Isossa-Britanniassa toteutettiin aiheesta kattava tutkimus. Selvitimme, mitä mieltä tuloksista ollaan Suhella, helsinkiläisessä nuorten aikuisten suosimassa ja kasvavassa seurakunnassa.

Mikä vetoaa nuoriin aikuisiin seurakunnassa? Miten he eroavat toiveissaan aiemmista sukupolvista? Entä miten heitä voi auttaa elämään uskoaan todeksi arjessa? Nämä kysymykset mielessään Ison-Britannian Evankelinen Allianssi (EA) toteutti verkkokyselyn, johon vastasi 1703 18–37-vuo­tiasta kristittyä brittiä. Vastaajina oli nimenomaan seurakunta-aktiivit, monista eri kirkkokunnista. 89 prosenttia kävi seurakunnassa viikoittain, ja 84 prosenttia palveli siellä säännöllisesti. Naisvastaajia oli 63 prosenttia, ja miehiä 37 prosenttia. Kysely toteutettiin vuosien 2014 ja 2015 aikana.

Kolme syytä nousi ylitse muiden kysymyksessä, mikä saa sitoutumaan seurakunnan toimintaan. Ihmiset ovat rakastavia ja kannustavia seurakunnassa. Vastaajat olivat kokeneet Jumalan kutsuneen heidät osaksi tiettyä seurakuntaa. He kokivat hengellisten tarpeidensa täyttyvän siellä.

Suur-Helsingin seurakunnan eli Suhen pastori Markus Lehtoselle syyt kuulostavat tutuilta. Hengellisiä tarpeita koskien hän on tehnyt syvällisen oivalluksen.

– Ne täyttyvät usein ymmärtämällä, että Kristus ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Enemmän tulisi miettiä, mitä voin antaa kuin mitä saan.

Nuoria aikuisia vetävällä Suhella käy satoja ihmisiä viikossa. Kasvavassa seurakunnassa pidetään jumalanpalveluksia sunnuntaisin jo kolme. Viime vuonna he istuttivat seurakunnan myös Tikkurilaan.

Nuoret aikuiset haluavat johtajuutta

Brittitutkimuksen perusteella nuoret aikuiset eivät saa seurakunnasta juurikaan tukea esimerkiksi henkilökohtaiseen evankeliointiin, aviopuolison löytymiseen tai johtajuustaitoihin.

Evankeliointiin kannustaminen on haaste Suhellakin, Markus Lehtonen myöntää, vaikka Suhen identiteetti on olla lähetyskäskyn toteuttaja, ikään kuin lähetysasema.

– Tulokulma on se, että seurakunta ei ole sunnuntaita varten vaan maanantaita.

Seurakunta ei ole sunnuntaita varten vaan maanantaita.

Pastori pohtii, käsitteellistetäänkö seurakunnissa evankeliointi vain toiminnaksi, kun se on olemassaolon tarkoitus: elää Jumalan valona ja rakastaa lähimmäistä. Entä pyrimmekö aina heti ”solmimaan kaupat”? Esievankeliointiakin tarvitaan, kuten ystävyyttä ei-uskovien kanssa. Se taas vaatii asenneilmaston muokkaamista uskovia kohtaan.

Kannustuksen puutteesta huolimatta brittivastaajista jopa 77 prosenttia oli kertonut uskostaan viimeisen kuukauden aikana, tosin 60 prosenttia oli hermostunut ja kiusaantunut sen tehdessään.

Lehtosen mielestä aviopuolison löytymisessä seurakunnat eivät voi tehdä paljon enempää kuin jo tekevät. Nehän luovat kontaktipinnan, missä sinkut voivat tutustua ja verkostoitua. Johtajuuskysymyksessä sitä vastoin on paljonkin tehtävissä, vaikka valtuutus kirpaisee usein Lehtostakin.

– Ollaanko uskallettu luottaa nuoriin aikuisiin, onko luotu johtajuustyhjiötä, jota saa alkaa täyttämään?

EA:n tutkimus osoittaa, että jos seurakunnan johtamistapaa ei allekirjoiteta, se on suurin syy jäädä pois toiminnasta. Lehtonen kummeksuu, ajavatko pastorit saarivaltiossa vain omaa nä­kyään vai ovatko he palvelevia johtajia. Palvelevassa johtamisessa joutuu usein sivuuttamaan itsensä hoitaakseen lampaita.

Jos seurakunnan johtamistapaa ei allekirjoiteta, se on suurin syy jäädä pois toiminnasta.

