Egyptin Raamattuseuran johtaja: Egyptissä ei ole vaarallisempaa kuin Isossa-Britanniassa
Kuva: Shutterstock.
Egyptissä on tehty terrori-isku kirkossa, mutta se ei kerro erityisestä kristittyjen vainosta. Pommin räjäyttäminen kirkossa on eri asia kuin konsertissa – mutta muslimit ajattelevat molemmissa tapauksissa hyökkäävänsä kristittyjä vastaan, herättelee Ramez Atallah.
Egyptiä on viime aikoina ravisteltu kristittyihin kohdistuneilla terroriteoilla. Muun muassa palmusunnuntaina kahteen eri kirkkoon tehtiin pommi-iskut. Toukokuun loppupuolella asemiehet hyökkäsivät koptikristittyjen bussia vastaan. Uhrien joukossa oli lapsia. Tapauksista huolimatta ulkomaille välittyvä kuva Egyptin kristityistä vainottuna vähemmistönä ei ole täysin oikea, näkee maan Raamattuseuran (Bible Society) johtaja Ramez Atallah. Evangelical Focus -verkkolehti haastatteli häntä aiheesta 7. kesäkuuta.
Epäreilua boikotointia
Egyptiä on aiemmin pidetty suosittuna turistikohteena ainutlaatuisten pyramidiensa ansiosta. Atallahin mukaan nykyään suhtautuminen maahan on päinvastainen: monet boikotoivat Egyptiä, koska pitävät sitä vaarallisena. Tosiasiassa kolmen vuoden sisällä vain kaksi turistia on saanut surmansa maassa mentyään kielletylle alueelle Pohjois-Siinaille. Siksi Atallah pitää boikotointia jopa epäreiluna. Ihmiset eivät boikotoi esimerkiksi Iso-Britanniaa, vaikka siellä on todennäköisesti enemmän terroristeja kuin Egyptissä ja terroritekoja tapahtuu jatkuvasti.
Atallah totesi, että Egypti nähdään maana, jossa kristittyjä vainotaan. Hän myöntää, että pommin räjäyttäminen kirkossa on eri asia kuin konsertissa – mutta muslimit ajattelevat molemmissa tapauksissa hyökkäävänsä kristittyjä vastaan.
Länsimaat taistelevat joskus sokeasti oikeuksien puolesta, joista me emme juuri välitä, koska on tärkeämpiäkin asioita.
”Heille kuka tahansa länsimaalainen, joka ei ole muslimi tai juutalainen, on kristitty”, Atallah herätteli.
Jos Egyptissä räjäytettäisiin pommi kadulla, murhattaisiin enemmän muslimeja kuin kristittyjä, sillä kristittyjä on vain kymmenen prosenttia egyptiläisistä. Siksi vain kirkkoihin iskemällä muslimit varmistavat, että kohteet ovat kristittyjä.
”Mutta kun he hyökkäävät rock-konserttiin Manchesterissa, he olettavat kaikkien paikallaolijoiden olevan kristittyjä.”
Poliittista korrektiutta ei vaadita
Atallah rohkenee ajatella, että Egyptin hallitus on suopeampi kristittyjä kohtaan kuin moni hallitus länsimaissa. Se ei vaadi olemaan poliittisesti korrekti asioissa, joihin ei itse usko, mikä tuo vapautta kirkoissa. Hän kuitenkin tunnustaa, että muslimienemmistöisessä maassa ei ole mahdollista tehdä samaa kuin lännessä. Kaduilla ei esimerkiksi voi levittää evankelioivaa kirjallisuutta, vaikkakin pelkästään Kairon alueella on kuusitoista kirjakauppaa, joista sitä voi ostaa. Egyptiläiset eivät näe tällaisia rajoituksia suurena esteenä.
”Länsimaat taistelevat joskus sokeasti oikeuksien puolesta, joista me emme juuri välitä, koska on tärkeämpiäkin asioita.”
Ramez Atallah totesi, että jotkut ovat paenneet Egyptistä syrjinnän vuoksi. Vainottujen oikeuksia puolustaville järjestöille he sitten antavat haastatteluja, joissa mustamaalaavat Egyptiä.
”Kertomukset eivät kuitenkaan vastaa kristittyjen enemmistön tunteita”, hän huomautti.
Hallitus pyrkii turvaamaan kristittyjen oikeuksia
Egyptin ja turistien turvallisuutta lisää se, että Egypti on poliisivaltio. Se johtaa Atallahin mukaan esimerkiksi siihen, että kadulla henkilö voidaan pidättää väärin perustein tai hän voi joutua vankilaan pidemmäksi aikaa kuin pitäisi, koska ihmisiä halutaan pelotella ja näin varmistaa, ettei kukaan halua ryhtyä terroristiksi.
