Evankelioiminen ja opetus kuuluvat yhteen

Eräs turhauttavampia herätyskristillisyyden piirissä toisinaan esiintyviä vastakkainasetteluja on evankelioimisen ja opettamisen asettaminen vastakkain. Tällainen vastakkainasettelu on syvästi epäraamatullinen.

Raamatussa ei ole ainoatakaan kirjaa, jossa pelkästään evankelioitaisiin. Aina myös opetetaan. Kaikki evankeliumit sisältävät runsaasti Jeesuksen opetuksia. Näin on, vaikka evankeliumit on nimenomaan kirjoitettu uskon synnyttämiseksi, kuten Johannes sanoo omasta evankeliumistaan: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Johannes kertoo evankeliumissaan laajasti Jeesuksen opetuksista.

Myös apostoli Paavali ja muut apostolit opettivat kirjeissään monista eri kristityn elämää koskevista asioista. Paavalin kirje roomalaisille on mielenkiintoinen esimerkki. Hän kirjoittaa ihmisille, joita hän ei ole vielä tavannut, mutta toivoo pian tapaavansa. Paavali selittää roomalaisille etukäteen – koko Uuden testamentin systemaattisimmassa uskonopillisessa esityksessä – mistä kristillisessä uskossa oikein on kysymys.

Heti kirjeen ensimmäisessä luvussa hän ottaa kuitenkin voimakkaasti kantaa seksuaalisuuden oikeaan ja väärään ilmenemiseen. Jos Paavali olisi ollut samoilla linjoilla joidenkin modernien herätyskristittyjen kanssa, hän ei missään nimessä olisi puuttunut tällaiseen eettiseen aiheeseen heti sellaisen kirjeen alussa, jonka tarkoitus on selittää ihmisille uskon ydinkysymyksiä. Hän olisi vain ja ainoastaan julistanut niin sanottua evankeliumin ydinsanomaa.

Mutta niin Paavali ei tee vaan kuten hän toisaalla sanoo: ”minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta” (Ap. t. 20:20). Asian voi myös nähdä niin, että kaikessa, mitä Paavali opettaa, hän nimenomaan julistaa evankeliumin ydinsanomaa. Mutta Paavali ei jätä kertomatta, mitä evankeliumi oikeasti tarkoittaa ja mitä sen vastaanottamisesta ihmisen elämässä seuraa.

Evankelioimista ja opettamista ei pitäisi asettaa vastakkain myöskään siksi, että aina kun ihminen evankelioi eli julistaa evankeliumia hän myös samalla opettaa. Ihmisiä ei voi evankelioida, ellei heille kerrota mitään uskon kohteesta Jeesuksesta. Ja kun kerrotaan, se on aina samalla opetusta Jeesuksesta.

Yksi syy, miksi opetuksen ja evankelioimisen välillä halutaan nähdä vastakkaisuutta, voi olla se, että ihmiset ovat kuulleet liikaa tylsää ja liian teoreettista kristillistä opetusta, joka ei kosketa heidän elämäänsä mitenkään. Silloin syntyy ajatus: jospa evankelioiminen olisi toisenlaista. Jospa se olisi kohtikäyvempää ja koskettaisi minunkin elämääni. Toivottavasti koskettaa. Mutta niin tekee aito raamatullinen opetuskin. Aina, kun Jumalan sanaa oikein opetetaan, se vaikuttaa ihmisessä. Onhan se elävä ja voimallinen sana, joka kykenee herättämään meidät hengellisestä unesta ja lahjoittamaan meille elävän uskon.

Lue lisää pääkirjoituksia Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.