Taide muovaa kulttuuria ja osoittaa suuntaa yhteiskunnassa. Kristityt eivät saa jäädä sivuun tältä alalta. – Jos emme ota osaa kilpailuun tai ole tarpeeksi hyviä, silloin emme saa mahdollisuutta vaikuttaa, Lara ja Andrew Pilcher vetoavat.

– Taiteella on voimakas ääni yhteiskunnassa. Uskon, että Jumala ­haluaa meidän valjastavan sen hänen käyttöönsä, Andrew Pilcher painottaa.

Vaimonsa Lara Pilcherin kanssa hän matkusti äskettäin kotoaan Australiasta maapallon toiselle puolelle. Ryttylän Kansanlähetysopistolla pariskunta opetti nuoria Life-leirillä, joka kokoaa yhteen taiteiden ystäviä. He ovat pitkäaikaisten leirin vetäjien Jim ja Anne Millsin seuraajia. Viestikapula on vaihtunut.

Taide muovaa kulttuuria – oli sitten kyse teatterista, tanssista, musiikista tai vaikka maalaamisesta. Pilcherit ottavat esimerkiksi avioliiton. Taide on vaikuttanut siihen, että ihmisten käsitykset avioliiton merkityksestä ovat vääristyneet.

– Muutos alkaa usein taide- ja viihdealalta. Jos saat ne esittämään toivomiasi asioita tai lopettamaan antamasta tiettyjä viestejä, sinulla on enemmän valtaa kuin poliitikoilla, Lara Pilcher huomauttaa.

Uskovien pitää olla mukana tässä kilpailussa. Ja siinä pärjäämiseen tarvitaan muutakin kuin uskoa.

– Vaikka rakastaisi Jeesusta koko sydämestään, se ei yksin tee kenestäkään erinomaista taiteilijaa. Toisaalta, vaikka olisi erinomainen, ilman rakkautta Jeesukseen taide ei ohjaa ketään Jumalan luokse.

Millainen taidemaailma on kristitylle?

Pilcherit ovat työskennelleet vuosia taiteiden parissa. Lara on valmistunut musiikkiteatterin maisteriksi Lontoossa, jossa hän pääsi mestarin – huippumusikaaleista tunnetun Andrew Lloyd Webberin oppiin. Aviomies Andrew taas toimii taiteilijoiden fysioterapeuttina ja on ollut mukana yli kolmessakymmenessä West End -teatterin produktiossa Lontoossa.

Millaista heidän mielestään on elää uskovana taidemaailmassa? Voiko siellä puhua vakaumuksestaan? Pilcherit ovat puhuneet. Äskettäinkin Andrew kävi hengellisen keskustelun työtoverin kanssa teatterin takahuoneessa.

Kun ihmiset arvostavat, he myös kuuntelevat.

Ensin on kuitenkin solmittava ystävyyssuhteita.

– Emme halua olla kaukaisia. Menemme ulos ihmisten kanssa, vietämme yhdessä aikaa ja rakastamme heitä.

Se on tarkoittanut välillä pubiin lähtemistä show’n jälkeen.

– Olemme siellä, missä muutkin ovat, mutta emme silti ole kuin he, Pilcherit korostavat.

– Jeesuskin vietti aikaa niiden seurassa, joilla oli ongelmia ja jotka olivat syntisiä. Hän oli prostituoitujen ja varkaiden kanssa.

Evankelioidessa tarvitaan vakaa usko ja yhteys toisiin uskoviin. Heistä kyseessä ei ole yksilölaji.

– Jeesus lähetti opetuslapsia aina pareittain tai ryhmissä.

Puuseppä ymmärtää taiteen päälle

Taideala on julma, Pilcherit myöntävät. Siellä kamppaillaan työttömyyden kanssa, ja hylkäämisen tunteita kokee usein. Harva pääsee toteuttamaan unelmansa, moni joutuu tyytymään jämäpesteihin. Silti pariskunta haluaa nähdä enemmän uskovia tällä alalla. He myös toivovat, että seurakunnissa kunnioitettaisiin niitä, jotka valitsevat haastavan tien.

Aviopari karsastaa jakoa pyhiin ja maallisiin aloihin. Esimerkiksi Jeesus itse oli puuseppä ja Paavali teltantekijä. Myös Salomon temppelin rakentaminen tarkkoine yksityiskohtineen on heistä yksi osoitus siitä, että Jumala arvostaa taidetta – ja sitä, että olemme hyviä siinä, mitä teemme.

Lara on kuullut todistuksia, joissa uskovat ovat kertoneet luopuneensa tanssista Jeesuksen takia tai koska kokivat, että olisi tärkeämpää tehdä hengellistä työtä.

– Nykyään on enemmän ymmärrystä. Jeesuksesta voi kertoa millä alalla vain, jokapäiväisissä tilanteissa ja sellaisena kuin on. Kun olet hyvä siinä, mitä teet, uskon, että ihmiset arvostavat sinua. Ja kun he arvostavat, he myös kuuntelevat.

Pilcherit toteavat, ettei evankelioimiseen ole yhtä sääntökirjaa. Tilanteet vaihtelevat, ja Pyhä Henki johdattaa.

Lapset vai ura?

Vaatii rohkeutta torjua tilaisuuksia alalla, jossa jokainen hukattu mahdollisuus voi olla kohtalokas. ­Saatuaan perheen Pilcherit kuitenkin oppivat, ettei ura ole niin tärkeä kuin omat lapset. Raphael ja ­Chaya ovat tarkoittaneet luopumista omasta: varsinkaan Lara ei voikaan enää lähteä mukaan kaikkiin esityksiin tai opettaa säännöllisesti tanssia.

– Rakastan näitä asioita, mutta valitsen aina lapset ensin. Kun olen vanha, en tule harmittelemaan sitä, etten ollut mukana jossakin esityksessä, vaan sitä, jos en viettänyt tarpeeksi aikaa lasten kanssa. Aina tulee uusia esityksiä. Kun ne ovat ohi, ihmiset unohtavat ne. Mutta lapset muistavat aina, miten äiti kohteli heitä, kuinka paljon hän oli heidän kanssaan, Lara uskoo.

Silti työtä ei tarvitse lopettaa kokonaan. Esimerkiksi tänä kesänä Pilcherit eivät epäröineet lähteä viikoksi Suomeen opettamaan.

– Emme odota, että lapset kasvavat aikuisiksi, ennen kuin palvelemme Jumalaa. Teemme sitä nyt.