Toivo enemmän kuin ihmeitä
Raamattu kuhisee ihmeitä. Tämä voi herättää meissä suuria toiveita siitä, että Jumala puuttuu yliluonnollisesti elämäämme. Mitä, jos en koekaan tällaista?
Raamattu kuhisee ihmeitä. Tämä voi herättää meissä suuria toiveita siitä, että Jumala puuttuu yliluonnollisesti elämäämme. Mitä jos en koekaan tällaista?
Mitä on raitis kristillinen usko? Tätä teemaa teologian tohtori Vesa Ollilainen on viime vuosina pyöritellyt paljon mielessään. Opettaessaan Kansanlähetysopistolla ja muualla Suomessa hän on huomannut, että karismaattiset ilmiöt aiheuttavat uskoville paineita ja kysymyksiä. Sielunhoitokeskusteluissa opiskelijat ovat avautuneet haavoistaan, joita kiinnostus yliluonnollisiin ilmiöihin on lyönyt sydämeen. Ollilainen päätti kirjoittaa pohdintansa ylös, ja niistä syntyi kirja Ihmeet ja äärikarismaattisuus (Uusi Tie 2017).
”Haluan tällä kirjalla lohduttaa niitä, jotka ovat maistaneet karismaattisen kristillisyyden pimeää puolta. Toivon osaavani rohkaista niitä, jotka vertaavat itseään karismaattisuuteen, näkevät sen omaa uskonelämäänsä hengellisempänä ja lannistuvat. Pyrin tämän kirjan kautta antamaan lukijalle aineksia rakentaa tervettä uskoa”, Ollilainen avaa kirjansa tarkoitusta johdannossaan.
Kirjallaan hän ei kuitenkaan tähtää siihen, että mahdollisuus yliluonnolliseen pitäisi hylätä. Jumalan sana ratkaisee karismaattisuuden säilymisen kristillisenä. Sitä kannattaa arvioida sen valossa.
Puhuuko Jumala muualla kuin Raamatussa?
Raamattu antaa kaiken tiedon, joka on välttämätöntä voidaksemme uskoa. Vesa Ollilainen rohkaisee etsimään Jumalan puhetta nimenomaan sieltä.
Asennoitumisessa yliluonnolliseen usein paljastuu, kuinka tärkeä Jumalan sana meille on. Voi olla myös niin, että Raamattua kyllä pidetään arvossa, mutta sen arvovallasta ei opeteta.
– Jos Raamattu on pääasia, se pitää kuulua myös opetuksissa. Muuten ei voi olettaa seuraavan sukupolven oppivan, että Raamattu on itsestäänselvyys, Ollilainen huomauttaa.
Voiko Jumala puhua sanallisesti ihmiselle muuten kuin Raamatussa? Ollilainen korostaa, ettei Jumala anna uutta ilmoitusta. Mutta hän voi johdattaa sanallisesti. Esimerkiksi armolahjoista tiedon sanat voivat tarkoittaa sitä, että uskova saa Jumalalta jostakin ihmisestä erityistä tietoa, jota hän ei olisi muuten tiennyt.
– Tällaista Jumalan puhetta ei kuitenkaan voi nostaa Raamatun rinnalle, koska armolahjassa on aina astian maku.
Jotkut voivat ajatella, ettei pelkästään Raamatusta löydy tarkkaa johdatusta eikä ratkaisua yksityiskohtaisiin tilanteisiin. Ollilainen myöntää sen olevan totta. Mutta Raamattua ei ole tarkoitettu ensisijaisesti ohjekirjaksi. Raamatun äärellä tärkein kysymyksemme ei tulisi olla: ”Mitä Jumala haluaa minun tekevän tänään?” vaan ”Miten Jumala tänään näyttää minulle ristiinnaulitun Kristuksen?”
Raamattu asettaa viitekehyksen, jonka sisällä teemme valintamme vapaasti, harkiten ja vastuullisesti. Kymmenen käskyä eivät kerro, mihin unelma-ammattiin meidän tulee ryhtyä, mutta käskyt rajaavat pois työn, missä rikomme Jumalan tahtoa. Lähetyskäsky velvoittaa meidät viemään evankeliumia. Kenelle, missä tilanteessa ja miten, jää suurimmilta osin auki. Mutta lähetyskäsky kattaa jokaisen, joka ei tunne Jeesusta.
Miksi Jumala tekee ihmeitä?
Ihmisillä herää erilaisia tunteita, kun he kuulevat ihmeistä. Jotkut iloitsevat toisten puolesta, toiset menevät hämilleen.
– He voivat kokea, että oma usko on vaillinaista ja puutteellista, kakkosluokan kristillisyyttä, Ollilainen toteaa.
Myös omakohtaisiin ihmeisiin voi suhtautua erilaisilla asenteilla. Kiitoksella ja nöyryydellä tai sitten voi ylpistyä. Jos hengellisyys nousee päähän, voi kuvitella olevansa Jumalan erityinen ase, Ollilainen selittää.
Miksi Jumala oikeastaan tekee ihmeitä elämässämme? Ollilainen kuvailee Jumalaa ”läkähdyttävän hyväksi” – hän antaa auringon paistaa sekä hyville että pahoille.
Jos Jeesus olisi tullut vain ihmeitä varten, hän olisi säälittävä Jeesus. Silloin hän ei toisi apua todellisiin, syviin ongelmiin.
