Ei koulua, vaan kutsumusta varten

Tällä viikolla viimeisetkin Suomen lapset ja nuoret aloittivat syksyn koulutaipaleensa. Saamme olla kiitollisia siitä, että meillä Suomessa kaikki pääsevät opin äärelle, opettajamme ovat korkeasti koulutettuja ja että vanhempien varallisuus ei määrää koulutuksen tasoa. Kansainvälisissä tutkimuksissa suomalainen koululaitos on todettu menestyväksi.

Kouluajoilta ovat monet elämämme parhaimmista muistoista. Koulussa luodaan pohjaa tulevaisuudelle ja siellä solmitaan ystävyyssuhteita, jotka jatkuvat pitkälle aikuisuuteen ja jopa vanhuuteen saakka. Koulussa tutustumme monenlaisiin ihmispersooniin ja opettelemme yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa.

Mutta koulussa koemme myös monet vaikeimmat hetkemme. Kymmenet tuhannet lapset ja nuoret kokevat koulukiusaamista. Toisille käytännöstä irrallaan tapahtuva opiskelu tuntuu suunnattoman vaikealta. Jonkun vilkkaan lapsen on mahdoton tottua koulun tavoille. Joku saa onnistumisen kokemuksen kotona mopoa korjatessa, ei luokkahuoneessa.

Perheiden ja seurakuntien vastuulla on paikata tätä puutetta, jonka yhä moniarvoistuva koululaitos jättää.

Tällaiset lapset tarvitsevat erityistä tukea ja rakkautta. Jokaisen vanhemman on hyvä puhua lapsensa kanssa siitä, esiintyykö luokassa kiusaamista ja mitä sille voisi tehdä. Oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevalle on muistutettava, että koulu ei ole koko elämä, eivätkä arvosanat määritä ihmisarvoamme.

Koulu on kuitenkin suuri Jumalan lahja. Lehtemme mielenkiintoisessa artikkelissa Miikka Niiranen kuvailee, mitä varhaiset uskonpuhdistajat ajattelivat koulutuksesta. He näkivät, että koulu on kirkon ja perheen jälkeen tärkein instituutio, johon heidän oppinsa tulisi vaikuttaa. Peruskoulutuksen tehtävä oli kasvattaa ihmisiä toimimaan monenlaisissa kutsumuksissa, joiden kautta he palvelisivat lähimmäisiään. Koska kristitytkään eivät ole synnistä vapaita, heidän tulee oppia pyytämään syntejään anteeksi ja vastaanottamaan anteeksianto. Sitä varten heidän on tunnettava Jumalan käskyt ja armon evankeliumi eli katekismuksen sisältö.

Meidän kunnalliset koulumme ovat jo ajat sitten kadottaneet tämän tehtävän, vaikka uskontotunnit kuuluvatkin yhä kirkkoon kuuluville lapsille. Perheiden ja seurakuntien vastuulla on paikata tätä puutetta, jonka yhä moniarvoistuva koululaitos jättää.

Tehtävä ei ole helppo, ja siksi me koululaisten vanhemmat tarvitsemme kaiken mahdollisen rukoustuen. Vaikka tieto ja oppi on tärkeää, kristittyjen vanhempien tehtävä ei ole kasvattaa vain hyviä laskijoita, lukijoita ja kirjoittajia. Tehtävämme on kasvattaa lapsistamme Kristuksen seuraajia ja Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!