Kohti Jumalan tuntemaa tulevaisuutta

Maailma siirtyi viime viikolla presidentti Barack Obaman aikakaudesta presidentti Donald Trumpin aikakauteen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että harva uskaltautuu ennustamaan, mitä kaikkea tämä vallanvaihdos tuo mukanaan. Aivan oikein on joka tapauksessa huomautettu, että Yhdysvaltain presidentti ei ole mikään yksinvaltias. Yhdysvalloissa korkein poliittinen johto on rakennettu niin, että päätöksenteossa on monenlaista kontrollia ja tasapainotusta. Samalla moni…

Maailma siirtyi viime viikolla presidentti Barack Obaman aikakaudesta presidentti Donald Trumpin aikakauteen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että harva uskaltautuu ennustamaan, mitä kaikkea tämä vallanvaihdos tuo mukanaan. Aivan oikein on joka tapauksessa huomautettu, että Yhdysvaltain presidentti ei ole mikään yksinvaltias. Yhdysvalloissa korkein poliittinen johto on rakennettu niin, että päätöksenteossa on monenlaista kontrollia ja tasapainotusta. Samalla moni kysyy juuri nyt, mitä ihmiskunnalla, ja erityisesti Euroopalla, on edessään.

Eräässä hiljattain pidetyssä suomalaisten kristittyjen johtajien tilaisuudessa noin joka kolmas oli sitä mieltä, että Suomi voi joutua lähivuosikymmeninä jopa sotaan.

Kristillisen maailmankatsomuksen pohjalta tiedämme, että Jumala on antanut ihmisille maallisissa asioissa paljon vapautta ja vastuuta. Meidän tulee kristittyinä yrittää vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon, arvomaailmamme mukaisesti. Samalla Raamattu tarjoaa meille hyvin realistisen kuvan ihmiskunnan historiasta. Kristittyinä meillä ei pitäisi olla mitään illuusioita yhteiskunnallisesta kehityksestä. Uuden testamentin mukaan ”lopun ajat” merkitsevät Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välistä aikaa. Elämme juuri nyt – ja olemme jo eläneet parituhatta vuotta – siinä ajassa.

Se, minkä nyt varmuudella tiedämme tulevaisuudesta, on kirjoitettuna Uudessa testamentissa.

Paavali kuvaa, esimerkiksi toisessa kirjeessään Timoteukselle, millainen on lopun ajan ihminen. Vaikka ihminen kykenee monenlaiseen hyvään, kuvauksessa puhutaan muun muassa itsekkyydestä, raakuudesta, sydämettömyydestä, ylpeydestä ja Jumalasta luopumisesta. Paavalilla ei siis ollut mikään ruusuinen käsitys ihmisestä, joka ajan kuluessa muuttuisi yhä paremmaksi.

Kuvattuaan lopunajan ihmisen ja yhteiskunnan rappiota Paavali antaa konkreettisia neuvoja, miten elää tällaisena aikana. Ensin hän kehottaa tarkkailemaan ja seuraamaan niitä ihmisiä, jotka ovat hyviä esimerkkejä. Siis seuraamaan ihmisiä, joiden kristillinen elämä perheessä, ihmissuhteissa ja työssä ovat kunnioittamisen arvoisia ja jotka toimivat muille hyvinä roolimalleina. Toiseksi Paavali kehottaa paneutumaan Pyhiin kirjoituksiin eli Raamattuun ja pitämään siitä kiinni. Jumala on sanansa kautta voimallinen vaikuttamaan meissä kaikenlaista hyvää hengellistä hedelmää, jos vain viljelemme sitä runsaasti. Kolmanneksi Paavali kehottaa meitä pitämään rohkeasti esillä Jumalan sanaa, muitakin ihmisiä varten. Silloin saamme nähdä myös hedelmää evankelioimis- ja lähetystyössämme. Kristinusko on elänyt ja kykenee elämään monenlaisten poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien keskellä.

Vanhan testamentin kaltaisia Jumalan profeettoja ei keskuudessamme enää ole. Se, minkä nyt varmuudella tiedämme tulevaisuudesta, on kirjoitettuna Uudessa testamentissa. Kenties kaikkein varmin asia, minkä Uusi testamentti meille opettaa, on se, että maailmanhistoria ei milloinkaan riistäydy Jumalan käsistä. Viime kädessä hän on se, joka päättää, miten hän toteuttaa oman suunnitelmansa ­maailmassa. Meidän etuoikeutemme on pyytää, että saisimme omalta pieneltä osaltamme olla siinä mukana.