Kohti terveempää uskoa

Juuri ilmestynyt herätyskristillisen maailman väärinkäytöksiä käsittelevä kirja Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa (Docendo) jakaa kristittyjen mielipiteitä. Kerromme muutamien kristittyjen vaikuttajien reaktioista tässä lehdessä (s. 13) Pitkään herätyskristillisessä maailmassa mukana olleelle kirjassa ei ole mitään varsinaisesti uutta. Kerrotut tapaukset ovat aikoinaan olleet näkyvästi esillä mediassa. Heikkouksistaan huolimatta kirja haastaa jälleen kerran toteamaan: osassa suomalaista herätyskristillisyyttä tarvitaan kipeästi hengellistä ja opillista raitistumista.

Siihen meitä kehottaa ennen muuta Raamattu itse. Apostoli Paavali kirjoitti Tiitukselle paimenohjeen: ”Nuhtele heitä – – ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi.” (Tiit. 1) Epäterve hengellisyys on monella tapaa vahingollista sen vaikutuksessa eläville. Se on tuhoisaa sekä uskoa että käytännön kristillistä elämää ajatellen. Raamattu puhuu terveestä opista ja terveestä uskosta. Epäterve, harhainen ja epätasapainoinen opetus johtaa epäterveeseen kristilliseen uskoon ja toimintaan.

Ei riitä, että vannotaan Raamatulle uskollisuutta, jos Raamatun tulkinta on pielessä. Ensinnäkin on tiedettävä, mitä Raamattu oikeasti opettaa. Raamatun oikeassa tulkinnassa auttavat luterilainen tunnustus ja muut kristillisen kirkon klassiset tunnustukset. Ne suojaavat tehokkaasti monilta harhateiltä. Kenelläkään, joka haluaa tosissaan olla raamatullinen, ei ole varaa halveksia niitä.

Nuhtele heitä ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi.

Esimerkiksi äärikarismaattisissa piireissä usein periaatteessa sitoudutaan Raamatun arvovaltaan. Käytännössä kuitenkin ajatellaan Jumalan puhuvan ja toimivan myös ”kartan ulkopuolella” eli Raamatun sanasta irrallaan. On selvää, että opetuksiin ja toimintaan sekoittuu silloin myös paljon epäraitista ja tasapainotonta. Monenlainen ”hihhulointi” ei välttämättä ole merkki Hengen toiminnasta, se voi olla myös pelkkää lihallisuutta, itsekeskeisyyttä ja epäkypsyyttä.

Paavalin mukaan kristillisessä toiminnassa ”kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä”. (1. Kor. 14) Hengen vapaus ei voi koskaan olla vapautta Raamatun opetuksista. On esimerkiksi luonnollista, että kristityt rukoilevat Jumalalta paranemista ja terveyttä, mutta ajatus kaikkien uskovien paranemisesta tässä ajassa, ennen Kristuksen tulemusta, on epäraamatullinen. Myös oppi demoneista on äärikarismaattisissa piireissä usein epäraitis ja vastoin sitä, mitä Raamattu todellisuudessa opettaa. Armolahjat ovat Jumalan hyviä lahjoja, mutta myös niiden käytön on oltava Raamatun mukaista.

Kaikkeen kristilliseen toimintaan kuuluu myös taloudellinen, hallinnollinen ja sosiaalinen puoli. Siltäkin osin toiminnan on oltava tervettä, vastuullisesti johdettua, rehellistä ja laillista. Kun joku kristillisessä toiminnassa liioittelee, huijaa tai toimii epärehellisesti, se koituu lopulta koko kristikunnan vahingoksi. Apostoli Paavali viitoittaa kurinalaisen ja terveen tien: ”olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.” (2. Kor. 4)