Mikä hiertää kristinuskossa?
Professori Paul Copan kohtaa avoimesti uskoa haastavat kriittiset kysymykset.
Millaisia mielikuvia sinulla kristinuskosta ensimmäisenä herää? Ehkä mieleesi tulevat lapsena opitut iltarukoukset, koulun uskontotunnit ja joulukirkot. Ehkä ajattelet, että uskonto on iäkkäiden ihmisten juttu, jotain sellaista, joka kuuluu menneisyyteen.
Kristinusko on kuitenkin edelleen elävä ja ihmistä muuttava voima. Joissain maissa, kuten Kiinassa, kristinusko kasvaa räjähdysmäisesti. Tänään.
Länsimaissa kristinusko kuitenkin kohtaa vastaväitteitä ja kritiikkiä. Moni ajattelee, että totuus on suhteellista, emmekä voi päästä perille, mikä on lopulta totta tai oikein.
Yhdysvaltalainen filosofian ja etiikan professori Paul Copan on erikoistunut kristinuskon älyllisiin perusteluihin ja uskoa haastaviin väitteisiin. Esitimme hänelle neljä yleistä vastaväitettä ja pyysimme häneltä mahdollisimman tiiviit vastaukset.
Väite: On niin paljon erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia, että on mahdotonta tietää, mikä niistä on oikea.
Copan: Ensinnäkin on hyvä huomata, että väitteen esittäjä ”tietää” sen, että on mahdotonta tietää, mikä maailmankatsomus on totta. Tämä on itsessään eräänlainen maailmankatsomuksellinen tapa ajatella. Minua kiinnostaisi tietää, mihin tällainen maailmankatsomus oikein perustuu.
Toiseksi, väite ei mielestäni ole totta, koska jotkut maailmankatsomukset ovat paremmin perusteltavissa kuin toiset. Esimerkiksi kristillisessä uskossa Jeesuksen ruumiilliselle ylösnousemukselle on olemassa historiallinen perusta. Raamatun tekstit ovat historiallisesti luotettavia ja ne vastaavat hyvin sitä, mitä me tiedämme maailmasta.
Mistä tietoisuus, persoona tai ihmisarvo tulevat? Entä mikä selittää alkuräjähdyksen tai maailmankaikkeuden hienosäädön? Teistisessä maailmankatsomuksessa, jonka mukaan niiden takana on Jumala, nämä asiat selittyvät hyvin. Sen sijaan niissä ei ole mieltä naturalistisessa maailmankatsomuksessa, jonka mukaan luonto käsittää kaiken. Persoonallinen Luoja näiden takana on myös parempi selitys kuin itämaisten uskontojen suosima ajatus persoonattomasta todellisuudesta.
Väite: Ei ole mitään objektiivista, kaikkia ihmisiä sitovaa oikeaa ja väärää, vaan jokainen voi itse päättää, miten hän haluaa elää.
Copan: On olemassa erittäin hyviä perusteluja sille, että objektiivisia moraalisia arvoja on olemassa. Me kyllä tiedämme, että vauvojen kiduttaminen huvin vuoksi on väärin. Samoin raiskaus. On joitain perustavanlaatuisia totuuksia, jotka me tiedämme.
Jotkut ihmiset sanovat, että ei ole olemassa oikeaa ja väärää, mutta kun kyseessä ovat heidän omat asiansa, heillä on kyllä vahva näkemys siitä, kuinka heitä pitäisi kohdella. Kaikki me haluamme, että meitä kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti.
Mutta miksi toista ihmistä tulee kohdella arvokkaasti ja kunnioittavasti? Siksi, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi, kuten Raamattu korostaa. Me olemme sellaisia ihmisiä, joista Raamattu puhuu. Moraalinen skeptisismi tai moraalin torjuminen eivät ole mahdollisia kantoja, mikäli aiomme tulla toimeen tässä maailmassa.
Väite: Vanhan testamentin Jumala on julma. Hän määrää Israelin hävittämään kanaanilaiset ja hyväksyy orjuuden.
Copan: Meidän on ensinnäkin hyvä muistaa, että Jeesus, joka yleisesti nähdään suurena moraaliopettajana, ei hylkää Vanhaa testamenttia, vaan asettuu sen kannalle ja väittää olevansa Vanhan testamentin täyttymys.
On paljon väärinkäsityksiä siitä, mitä Vanhassa testamentissa itse asiassa sanotaan. Määräsikö Jumala kansanmurhan? Jumala sanoi, että kanaanilaiset piti ”ajaa pois”. Se ei ole kansanmurha. Lisäksi Vanha testamentti käyttää liioittelevaa tyylikeinoa puhuessaan kanaanilaisten voittamisesta. Ja vielä, kanaanilaiset olivat hyvin pahoja kansoja, jotka harjoittivat tapoja, joita pidetään rikoksina missä tahansa sivistyneessä yhteiskunnassa. He harjoittivat insestiä, rituaalista prostituutiota, eläimiin sekaantumista ja lapsiuhreja.
Entä sitten orjuus? Vanhan testamentin orjuus ei ole sellaista, mitä me tarkoitamme vaikkapa Yhdysvaltojen sisällissotaa edeltäneellä orjuudella. Pikemminkin se oli kuuliaisuuteen ja riippuvuuteen perustuva palvelusuhde. Moosesta ja Joosuaa kutsutaan Raamatussa Herran ”palvelijoiksi”, mikä on sama kuin orjasta käytettävä sana. Ei ole huono, vaan hyvä asia olla Herran palvelija. Termi ”orja” tai ”palvelija” ei Vanhassa testamentissa ole luonnostaan kielteinen sana.
Väite: Jeesus on viisas opettaja. Mutta hän on kuten kuka tahansa suurista uskonnollisista opettajista, ei ainoa tie Jumalan luokse.
Copan: Väite ohittaa sen, mitä Jeesus itse sanoi itsestään. Ja tässä hän opettaa täysin toisin kuin muut uskonnolliset johtajat, kuten Muhammed tai Buddha. Me luemme evankeliumeista, että Jeesus sanoo olevansa synnitön. Jeesus väittää, että hänellä on valta antaa syntejä anteeksi. Jeesus väittää toimivansa kaikkien ihmisten tuomarina. Hän myös sanoo olevansa seuraajiensa kanssa maailman loppuun saakka. Nämä ovat asioita, joita vain Jumalan voi odottaa tekevän. Muut uskonnolliset johtajat eivät sano näin itsestään.
Paul Copan käsittelee näitä kysymyksiä perusteellisemmin kirjoissaan Totta sinulle – ei minulle. Viisaita vastauksia uskosta (suomentanut Susanna Hirvikorpi, Päivä Oy 2016) ja Onko Jumala moraalihirviö? Vai voiko Vanhaa testamenttia lukea myös toisin? (suomentanut Johanna Hartikainen, Päivä Oy 2016)
Jeesuksen seuraajat, jotka olivat yhteen Jumalaan uskovia juutalaisia, palvoivat Jeesusta. He kohtelivat Jeesusta ikään kuin hän olisi Jumala. Millä perustein he saattoivat näin tehdä? Sillä perusteella, että he uskoivat, että se, mitä Jeesus sanoi itsestään, on totta. He tulivat tähän vakaumukseen siksi, että Jeesus nousi kuolleista. Ylösnousemuksensa tähden Jeesus on ainutlaatuinen. Se osoittaa oikeaksi ne ainutlaatuiset väitteet, jotka hän lausui itsestään.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
