Toistaako historia itseään?

Antisemitismin eli juutalaisvastaisuuden tutkija Robert Wistrich on todennut, että juutalaisten on jätettävä Eurooppa nyt. Heihin kohdistuu sanallisia ja väkivaltaisia hyökkäyksiä, ja ympärileikkauksen kieltäviä lakeja on vireillä monessa maassa. Osa Euroopan juutalaisista on jo harkinnutkin muuttoa Israeliin, filosofian tohtori Susanna Kokkonen valaisee. Hän pohtii juutalaisvastaisuuden voimistumista uutuuskirjassaan Matka holokaustiin.

Antisemitismi on kiinteästi yhteydessä Israel-vastaisuuteen ja juutalais-kristillisten arvojen murenemiseen.”EU:n tutkimuksen mukaan 40% eurooppalaisista uskoo Israelin murhaavan palestiinalaisia”, hän kirjoittaa. Länsimaissa Israelin vastustajat ovat usein myös uskovaisia vastaan, koska he antavat tukensa Israelille. Vastustus ei tule vain kirkkojen ulkopuolelta. ”Sitä mukaa kuin kirkot etääntyvät Raamatun sanasta, myös niiden suhtautuminen Israelia kohtaan muuttuu yleistä ajattelutapaa mukailevaksi.”

Kädenojennus juutalaisille

Vainoojat ovat alusta asti olleet juutalaisten kintereillä. Kokkosen mielestä ennakkoluulot eivät ole johtuneet vain kansallisesta ja uskonnollisesta identiteetistä.”Maailman parhaat tutkijat ovat analysoineet kansanmurhaan johtaneita selityksiä. Mutta uskon, että kaikki selitykset ovat puutteellisia, jos ne eivät ota huomioon juutalaisen kansan erityistä roolia Jumalan suunnitelmissa. Raamattu selittää juutalaiseen kansaan kohdistuvan vihan, sillä se on todellisuudessa vihollisuutta itseään Jumalaa ja hänen valintaansa kohtaan”, hän toteaa.

Kristinuskon juuret ovat tiukasti juutalaisuudessa. Kokkonen kirjoittaa: ”Kristittyjen tulisi ehdottomasti ojentaa kätensä juutalaisille. Juutalaisuus on kristinuskon isoveli.” Käsi on kuitenkin jäänyt taskuun liian usein historiassa. Kristinuskoa ei voi syyttää holokaustista, mutta sen myötävaikutus on todellinen. Kokkonen painottaa, että kirkonjohto otti Hitlerin vastaan pelottavan helposti. ”Mikä on kirkon tehtävä kriisin aikana? Tuleeko suojella laitosta vai olla moraalin ääni pimeydessä? Me tunnemme Jeesuksen opetuksen, jonka mukaan tulee antaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se, mikä hänelle kuuluu. Natsi-Saksassa keisari sai myös Jumalan osuuden.” ”Emmekö odottaisi nimenomaan kristittyjen toimivan, jos ateistit, sosialistit ja kommunistit uskalsivat toimia?” hän ihmettelee kirjassaan.

Vaaralliset holokaustin kieltäjät

Kristittyjen keskuudessa lietsottiin juutalaisvihaa jo varhain, kun kirkkoisät syyttivät juutalaisia Jeesuksen kuolemasta. Kokkosen mukaan Luther ryhtyi myös juutalaisvastaisiin kirjoituksiin, jotka osaltaan vaikuttivat myöhemmin juutalaisvastaisuuteen. ”Luther oli Hitlerin suosikki”, Kokkonen väittää.

Valoa juutalaisten synkkään historiaan toi Israelin valtion perustaminen vuonna 1948. Päätös valtiosta syntyi päivässä Yhdistyneiden Kansakuntien äänestyksessä. Kokkonen löytää ennustuksen, joka sopii tapahtumaan: ”Kuka on sellaista kuullut, kuka sen kaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.” (Jes. 66:8) Alussa Eurooppa oli Israelin puolella, koska se ikään kuin sovitti heidän syntinsä ja korvasi juutalaisten kärsimyksiä. Muslimimaista osa ei ole koskaan tunnustanut valtiota ja kieltää myös holokaustin. ”Vaarana on, että ajan kuluessa, kun kansanmurhan aikalaiset eivät enää ole keskuudessamme, kieltäminen tulee osaksi hyväksyttyä historiallista keskustelua”, Kokkonen epäilee.

Rikoskumppani vai auttaja?

Matka holokaustiin -kirjan yksi tarkoitus on avata antisemitismin menneisyyttä, jotta kristityt tunnistaisivat sen omassa ajassaan. He eivät saa olla sivusta seuraajia, kun juutalaisvastaisuus saa uusia muotoja, niin kuin ”keisari uudet vaatteet”. Hiljaisuus on helpointa valita, koska se ei maksa mitään. Mutta se ei auta uhria, vaan suojelee rikoksen tekijää. ”He ovat rikosten tekijöiden rikoskumppaneita.”, Kokkonen pohtii.

Natsi-Saksassa juutalaisten auttajat eivät vain puhuneet, vaan toimivat. He eivät pitäneet omaa henkeään toisen henkeä arvokkaampana. Henkilökohtaiset pelot kalpenivat rikoksen suuruuden rinnalla.”Mikä tai kuka sanelee eettiset valintamme? Me emme ole itsenäisiä, vaan suurimmaksi osaksi pidämme eettisenä ja moraalisena sitä, mitä yhteiskunta kulloinkin esittää sellaisena. Miten toimimme yhteiskunnassa, jonka arvoihin emme voi yhtyä?” Kokkonen haastaa. ”Yhteiskunnassa, jossa ihmisellä on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta, matka on lyhyt elämän halveksuntaan. Tämä suuntaus näkyy erittäin selkeästi länsimaisessa yhteiskunnassa tänään.”

Hän muistuttaa, ettei harmaata aluetta ole olemassa, vaan jokaisen on pakko valita puolensa. ”Pahuuden näkymättömyys ei tarkoita hyvyyden läsnäoloa.”

Lue lisää ajankohtaisia artikkeleita joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.