Mutta ihmeillä on myös syvempi merkitys.
– Ajallisella hyvällä hän haluaa herättää meidät pyytämään iankaikkista leipää: anna meille meidän syntimme anteeksi. Tarkoitus on opettaa luottamaan, että kun Jumala antaa ajallista hyvää, hän voi antaa myös suurempaa.
Ihmeet voivat tuoda hetkellisesti apua, mutta aina tulee uusia sairauksia ja vaikeuksia.
– Jos Jeesus olisi tullut vain ihmeitä varten, hän olisi säälittävä Jeesus. Silloin hän ei toisi apua todellisiin, syviin ongelmiin.
Vuoret eivät hypi
Entä onko usko ihmeiden edellytys?
– Emmekö me kaikki ole heikkouskoisia, emme ole paljon nähneet vuorten siirtyvän, Vesa Ollilainen lohkaisee.
Jeesus antaa Raamatussa uskolle suuren merkityksen. Hän esimerkiksi sanoo sairaille, että ”tapahtukoon niin kuin uskot” tai ”uskosi on parantunut sinut”. Samalla evankeliumeissa on tilanteita, joissa kenelläkään ei näytä riittävän uskoa. Esimerkiksi silloin, kun Lasarus on virunut kuolleena jo neljä päivää. Silti Jumala tekee ihmeitä.
Ollilainen ajattelee, että toisinaan Jumala myös antaa kuivia kausia juuri niille, jotka uskovat kaikkein eniten. Jumala on hiljaa, rukousvastaukset loistavat poissaolollaan. Elämä on tasapaksua suorittamista, josta katoaa hohto.
– Se on Jumalan koulua. Hän opettaa omaansa luottamaan lupauksiinsa. Ne eivät ole kiinni olosuhteista, vaan pysyvät aina.
Tekeekö Jeesus onnelliseksi?
Jos haluamme Jeesuksen tekevän meidät onnelliseksi, ajaudumme epätoivoon, Vesa Ollilainen painottaa. Mutta jos elämme Jeesuksen ehdoilla, löydämme onnen – ehkä erilaisen, mitä tulimme etsimään.
Syntien anteeksiantaminen on perusta, jolla seistessään ihminen ei ole onnettomampi, vaikka hän kohtaa kärsimystä, syyllisyyttä ja epäonnistumisia.
Jotkut tekevät hänestä nallekarhun, jonka luokse mennään, kun on halitarve, toiset hovimestarin, jolle napsautetaan sormia, kun viini kaatuu lattialle, kolmannet joulupukin, joka tuo lahjoja kilteille lapsille.
Langennut ihminen haluaa usein sanella, millainen Jeesus on: terapeutti, henkinen valmentaja, sparraaja, hyvä opettaja.
– Jotkut tekevät hänestä nallekarhun, jonka luokse mennään, kun on halitarve, toiset hovimestarin, jolle napsautetaan sormia, kun viini kaatuu lattialle, kolmannet joulupukin, joka tuo lahjoja kilteille lapsille, Ollilainen maalailee.
Mutta Jeesus ei välttämättä suostu meidän antamiimme raameihin. Sillä Raamattu opettaa, mikä on hänen tehtävänsä: maksaa syntivelkamme. Se ei tarkoita, etteikö hän voisi kohottaa itsetuntoamme, parantaa sisäisiä haavojamme tai kannustaa meitä yrittämään paremmin.
– Mutta ne eivät ole pääasioita, ne voivat olla seurauksia evankeliumista.
Suurin ihme ristillä
Syksyn aikana Vesa Ollilainen on pureskellut C.S. Lewisin ajatusta siitä, että tyydymme elämässä liian vähään. Unelmamme ovat usein pieniä ja mitättömiä. Me etsimme gourmet-aterioita tai fantastista seksikumppania, mutta emme Jumalan Poikaa, johon voi elää syvässä yhteydessä.
– Miten helposti sitä laittaa riman matalalle. Katsoo ajallisia ja itselle merkityksellisiä asioita. Ja kun mitta ei täyty, pettyy itseen ja toisiin ihmisiin.
Ollilainen tunnustaa, että häntäkin usein innostaa iankaikkista elämää enemmän vaikkapa ajatus siitä, että Kansanlähetysopistolle saisi kaksisataa opiskelijaa vuosittain tai että hän onnistuisi kirjoittamaan useita kirjoja. Mutta tällainen kaikki on kuin tomua ikuisuuden rinnalla.
– Se ei tee kylläiseksi, se ei tyydytä meitä. Se jättää pölyn maun suuhun.
Ollilainen muistuttaa jokaista – niitä jotka ovat innoissaan ihmeistä ja niitä, jotka kipuilevat ihmeiden puuttumista – siitä, että suurin ihme on synteihinsä kuolleen ihmisen herättäminen eloon. Jumalan vihollisesta tulee hänen ystävänsä, Perkeleen valtakunnan jäsenestä Jumalan valtakunnan jäsen ja pimeyden lapsesta valon lapsi.
– Tämä ihme saattaa hukkua muiden ihmeiden alle tai sitten siitä tulee itsestäänselvyys, mutta oikeasti se on käsittämätöntä. Jokaisen kristityn kasvun merkki on se, että jossain vaiheessa tämä totuus menee sydämeen asti: minä saan kaikki synnit anteeksi. Se on suurin armolahja, jonka voi saada.
