Sauli Väisänen: ”Olen koko elämäni ollut Jumalan oma”

Äiti ja isä ilmoittivat kolmevuo­tiaan naperonsa jalkapalloleirille. Poikaa kiinnosti pyöreä esine, johon sai vauhtia potkaisemalla. Nyt, 23-vuo­tiaana, Sauli Väisänen on yksi Suomen menestyneimmistä jalkapalloilijoista.

Mitä kaikkea jalkapallo on?

– Ainakin ylivoimaisesti suosituin ja rakastetuin urheilulaji koko maailmassa. Se on ”kieli”, joka yhdistää monia kansoja ja yksilöitä, ja onhan se myös viihdettä ja leikkiä, Sauli vastaa.

Pallon perässä Italiaan

Teini-iässä Sauli Väisänen ei uskonut saavansa jalkapallosta ammattia. Silti urapolku kulki harrastamisen kautta viimein ammattilaiseksi. ­Lukion toisella luokalla hän siirtyi miesten kakkosdivisioonaan, FC Hongan reservijoukkueen Pallohongan riveihin.

– Peli muuttui, ja ymmärsin, että nyt ollaan tiellä ammattilaisuuteen.

Seuraavana vuonna joulun alla nuori mies kutsuttiin liigajoukkueen harjoituksiin. Pari kuukautta myöhemmin solmittiin ammattilaissopimus. Näin Sauli alkoi abivuonna nostaa palkkaa pelaamisesta. Hän kiittelee Pohjois-Haagan Yhteiskoulun urheilulukion opettajia ja rehtoria, jotka kannustivat eteenpäin. Sauli suoritti lukion kolmessa vuodessa.

– Opiskelu oli joustavaa, ja sain vapaasti käydä joukkueharjoituksissa kahdesti päivässä. Opettajien kanssa pystyimme sopimaan kaikesta hyvässä hengessä, hän muistelee.

Vuonna 2014 Sauli ostettiin Ruotsiin. 19-vuo­tias nuori mies muutti suoraan lapsuudenkodistaan Tukholmaan. Sieltä tie on kulkenut Italiaan. Hän pelaa nyt korkeatasoisessa Italian pääsarjassa Spal 2013 -joukkueessa.

Kun kroppa on työkalu

Minkälaisilla elämäntavoilla saavutetaan huipputuloksia?

– Pelkkä harjoittelu ei tuota tulosta, vaan harjoittelun, levon ja ravinnon tasapaino, Sauli Väisänen valottaa ammattiurheilijan työtä.

Olen oppinut olemaan Jumalalle kiitollinen kaikesta, mitä minulla jo on. Saan pelata. Kaikki muu on plussaa.

Parasta jalkapallossa on hänen mielestään tunne pelipäivänä, kun vaivannäkö palkitaan. Raskainta ja vaativinta huippu-urheilussa on kova henkinen paine. Huippu-urheilu on äärimmäisen suorituskeskeistä: on pakko esiintyä edukseen, jotta ansaitsee paikkansa seurassa.

– Minun on jatkuvasti oltava tarpeeksi hyvä. Muuten tulee noottia valmentajalta. Olen onneksi aika lunki tyyppi ja otan rennosti. Samalla nautin siitä, että olen kovilla, Sauli miettii.

Yleensä ammattilaisten peliura päättyy noin 33–37-vuotiaana. Nuorempienkin kroppa on lujilla. Kesällä 2015 Saulilta leikattiin vasen nilkka, jossa oli jänne oli sijoiltaan ja nivelsiteitä poikki tai revennyt.

Leikkauksen jälkeen hän pysyi kolme kuukautta poissa pelikentiltä. Hän muistuttaa, että kaikilla ammattiurheilijoilla on jonkinasteisia vammoja.

– Minullakin on rasitusvammoja siellä täällä, muutama lihaskin on joskus revennyt. Nämä kuuluvat lajiin, ei siinä sen kummempaa.

Parasta on pelaaminen

Ammattilaisella on yksi täyttymätön unelma: pääsy Mestarien liigaan.

– Maajoukkueen kanssa arvokisoihin pääsy on myös listoilla, Sauli Väisänen kertoo.

Mestarien liiga on Euroopan parhaiden seurajoukkueiden sarja.

– Olen kuitenkin oppinut olemaan Jumalalle kiitollinen kaikesta, mitä minulla jo on. Saan pelata. Kaikki muu on plussaa.

Miehen elämän pohjavirtana kulkee luottamus Jumalan johdatukseen. Jo lapsena Raamattu ja kristinuskon perusteet tulivat tutuiksi vanhempien ja isovanhempien ansiosta. Rippikoulun tienoilla lapsenusko alkoi kypsyä tietoisempaan uskoon.

Ihme yllätti

Lukioaikana Sauli Väisäselle tapahtui jotain, mitä hän kutsuu ihmeeksi.

– Se oli itselleni huima todistus ja viimeinen naula arkkuun elävän Jumalan olemassaolon puolesta, hän lataa.

Sauli kohtasi viehättävän tytön. Koulukaveruus muuttui seurusteluksi.

– Lähetin Uskovaisten nuorten Facebook-sivustolle esirukouspyynnön tyttöystävän uskoontulon puolesta, hän kertoo.

Jonkin ajan kuluttua tyttöystävä lähti juhlistamaan ystävänsä syntymäpäiviä. Juhlissa hänelle ennestään tuntematon mies oli yllättäen todennut, että ”eikö niin, että uskot Jeesukseen?” Sama mies kysyi, saako hän rukoilla tytön puolesta. Juhlista poistuttuaan tyttö käveli kohti bussipysäkkiä. Yhtäkkiä täysin tuntematon ohikulkija alkoi huutaa ”sinä olet Jumalan lapsi”. Näiden tapahtumien seurauksena seurusteleva pari alkoi lukea Raamattua yhdessä. Heistä tuli aviopari joulukuussa 2015.

– Tuemme toisiamme myös uskon­elämässä. Rukoilemme esimerkiksi mahdollisuuksien mukaan yhdessä, Sauli kertoo.

Vapaa-ajalla Sauli Väisänen nauttii yhteisestä ajasta vaimon kanssa ja yhteydenpidosta rakkaisiin ystäviin ja sukulaisiin. Vastapainoa ja virkistystä fyysiselle rääkille tuovat myös meri, suotuisat säät ja italialainen ruokakulttuuri.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla lehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!