– Usko ei tee meistä parempia ihmisiä. Kivut, ahdistukset ja murheet ovat kaikkien elämässä. Kristityllä on kuitenkin se toivo ja ilo, että synnit on saatu anteeksi, pohtii Juha Heinonen.

Kukapa meistä ei haluaisi löytää tietä onnelliseen elämään. Moni on kokenut onnen särkymisenkin. Onko edes mahdollista löytää pysyvää iloa ja onnea?

– Moni nuori haaveilee unelma-ammatista. Kun sen saisi, sitten voisi olla onnellinen. Uskokin saattaa vaikuttaa sellaiselta asialta, että jos olisin uskossa, voisin olla onnellinen. Joku ehkä miettii, että elämä saattaisi olla helpompaa uskovaisena, pohdiskelee yli kolmekymmentä vuotta nuorisotyötä tehnyt Juha Heinonen.

Neljän lapsen isänä ja Suomen Luterilaisen Evankeliumi­yhdistyksen nuorisotyönjohtajana hänellä on aitiopaikka nuorten maailmaan.

Vähempi ei riitä

Heinonen kokee, että ihmisille ei riitä keskiverto. Tavallisuus ei viehätä. Hän harmittelee, että moni on valmis taipumaan paljon saadakseen julkisuutta, ihailua ja huomiota hinnalla millä hyvänsä.

– Meidän kulttuurissamme ihannoidaan myös kaikenlaista täydellisyyttä. Pitäisi olla vahva, onnistunut, kaunis ja komea, lähes täydellinen kaikella tapaa.

Mitä tämä kertoo meistä ihmisistä?

– Tässä maailmassa haetaan ja palvotaan huippusuorituksia. Menestymisen halu on kova. Usein se paine lähtee aikuisista. Lapsilta odotetaan hyviä tuloksia koulussa ja harrastuksissa, Heinonen harmittelee.

Kelpaanko keskeneräisenä?

Heinonen ajattelee, että sisäiseen vapauteen ja onneen ei ole oikotietä. Ihmisenä oleminen voi sisältää monenlaista tuskaakin.

Tässä maailmassa haetaan ja palvotaan
huippusuorituksia.

– Ei uskoontulokaan takaa tunnetasolla koko elämän kestävää mahtavaa fiilistä.

Eikö usko siis tarjoakaan mitään parempaa?

– Kristinuskon ydin on siinä, että meidät on armahdettu. Kelpaan Jumalalle Kristuksen tähden, vaikka olenkin keskeneräinen. Tunnen usein itseni pieneksi ja heikoksi. Vaikka olen heikko, olen kuitenkin Jumalalle rakas. Raamattu vakuuttaa niin.

Heinonen toivoisi kaikkien tietävän, että meillä on ihmeellinen ja kaikkivoipa Jumala.

– Hän on meidän puolellamme. Se on huikeaa! Heinonen iloitsee.

Änkytys hävetti

Juha Heinonen kärsi nuorena miehenä häpeästä ja peloista. Ne juonsivat juurensa änkyttämisestä, joka on leimannut Heinosen elämää varhaisilta lapsuusvuosilta asti.

Vaiva alkoi, kun poika näki kolmevuotiaana unen, joka säikäytti hänet.

– Teininä kiukuttelin Jumalalle. Häpesin itseäni. Änkytys oli vaiva, joka nakersi itsetuntoani. Nyt aikuisena kristittynä näen jo asiat toisin. Änkytyksellä on ollut elämässäni oma tarkoituksensa. Tämä asia pitää jalat maassa. Pystyn samastumaan apostoli Paavaliin, joka koki olevansa heikkona voimakas.

Heinosta kiusattiin koulussa änkytyksen takia, mutta kiusaaminen ei onneksi ollut järjestelmällistä. Sen kipeyden kanssa pystyi elämään. Seurakunnasta Heinonen löysi kavereita.

– Lukioaikana elämäni oli raskasta ja hankalaa. Onneksi seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja nuori seurakunta tuki minua, Heinonen kertoo.

”Ymmärrän nuorten kipuilua”

Heinonen on oivaltanut, että pelko ja häpeä ovat kuin käsijarru. Niistä ei pääse eroon pelkästään omin ponnisteluin.

– Olennaista on, että Jeesus kantoi ristille minunkin pelkoni ja häpeäni. Saan luottaa siihen, että Jumalan hyvyys on suurempi kuin oma kipuni, hän vakuuttaa.

Työnsä myötä mies on ollut paljon esillä ja puhunut suurille yleisöille esimerkiksi kristillisillä Maata Näkyvissä -festareilla.

Ihmisten edessä oleminen on hänelle luontevaa.

– Olen unelma-ammatissani nuorisotyössä. Monet nuorten kysymykset kelpaamisen suhteen ovat samoja kuin omassa nuoruudessani. Osaan omista heikkouksistani käsin ymmärtää nuorten kipuilua, hän vahvistaa.

Jeesus otti osan, jota me emme halua

Juha Heinonen korostaa, että Jeesus otti tietoisesti häviäjän osan. Ristinkuolemassaan hän kukisti pahan vallan ja kantoi synnistä johtuvat heikkoudet, sairaudet ja häpeän, joka meitä ihmisiä sitoo.

– Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluan pitää kiinni perusasioista. En halua tietää muusta kuin Kristuksesta. Jeesuksen ristissä on kaikki, mitä tarvitsemme. Sen varassa on kaikki. Jumalan sana ja risti ovat mustavalkoisia asioita. Samalla ne ovat onneksi tosi selkeitä juttuja, hän sanoo.

Heinosesta on mahtavaa, että Jumala on valmistanut pelastuksen omalla tavallaan.

– On hyvä, että me ihmiset emme pääse sitä sorkkimaan. Evankeliumi on koko kristinuskon ydin. Jeesuksen ristintyöhön voi luottaa, hän sanoo.

Heinonen vertaa uskonelämää Monopolin pelaamiseen. Uskonelämä on aina lähtöruudun kautta kulkemista.

– Kristitty taistelee syntiä vastaan, mutta armosta ja levosta käsin. Kun tunnustaa synnit, saa lähteä uusin voimin liikkeelle. Armo on sitä, että saadaan palata aina Jeesuksen luo, hän kiteyttää.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!