Yksi valtuutuksen tapa on pienryhmän vetäminen. Nämä ryhmät ovat Suhenkin ydintä, koska se pyrkii olemaan opetuslapseuttava seurakunta. Sunnuntain jumalanpalvelusten onnistumista mitataan pienryhmien kasvulla. Jos integrointi on heikkoa, ”maali on mennyt omiin”.

Brittitutkimuksen vastaajista vain 30 prosentilla kuitenkin oli mentori tai uskovien ystävien ryhmä, johon he luottavat elämänsä kysymyksissä. Lehtoselle tämä tilasto on surullista kuultavaa.

– Jos sinun osaltasi ei ole opetuslapseus käynnissä, silloin seurakunta ei tee sitä, mitä pitäisi tehdä. En edes keksi, mitä muuta seurakunta on, jos se ei ole opetuslapseuttamista. Vähän niin kuin menisi uimahalliin, jossa ei ole vettä.

Ryhmien tulee innostaa seurakuntalaisia lähetyskäskystä. Muuten niistä tulee tarpeettomia omaan napaan tuijottelun piirejä.

En edes keksi, mitä muuta seurakunta on, jos se ei ole opetuslapseuttamista. Vähän niin kuin menisi uimahalliin, jossa ei ole vettä.

Lompakko aukeaa

EA:n tutkimuksesta käy ilmi, että kristityt nuoret aikuiset ovat anteliaita. 47 prosenttia sanoi antavansa vähintään kymmenykset, ja ylipäätään rahaa antaa suuri enemmistö.

Markus Lehtonen kertoo, että Suhellakin näkyy anteliaisuus. Lahjoitusten varassa pyörivä seurakunta ei silti kieri rahoissa, koska opiskelijoilla ei ole paksua lompakkoa. Hänestä antamisen taustalla on kulttuuritrendi. Maailman parantaminen on nuorelle sukupolvelle tärkeämpää kuin materiaaliset arvot.

– Kymmenysten antaminen on ihan eri, jos tienaat 4 000 euroa tai 2 000 euroa. Siitä 200 euroa alkaa olla eri tavalla uhrautuvaa.

47 prosenttia sanoi antavansa vähintään kymmenykset, ja ylipäätään rahaa antaa suuri enemmistö.

Suomessa monet lähetysjärjestöt kärsivät talousongelmista. Eivätkö nuoret aikuiset sitten lahjoita niille? Lehtonen miettii, ovatko ne onnistuneet sukupolven vaihdoksessa; ovatko ne relevantteja nuorille aikuisille? Sen eteen on tehtävä hartiavoimin töitä.

Miehet naisia konservatiivisempia

Brittiläisten nuorten aikuisten mielipiteet vaihtelivat teologisissa ja moraalikysymyksissä. Valkoihoiset olivat muita etnisiä ryhmiä liberaalimpia, samoin kuin naiset miehiä. Suuri enemmistö vastaajista uskoo, että Jeesus nousi kuolleista, oli täysin ihminen ja Jumala ja että Raamattu on Jumalan inspiraatiota. Sitä vastoin vain 48 prosentin mielestä helvetissä tuomitut kärsivät ikuisesti.

Vain 48 prosentin mielestä helvetissä tuomitut kärsivät ikuisesti.

Homoseksuaalisuutta pitää aina vääränä 52 prosenttia, ja 47 prosenttia hyväksyisi homojen avioitumisen, vaikka itse vastustaa homosuhteita. 66 prosenttia ajattelee, ettei uskovien pitäisi elää avoliitossa. Yllättäen­ enemmän, 72 prosenttia, pitää kuitenkin seksiä ennen avioliittoa vääränä.

Vastaajista 20 prosenttia ei puolla eutanasiaa. 53 prosenttia ajattelee, ettei aborttia voi oikeuttaa koskaan muulloin kuin äidin hengen ollessa vaarassa.

Suhella teologiset ja moraaliset kannat tehdään selväksi jäsenille, mutta myös toisinajattelijat ovat hyväksyttyjä. Seurakunta perustaa oppinsa Lausannen julistukseen. Ensimmäisen kerran ”kuumilla perunoilla” on merkitystä vastuutehtävien kohdalla. Pienryhmävetäjäkandidaatilta kysytään kanta vaikkapa esiaviolliseen seksiin.

– Vaikka olisit homoseksuaali Kalliosta tai kotiäiti Kauniaisista, olemme samalla viivalla Jumalan edessä. Meidän perusongelmamme on Jumala-suhde. Olemme kaikki syntisiä emmekä pysty täyttämään Jumalan standardia.

