Mitä seurakunnissa opetetaan tytöistä ja pojista?

Perussuomalaiset Nuoret aloitti 25. helmikuuta kampanjan, joka rohkaisee nuoria olemaan ylpeästi tyttö tai poika. Kampanjan mukaan sukupuolten kyseenalaistaminen hämmentää nuoria. Järjestö kehottaa kasvattajia ja vanhempia ”olemaan laittamatta lapsiaan tällaisten trendivirtausten kokeiksi.”

Järjestön toisen varapuheenjohtajan Tiina Palovuoren mukaan ajatus sukupuolineutraaliudesta voi käytännössä rajoittaa tyttöjen ja poikien elämää. Sukupuoli ei ole asia, jonka ihminen valitsee, vaan biologinen fakta.

– Se ei ole rajoittava asia, vaan lähtökohta, josta identiteettiä rakennetaan. Kun on tyttönä syntynyt, lähtee sellaisena kasvamaan ainutlaatuiseksi yksilöksi, Palovuori kommentoi Uudelle Tielle.

Kampanja sai osakseen kovaa kritiikkiä. Esimerkiksi Demarinuorten varapuheenjohtaja Petra Peltonen kysyi Demokraatti-sivustolla: ”Millä oikeudella tämä järjestö kieltää ihmisiltä oikeuden ilmaista sukupuoltaan haluamallaan tavalla?” Muusikko Paula Vesala puolestaan kirjoitti kampanjasta Twitter-tilillään: ”Binäärinen sukupuoliajattelu=väkivaltaa.”

Tiina Palovuoren mukaan kampanjan tarkoitus ei kuitenkaan ollut hyökätä ketään vastaan.

– Kampanja on sen puolesta, että voidaan tunnustaa sukupuolten olemassaolo ja rakentaa siitä käsin identiteettiä.

Sukupuolesta puhutaan seksuaalisuuden yhteydessä

Mitä kirkon nuorisotyössä ajatellaan sukupuolesta? Uusi Tie kysyi sitä kirkon Kasvatus ja perheasiat -yksikön apulaisjohtaja Jarmo Kokkoselta. Kokkonen väitteli 10. helmikuuta Helsingin yliopistossa aiheesta ”Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa.”

Kokkosen mukaan sukupuolta lähestytään rippikoulussa liikaakin seksuaalisuuden kautta. Seurustelu, seksuaalisuus, kihlaus ja avioliitto ovat teemoja, johon kiinnitetään enemmän huomioita kuin sukupuoleen. Näitä ei tosin Kokkosen mukaan voi kokonaan erottaakaan toisistaan.

Rippikoulun leirijakso etenee usein niin, että leirin alussa on Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki -päivät. Seksuaalisuus ja seurustelu -teema säästetään usein leirijakson loppuun.

– Minusta sukupuolesta olisi luontevaa puhua silloin, kun puhutaan Jumalasta ja luomisesta.

Luomiskertomusta luettaessa näitä teemoja ei yleensä kuitenkaan oteta esille, Kokkonen sanoo.

”Olennaista on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on”

Kuinka kirkon pitäisi tukea nuoren sukupuoli-identiteettiä? Jarmo Kokkosen mielestä ”sukupuolisensitiivisyys” on hyvä tavoite kirkon kasvatustyössä.

– Olennaista on, että nuorella on mahdollisuus tuntea olevansa hyväksytty sellaisena kuin hän on. Jos nuori on perinteisessä mielessä selkeästi maskuliininen poika tai feminiininen tyttö, hänellä on siihen oikeus ja hän ansaitsee tuen omalle identiteetilleen.

– Sitten taas on pienempi osa niitä nuoria, jotka kokevat, että selkeät sukupuolen kategoriat ovat heille itselleen rajoittavia. Siinäkin kohtaa aikuisen on hyvä olla kuulolla ja herkkänä sen suhteen, millaista tukea nuori tarvitsee.

Kokkonen pitää nuoren kasvun kannalta edullisena, jos hänen ystäväpiirissään on sekä tyttöjä että poikia. Joissain tilanteissa taas etunsa on sillä, että pojat voivat keskustella miesten kanssa ja tytöt naisten kanssa.