”Joko Egypti on täysin vapaa valtio, jolloin on myös paljon terrorismia, tai se on turvallinen valtio, jolloin sen täytyy olla poliisivaltio”.
Atallahin mukaan Egyptissä on kuitenkin alueita, joilla kristityt ovat enemmän vaarassa kuin muualla. Esimerkiksi etelän kylissä kristittyjen taloja on poltettu. Usein näissä tapauksissa on kuitenkin kyse pitkäkestoisista naapuririidoista muslimien ja kristittyjen välillä.
Egyptissä muslimien opetus on myös hyvin fanaattista, mutta Atallahin mielestä ihmiset eivät ole fanaattisia. Presidentti on käskenyt hengellisiä johtajia poistamaan opetuksestaan tekstit, jotka rohkaisevat väkivaltaan ja on pettynyt kun käsky ei ole toteutunut.
”Meillä on tällä hetkellä hallitus, joka haluaa, että kristityillä on samat oikeudet kuin muillakin, ja he työskentelevät kovasti sen puolesta”, Atallah uskoo.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
Miljoona lohduttavaa lehtistä
Vuonna 2015 Isis-terroristijärjestö surmasi 21 egyptiläistä Libyassa. Lohduttaakseen surevaa kansaa Bible Society painoi yli miljoona lehtistä nimellä Two Rows by the Sea (Kaksi riviä meren rannalla). Niitä jaettiin Egyptissä julkisilla paikoilla: kaupoissa, kaduilla, busseissa, junissa. Lehtisiä jakamassa eivät olleet vain kristityt, vaan myös monet muslimit.
Lehtinen sisälsi uskoa vahvistavia raamatunlauseita sekä runon, joka on erään lääkärin käsialaa. Runossa kuvataan sekä teloittajia että uhreja, ja heidän ajatuksiaan kuoleman edessä. Lopussa kysytään, kuka pelkää ketä. Oranssipukuinen rivi, jota paratiisi odottaa, vai mustapukuinen rivi, joiden mieli on paha ja rikkinäinen? (Alla runo englanniksi).
Two Rows By the Sea
Two rows of men walked the shore of the sea,
On a day when the world’s tears would run free.
One a row of assassins, who thought they did right, The other of innocents, true sons of the light.
One holding knives in hands held high,
The other with hands empty, defenseless and tied.
One row of slits to conceal glaring-dead eyes,
The other with living eyes raised to the skies.
One row stood steady, pall-bearers of death,
The other knelt ready, welcoming heaven’s breath.
One row spewed wretched, contemptible threats,
The other spread God-given peace and rest.
A Question… Who fears the other?
The row in orange, watching paradise open?
Or the row in black, with minds evil and broken?
Terroriteot johtavat kollektiiviseen suruun
Tämä Bible Societyn parin vuoden takainen kampanja on yksi esimerkki niistä tavoista, joilla kansat vastaavat maissaan tapahtuviin terrori-iskuihin. Järjestetään rauhan marsseja, synnytetään erilaisia sosiaalisen median kampanjoita ja pidetään muistokonsertteja. Vastikään muusikko Ariana Grande järjesti hyväntekeväisyyskonsertin sen jälkeen kun 22. toukokuuta hänen keikallaan Manchesterissa oli räjäytetty pommi.
Ev.-lut. kirkon suuronnettomuus- ja kriisivalmiusasiantuntija Seppo Lusikka kertoo, että terroriteot johtavat ihmiset kollektiiviseen surutyöhön, vaikka jokainen reagoikin tragedioihin henkilökohtaisesti ja eri tavoin. Siksi yhteisiä kampanjoita ja tapahtumia pidetään.
– Ihmisille täytyy luoda tällaisia mahdollisuuksia, että he voivat osallistua ja surra. Vaikka kaukaa katsottuna se näyttää symboliselta, sillä on merkitystä: yhteiset tilaisuudet luovat uskoa ja toivoa, ne auttavat jaksamaan eteenpäin. Kaupunkilaiset voimaantuvat, ja tulee sellainen olo, ettei kukaan ole yksin.
Seppo Lusikka kannustaa myös tavallisia kansalaisia toimimaan ennaltaehkäisevästi. Hän alleviivaa presidentti Sauli Niinistön ajatusta.
– Arjessa kun menee erilaisiin yleisötilaisuuksiin, jos itse havaitsee jotain epätavallista, kannattaa ottaa yhteyttä heti järjestäjiin tai viranomaisiin, esimerkiksi poliisiin.
Toisista huolehtiminen on myös aina paikallaan.
– Ollaan mieli auki ja valmiina auttamaan lähimmäistä.