Vaikka olisit homoseksuaali Kalliosta tai kotiäiti Kauniaisista, olemme samalla viivalla Jumalan edessä. Meidän perusongelmamme on Jumala-suhde.

Eräs tyttö tuli kerran kysymään Lehtoselta, saako hän käydä seurakunnassa, vaikka on lesbosuhteessa. Pastori toivotti hänet tervetulleeksi. Lehtonen oli avoin Raamatun kannasta homouteen, mutta sen ei tarvinnut tarkoittaa hylkäämistä. Eihän isäkään hylkää lapsiaan, kun he ovat tälle tottelemattomia.

– Meidän teologiamme on konservatiivista, mutta kulttuurimme liberaalia. Ei suljeta lähetyskenttää ulos seurakunnasta, hän rohkaisee.

Entä näkyykö Suhella konservatiivisuudessa ero miesten ja naisten välillä, kuten Britanniassa? Ja panostetaanko heillä siihen, että seurakunta kiinnostaisi myös miehiä? Monissa seurakunnissa naisia on enemmän.

– Jos seurakunta pystyy tavoittamaan miehiä, silloin se pystyy tavoittamaan myös naisia, Lehtonen heittää ja nauraa.

Jos seurakunta pystyy tavoittamaan miehiä, silloin se pystyy tavoittamaan myös naisia.

Mies epäilee, että joku tasa-arvovaltuutettu ottaisi herneet nenään hänen kommenteistaan, mutta hän silti yleistää miesten olevan dogmaattisempia ja naisten hengellisempiä. Siksi hänestä ”Sley ja kumppanit” helpommin vetoavat miehiin, koska niissä karkeasti yleistäen korostetaan opillisuutta, kun taas helluntai-karismaattisella puolella korostetaan enemmän tunteita.

– Seurakunnissa pitäisi huomioida, että on tasapaino dogmaattisuuden ja hengellisyyden välillä, hän summaa.

Raamattua luetaan vähemmän kuin rukoillaan

Nuoret aikuiset lukevat Raamattua huomattavasti vähemmän kuin rukoilevat, brittitutkimus paljastaa. Vain 25 prosenttia vastaajista lukee Raamattua joka päivä verrattuna 63 prosenttiin, joka rukoilee päivittäin. Markus Lehtonen selittää eroa kulttuurillamme. Raamatun lukeminen vaatii rauhoittumista, jolle ei meinaa löytyä tilaa sosiaalisen median ärsyketulvassa. Samalla slow-trendin voimistuminen voisi antaa sauman Raamatulle.

Vain 25 prosenttia vastaajista lukee Raamattua joka päivä verrattuna 63 prosenttiin, joka rukoilee päivittäin.

– Suhella yritämme koko ajan puhua Raamatusta, että se on ikuinen kirja, jolla on ajankohtaisia vastauksia jokaisen päivän polttaviin ongelmiin. Meillä ei ole varaa kävellä sen ohjeiden ohi, elämän ohi.

Brittivastaajista vain osalle (72 prosenttia) Raamattu on tärkein tekijä, jolla he tekevät päätöksiä elämässä. Lähes 30 prosenttia kokee myös usein epäilyksiä uskoon liittyen.

Lehtonen korostaa, että ajan henki vaikuttaa tähänkin. Raamatun arvovallasta taistellaan vahvasti yhteiskunnassa, eri maissa. Seksuaalioikeudet ja avioliiton uudelleenmäärittely ovat esimerkkejä tästä. 2000 vuotta vanhaan kirjaan uskominen samaistetaan älylliseen laiskuuteen. Samassa rytäkässä on onnistuttu antamaan kuva, että tieteellinen maailmankuva on ristiriidassa Raamatun kanssa. Seurakunnissakin usein syyllistytään tähän. Yllättävän moni uskoo vaikkapa teistiseen evoluutioon.

– Meidän pitäisi opettaa, että usko löytää ymmärryksen, joka käy järkeen, ja että Raamattu ei sodi tervettä järkeä vastaan.

Suhella myös epäilyksistä saa puhua ääneen ja silti kuulua joukkoon. Vaikka joidenkin mielestä saarnatuoliin ei saa tuoda omia uskonkriisejä, Lehtonen tekee niin, koska se synnyttää avoimuutta ja luottamusta.

– Jos tulee antamaan valmiita vastauksia, saa unohtaa koko touhun tämän ikäpolven kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei voisi kirkkain silmin sanoa itse tulleensa siihen tulokseen, että Raamatulla on huikea arvovalta.