelussa esiin esimerkiksi oikeudenmukaisuuden ja seksuaalisuuden kysymyksissä.
Rohkeus lepää armossa
Hän näkee, että herätyskristityt tarvitsevat rohkeutta olla sitä mitä ovat, sillä vaarana on, että pelko sulkee suut.
Odottava kristitty on realisti ja tuntee langenneen ja rikkinäisen maailman luonnon. Se painostaa, sen keskellä olemme ahtaalla. Mutta Herransa kunniakasta tuloa odottava kristitty tietää, että Jeesus on voittanut maailman! Siksi hän ei antaudu pelolle, vaan pysyy rohkeana ja luottavaisena ja on turvallisella mielellä. Odottava seurakunta on rohkea seurakunta, se uskaltaa, koska se luottaa Jumalaan.
Oikea rohkeus ei Vuorisen mukaan olekaan itsekorostusta, eikä rohkeus löydy itselle todistelemisesta. Sen sijaan todellisen rohkeuden lääke on sydämen lepo Jumalan yhteydessä, kun sydän uskoo evankeliumin ja ottaa armon lahjana vastaan.
– Kun Jumala on Isäni, suhde perustuu armoon. Sen varaan voi antautua koko painollaan, ja tästä rauhasta kumpuaa myös rohkeus. Isäni lapsena voin avautua elämälle, eikä yhteiskunnassa ole mitään, mihin en voisi olla vaikuttamassa.
Luottamus Jumalaan ei tee varomattomaksi, mutta se tekee vapaaksi rakastamaan. Emme pelkää pimeyttä, vaan astumme rohkeasti sen keskelle ja annamme valon loistaa.
Kursivoidut lainaukset Hannu Vuorisen Seurakuntalaisessa 30.11.2017 julkaistusta blogista.
Rohkeasti alkavaan vuoteen
Siihen kannustavat myös luterilaiset herätysliikkeiden johtajat, Mika Tuovinen Kansanlähetyksestä ja Lauri Vartiainen Suomen Raamattuopistolta.
Lauri Vartiaisen mielestä suomalaiset kristityt – kuten suomalaiset ylipäätään – pelkäävät mokaamista ja miettivät liikaa, mitä muut heistä ajattelevat. Tämä pelko on johtanut selkärangattomuuteen. Sitä ei uskalleta tuoda julki, mikä tiedetään Raamatun perusteella todeksi ja Jumalan mielen mukaiseksi, vaan seurakunnissa laitetaan lamppu vakan alle ja peitto korviin.
– Puhutaan vaan kivoista asioista, jolloin todellisuus vääristyy. Jumalan laupeudesta ja armollisuudesta ei voi puhua oikein, ilman että sen vastakohtana tuodaan esiin ihmisen syntisyys ja lääkkeenä Jeesuksen pelastava ristinkuolema, hän painottaa.
Tarvitsemmekin rohkeutta asioissa, joissa joudumme ristiriitaan yleisen ajattelun kanssa.
– On helppoa sanoa, että varastaminen on väärin, koska niin ajattelevat kaikki muutkin. Sen sijaan ajassamme on vaikeaa sanoa, että Jeesus on ainut tie taivaaseen, Vartiainen antaa esimerkin.
Mika Tuovinen nostaa esiin saman pelon kuin Vartiainen – vieläpä tietämättä kollegansa ajatuksista. Hänestäkin suomalaiset kristityt vaikenevat usein pelon vuoksi. Toisaalta sillä, että kantaansa ei tuo julki, voi olla myös myönteinen vaikutus.
– Se voi johtaa uskovien yhteyteen, pienryhmien syntymiseen ja jumalanpalvelusyhteisöjen kasvuun.
Tuovinen huomauttaa, että radikaalit, Jumalan sanan vastaiset mielipiteet leviävät rohkeuden voimalla.
– Siksi nyt tarvitaan rohkeutta sanoa Raamatun sanat: Näin on kirjoitettu. Ja uskoa myös sen mukaan.
Rohkeutta saadaan jakamalla rohkaisua. Ennen muuta se tulee Jumalalta. Lauri Vartiainen muistuttaa, miten Raamattu meitä kannustaa: ”Jumala antoi meille rohkeuden julistaa teille sanomaansa ankaran vastustuksen keskelläkin.” (1. Tess. 2:2)
Tuovinen on lukenut juuri kirjaa Juudan kuninkaiden vaiheista. Jumalan teot Raamatussa ja historiassa valavat rohkeutta meihin.
– Jumalan valtakuntaa vastaan on aina hyökätty mutta se on ainoa pysyvä valtakunta. Jumalan tekojen seuraaminen historiassa ja Raamatussa antaa perspektiiviä ja rohkeutta, hän selittää.