– Tämä liittyy identifikaatioon. Onhan pojalle ja tytölle tärkeää saada kasvunsa peiliksi oman sukupuolensa edustajia.

Suvun jatkumiseen tarvitaan kaksi sukupuolta

Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ”mieheksi ja naiseksi”. Kuinka sukupuoli-identiteetiltään epävarma nuori kokee tämän?

– Sitä on kaikista paras kysyä näiltä nuorilta itseltään. Sen voi kokea varmaan monella tavalla. Nuori on todennäköisesti aika herkkä tunnistamaan sen, onko se ilmapiiri, jossa näitä käsitellään, avoin ja riittävän suvaitsevainen vai onko se kategorinen ja ei-niin-turvallinen ympäristö.

Onko sitten väärin opettaa, että sukupuolia on kaksi?

– En tiedä, onko se oikein ja väärin -kysymys, Kokkonen epäröi.

Hän väittää sukupuolen olevan sekä biologinen että sosiaalinen ilmiö, ei pelkästään jompaakumpaa.

– Lääketiede keskustelee kromosomitasolta alkaen, mikä viime kädessä määrittää sukupuolen ja mikä ei, ja mitä tapahtuu, kun syntyy sukupuoleltaan epäselviä lapsia.

– Mutta en usko sitäkään, että kaikki on vain sosiaalisesti rakentunutta vailla biologista merkitystä. Maailman sivu on ollut selvää, että jotta ihmissuku voi jatkua, on oltava eri sukupuolet. Se on faktatason asia. Ja yhtä fakta on se, että maailman sivu on ollut ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet oikein paikkaa sosiaalisesti rakentuneessa kahtiajaossa.

Seurakuntien sukupuoliopetus ei ole yhtenevää

Helsingin Herttoniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jari Mäki-Arvela tietää kokemuksesta, ettei seurakunnissa sukupuoli- ja seksuaaliopetus ole yhtenevää. Esimerkiksi rippikoulussa eri työntekijät vetävät eri linjaa. Kaikki eivät opeta luomista käsittelevällä tunnilla, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.

Mäki-Arvelan mukaan herkässä iässä olevilla nuorilla on sukupuoleen liittyviä kysymyksiä, kuten muitakin identiteettikysymyksiä. Nuorisotyönohjaaja näkee, että aihetta on syytä jatkossa pitää nykyistä enemmän esillä, koska se on nyt tapetilla. Hänestä tärkeää on antaa tilaa pohtia asioita muistakin kuin median tarjoamista näkökulmista.

– Rippikoulussa asetetaan perustaa, minkä päälle rakentaa. Sen tehtävä on antaa kestäviä rakennuspalikoita.

Sukupuolten välinen jännite tarvitaan

Rippikoulussa on tapana pitää pojille ja tytöille erikseen tunnit, joissa he voivat puhua vastakkaisesta sukupuolesta. Jari Mäki-Arvelan mielestä nuorille kuuluu opettaa, että on erilaisia poikia ja tyttöjä, mutta kasvattaa selvästi mieheksi ja naiseksi.

– Sukupuolettomuus on luomistyön vastaista, eikä kuulu rippikouluun. Raamatun lähtökohdista se ei ole perusteltavissa.

Mäki-Arvela jakaa Perussuomalaisten Nuorten kampanjassa esitetyn huolen siitä, että sukupuolten kyseenalaistaminen hämmentää nuoria.

– Jos media kannustaa kokeilemaan olemaan sekä tyttö että poika tai olemaan sekä tytön että pojan kanssa, siinä tehdään nuorelle väkivaltaa.

Hänen mielestään monet nuoret ovat muutenkin ”hukassa”. Sukupuolimalleja puuttuu elämästä.

Esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä voi käydä näin.

– Nuoret oppivat paljon mallioppimisena, ja jos toinen malli puuttuu kokonaan, sen voi löytää muuta kautta, mutta se on vaikeampi tie.

Mäki-Arvelan näkee sukupuoliroolit yhteiskunnan yhtenä selkärankana. Ja sukupuolien välinen jännite kuuluu asiaan. Hänestä arki ei myöskään toimi niin, että ollaan neutraaleja, tunnepohjalta päätetään, mennäänkö miesten vai naisten vessaan. Eikä hänen leireillään koskaan aleta järjestämään yhteisiä saunavuoroja.