Mikä on kaikkein tärkeintä kristinuskossa? Monen mielestä lähimmäisenrakkaus. Opettihan Jeesus, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Toisten mielestä ihmeet ja yliluonnolliset ilmiöt. Jonkun mielestä kristinusko on elämän syvällisten kysymysten pohdiskelua ja ajatustenvaihtoa.

Apostoli Paavali paaluttaa kantansa kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle: ”Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.”¹

Paavalia ei kiinnostanut muu kuin puhe siitä, että Jeesus Nasaretilainen hakattiin nauloilla kiinni teloituspuuhun. Eikö tämä ole elämänkielteistä? Synkkää? Barbaarista?

Risti oli tuskan ja häpeän paikka

Sanoma ristiinnaulitusta Israelin Messiaasta ei tosiaan ollut kaunis alkuperäisten kuulijoiden korvissa. Ristiinnaulitseminen oli yksi tuskallisimpia ja häpeällisimpiä kuolintapoja. Ristillä eivät roikkuneet kunnialliset ihmiset, vaan kapinaan nousseet orjat, murhaajat, ryöstäjät ja huijarit.

Paavali kirjoittaa, että juutalaiset torjuvat sanoman ristiinnaulitusta Kristuksesta herjauksena ja pakanoiden mielestä se on hulluutta.² Kuinka Jumala antaisi Messiaansa kärsiä tällaisen kohtalon? Mikä järki olisi juhlia rikollisen kohtalon saanutta miestä?

Ensimmäiset kristityt uskoivat, että juuri tähän näennäiseen tappioon sisältyi todellinen voitto. Silloin, kun Jumalan Poika oli heikoimmillaan, toteutuikin Jumalan voima. Kuolema toi elämän.

Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali ei yksityiskohtaisesti avaa Jeesuksen kuoleman salaisuutta. Kuitenkin se sisältyy sanoihin ”teidän puolestanne” ja ”meidän syntiemme vuoksi”.³

Paavali ei siis rakastanut ristiä sen synkkyyden vuoksi, vaan siksi että siinä Jumala ratkaisi ihmiskunnan syntiongelman. Ihmiset ovat niin sotkeutuneita syntiin ja jumalattomuuteen, etteivät he kykene pelastamaan itseään. Jeesus kärsi kuollessaan meidän synneistämme koituvan rangaistuksen ja osti meidät vapaiksi synnin vallasta. Nyt kristityt eivät ole enää synnin orjia, vaan he kuuluvat Jumalalle.

Toinen puoli evankeliumia

Sanoma rististä on kuitenkin vasta puoli evankeliumia. Jos Jeesus olisi kuoltuaan jäänyt hautaan, ei Paavalin mukaan olisi mitään syntien sovitusta tapahtunut. ”Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.”⁴ Jeesuksen ylösnousemus on aivan yhtä tärkeä kuin hänen kuolemansa.

Paavali määritteleekin evankeliumin ytimekkäästi kirjeen 15. luvussa: ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.”⁵

Tämä ei ole mikään sivujuonne Paavalilla, Raamatussa tai kristinuskossa, vaan se on se evankeliumi, jonka Paavali oli saanut vastaanottaa ja minkä hän oli julistanut korinttilaisille.⁶

Evankeliumi on Jumalan voima, joka pelastaa ne, jotka ottavat sen vastaan ja pitävät kiinni siitä ”sellaisena kuin minä sen julistin.”⁷ Mutta jos evankeliumin sisältöä lähdetään muuttelemaan, ei se enää pelasta.

Ei vain tätä elämää varten

Korintin seurakunnassa jotkut olivat muutelleet evankeliumia siten, että siitä oli tullut vain tämänpuoleista. He siis kielsivät sen, että kuolleet nousevat kerran ylös. Paavali tekee asian selväksi: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.”⁸

Meilläkin on vaarana tehdä evankeliumista vain tämänpuoleista. Uskoa voidaan pitää avaimena onnellisempaan elämään. Kuitenkin uskollisuus Jeesukselle tuo mukanaan myös vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Niin kävi Paavalillekin, joka joutui useimmilla paikkakunnilla vaikeuksiin evankeliumin tähden.

Toinen vaara on tulkita evankeliumi poliittiseksi ideologiaksi. Jotkut näkevät Jeesuksen vallankumouksellisena, joka nousi vallanpitäjiä vastaan ja ajoi syrjittyjen asemaa. Jeesuksen toiminnalla varmasti on vaikutusta myös siihen, kuinka hänen seuraajansa elävät yhteiskunnassa, mutta mitään tarkkaa poliittista ohjelmaa evankeliumi ei sisällä. Jeesuksen kuolema ei ollut vain esikuva epäitsekkäästä toiminnasta, vaan se oli vaikuttava teko, joka pelastaa ihmiset synnin vallasta.

Ristin evankeliumi on raju sanoma, mutta myös täynnä toivoa. Se kertoo meille, että synnit on annettu anteeksi. Meillä on elävä yhteys Jumalaan, rakastavaan Isään, jolla on kaikki valta. Ja meillä on toivo siitä, että viimeisenä päivänä meidät herätetään kuolleista. ”Katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen.”⁹ Uskothan sinäkin sen?