Tunteet eivät riitä perustaksi

Ruotsin vastavalittu kulttuuri-, demokratia- ja yhdyskuntaministeri Alica Bah Kuhnke on rohkeasti tuonut esille uskonsa Jeesukseen. Palaute ei myöskään ole jäänyt tulematta. Kuhnke kertoo Dagen-lehdelle: ”En saa koskaan niin paljon vihapostia kuin silloin, kun sanon olevani kristitty. Mielenkiintoista eikö totta? Ja minä olen kuitenkin sekä tummaihoinen että nainen”. Suvaitsevaisuus on usein pahasti valikoivaa.

Kuhnke sanoo haastattelussa muutakin mielenkiintoista. Kysyttäessä, kuinka paljon hänen uskonsa perustuu älylliseen puoleen ja kuinka paljon se perustuu tunteeseen, Kuhnke vastaa: ”Tänään se on tunnetta 99-prosenttisesti, tunnen tämän koko ruumiissani. Sitten minusta on kyllä mukavaa keskustella siitä, miten uskoa käytännössä toteutetaan ja myös pohtia sitä älyllisesti”. Aika luonnottomalta tuntuisi tietysti sellainen usko, joka ei koskaan aiheuta minkäänlaisia tunteita. Mutta voiko kristillinen usko perustua 99-prosenttisesti tunteelle?

Mitä tapahtuu sellaiselle uskolle, kun vastaan tulee se, mitä jotkut kristityt aikoinaan kutsuivat ”sielun pimeäksi yöksi”? Kun oma ja muiden syntisyys uhkaa viedä maton alta kaikelta luottamukselta Jumalan rakkauteen, hyvyyteen ja lupauksiin. Emmekö monissa elämäntilanteissa joudu vastoin tunteitamme ja kokemuksiamme luottamaan siihen, että meillä on tarpeelliset perusteet uskoa ja että Jumala sittenkin pitää lupauksensa?

Entä miten toimimme monissa eettisissä kysymyksissä? Jos seuraisimme ainoastaan tunteitamme, emmekö rikkoisi Jumalaa ja lähimmäistä vastaan vielä huomattavasti enemmän kuin nyt? Voiko esimerkiksi ainoatakaan ihmissuhdetta ylläpitää, jos se perustuu 99-prosenttisesti tunteeseen?
On myös kysyttävä, miten tullaan toimeen ajan hengen kanssa? Joskus kristitty saa tuntea, kuinka kasvoja vastaan puhaltavat kristinuskon vastaiset, kylmät tuulet. Silloin tarvitaan kestävä vakaumus, jotta jaksaa pitää kiinni siitä, minkä tietää olevan totta ja oikein.
Kristittynä voi joutua kohtaamaan myös älyllisiä epäilyksiä ja monenlaisia vastaväitteitä Raamattua ja uskoa vastaan. Niihin ei riitä vastaukseksi hyvä tunne. Täytyy olla tarpeeksi uskottavat älylliset vastaukset, jotta saa mielenrauhan ja vakaumus voi säilyä. On vaikea ymmärtää, miten usko, joka perustuisi 99-prosenttisesti tunteeseen, kestäisi edes seuraavaan aamuun. Jumalan sanan lupausten ja Kristuksen armon varassa sen sijaan usko voi säilyä kuolemaan asti.

Kristillinen uskoa ei voi olla olemassa ilman tiettyjen asioiden totena pitämistä. Uskosta seuraa myös aina kuuliaisuus Raamatun opetuksia kohtaan. Usko vaikuttaa ilman muuta myös ihmisen tunne-elämään. Silti usko on enemmän kuin totena pitämistä, kuuliaisuutta ja tunnetta. Se on ennen muuta todellista yhteyttä ristillä kuolleeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen.