Sovitusoppi kestää kritiikin

Kristinuskon kenties keskeisimmästä kysymyksestä, sovituksesta, käydään maailmalla kovaa vääntöä. Norjassa aiheesta on ilmestynyt tärkeä kirja. Kors och Frelse (Risti ja pelastus) on Fjellhaugin kansainvälisessä korkeakoulussa systemaattista teologiaa opettavan Arne Helge Teigen käsialaa. Kirjan alaotsikko on ”Välienselvittely postmodernin sovitusopin kritiikin kanssa”. Klassisen, raamatullisen sovitusopin mukaan Jeesus kärsi ristinkuolemassaan Jumalan meille synneistämme määräämän rangaistuksen. Hän kuoli sijaisenamme ristillä. Jeesus otti puolestamme kannettavakseen Jumalan vanhurskaan vihan ja sovitti näin maailman Jumalan kanssa.

Teigen kiinnittää uudessa kirjassaan huomiota siihen, että viime vuosikymmeninä tämä klassinen oppi sovituksesta on joutunut kovan kritiikin kohteeksi, niin Norjassa kuin vielä laajemmin Yhdysvalloissa ja Englannissa. Monessa yhteydessä se on jopa kielletty. Hänen mukaansa kritiikki on myös tunkeutunut syvälle tavallisten seurakuntalaisten keskuuteen. Vastustus klassista sovitusoppia kohtaan on paikoitellen todella kovaa. Sitä on sanottu epäeettiseksi, ja sen on väitetty legitimoivan vallan väärinkäyttöä. Ajatusta, jonka mukaan Jumala rankaisee omaa Poikaansa meidän synneistämme, on jopa kutsuttu ”kosmiseksi lapsen hyväksikäytöksi”.

Jeesuksen ristinkuoleman aikaansaama sovitus Jumalan kanssa on uskomme sydänasia.

Teigen torjuu kirjassaan huolellisesti klassisen sovitusopin vääristelmät. Hän osoittaa, että Raamatun opetus perustuu Jumalan kolmiyhteyteen, vanhurskauteen, pyhyyteen ja rakkauteen. Hänen mukaansa sovitus voidaan ymmärtää oikein ainoastaan kahden muun opin, kolminaisuusopin ja Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen valossa.

Isän Jumalan ja Jumalan Pojan välinen suhde on olemukseltaan erilainen kuin maallisen isän ja pojan välinen suhde. Jumalan Poika oli ihmiseksi tullessaan täysi ihminen ja täysi Jumala. Koska Jumala on yksi, Isä, Poika ja Pyhä Henki osallistuvat kaikki siihen, mitä yksi persoonista tekee. ”Kun me sanomme, että Jumalan Poika kuoli syntiemme tähden, voimme myös samaan hengenvetoon sanoa, että Jumala itse antoi itsensä kuolemaan meidän tähtemme. Kun kolmiyhteinen Jumala vaati uhrin synneistämme, uhriksi ei tullut kukaan muu kuin Jumala itse. Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta Jumala antoi itsensä kuolemaan meidän edestämme”, Teigen selvittää. Siksi Raamatussa puhutaan ”Jumalan seurakunnasta, jonka hän (Jumala) omalla verellään on itselleen lunastanut.” (Apt. 20)

Jeesuksen ristinkuoleman aikaansaama sovitus Jumalan kanssa on uskomme sydänasia. Se on pyhän evankeliumin ytimessä. Ilman sitä meillä kenelläkään ei ole minkäänlaista toivoa taivaaseen pääsemisestä. Sen varassa heikoinkin uskova pääsee perille. Siksi tätä opetusta on varjeltava kuin kalleinta aarretta.