Kristittynä median paineessa
Apostoli Paavalin neuvo ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on hyvää” sopii hyvin ohjeeksi myös median kuluttajalle.
Apostoli Paavalin neuvo ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on hyvää” sopii hyvin ohjeeksi myös median kuluttajalle.
Median vaikutus ihmisten elämässä on suurempi kuin ehkä koskaan aiemmin. Kun mediaan luetaan joukkotiedotusvälineiden lisäksi elokuvat, musiikki ja sosiaalinen media, suomalainen viettää merkittävän osan valveillaolostaan median parissa.
Suomalaiset myös luottavat mediaan. Syksyllä 2014 Euroopan komission teettämän Eurobarometrin mukaan suomalaisten luottamus mediaan on suurempaa kuin EU-maissa keskimäärin. Esimerkiksi radioon sanoi luottavansa 82 prosenttia suomalaisista, kun vastaava luku oli EU-tasolla 58 prosenttia. Lehdistöön taas sanoi luottavansa 69 prosenttia kansalaisista, kun EU-tasolla luku on 43 prosenttia.
Median vaikutuksen alle joutuessaan kristitty kokee usein olevansa paineessa. Perinteinen kristinusko ei nimittäin ole valtamediassa suuressa suosiossa. Vaikka kirkkoon saatetaan suhtautua neutraalisti, kristillinen usko ja etiikka on usein kriitikoiden hampaissa.
Toimittajat ovat ”aikansa lapsia”
Siihen, kuinka me koemme median paineen, vaikuttavat monet eri tekijät. Toiset ovat luonteeltaan herkkänahkaisempia, toisia eivät haukut haittaa. Uskossaan nuori tai epävarma kokee vastustuksen kovemmin kuin se, joka on hyvin selvillä uskonsa perusteista. Nahka saattaa myös paksuuntua, jos seuraa paljon erilaisia medioita ja on tottunut kuulemaan eri näkemyksiä uskonasioista.
Median kuluttajan on hyvä tiedostaa, että toimittajat eivät välttämättä pyri tarkoituksellisesti ohjaamaan lukijoitaan epäkristilliseen arvomaailmaan. Kyse on ennemminkin siitä, että toimittaja on ”aikansa lapsi”. Hänen ajatteluunsa vaikuttavat ne arvot, jotka vaikuttavat maallistuneessa ja liberalisoituneessa länsimaisessa sivistyneistössä. Hän kirjoittaa niistä asioista ja sillä tavalla kuin hänen oletetaankin tekevän. Vaatii toimittajalta suurta rohkeutta nostaa esiin yleisestä mielipiteestä poikkeavia lausuntoja.
Piilovaikutus on usein tehokkaampaa
Kristitty voi kokea painetta myös muulla tavoin kuin siten, että hänen uskoaan vastaan suoraan hyökättäisiin. Usein ahdistava tunne jostain lehtijutusta voi syntyä ilman, että osaisi nimetä, mikä sen aiheuttaa. Jutun ”henki” tuntuu olevan jollain tavalla kristinuskolle vihamielinen, tai ainakin vieras.
Kristinuskolle vieras aines voi tulla esiin haastateltavan sivulauseissa, lausutuissa puolitotuuksissa tai siinä, mitä jätetään tarkoituksellisesti sanomatta. Vaikutus voi tällöin olla paljon tehokkaampi kuin suora hyökkäys uskoa vastaan.
Suora vastustus tai vaino usein vain lisää vastustettavan henkilön sitoutumista uskoonsa. Vaivihkaa syötetyt ajatusmallit puolestaan houkuttelevat kristittyä ajattelemaan toisella tavoin. Jos samaistut elokuvan hahmoon tai lehtijutun haastateltavaan, olet paljon alttiimpi omaksumaan, mitä hän viestii.
Star Wars, intohimo ja ehdottomat totuudet
Kuinka piilevät vaikutukset sitten toimivat? Otan esimerkin Star Wars -elokuvasarjasta.
Se kertoo kaukaisessa galaksista tapahtuvasta hyvien jedien ja pahojen sithien välisistä taisteluista. Katsoja samaistuu jedeihin, sillä heidän arvomaailmansa on ihailtava: he ovat epäitsekkäitä rauhan ja oikeuden puolustajia. Sithejä puolestaan ohjaa intohimo, jonka avulla he pyrkivät saamaan valtaa.
Kuinka elää kristittynä median paineessa?
1. Suhtaudu mediaan kriittisesti. Tiedosta, että myös epäsuorat viestit ovat viestejä.
2. Älä rakenna elämääsi media varaan, vaan Raamatun ilmoituksen ja Jumalan varaan. Pidä huolta uskonelämän hoitamisesta ja kristittyjen yhteydestä.
3. Kristillinen media on mahdollisuus tuoda erilaisia ääniä julkisuuteen. Rukoile kristillisen mediatyön puolesta, rohkaise, anna palautetta.
4. Sosiaalisen median kautta jokainen voi vaikuttaa. Keskustele sävyisästi, mutta älä piilota sanomaa.
Asettaessaan epäitsekkyyden intohimon edelle Star Wars on itse asiassa vastakulttuurinen ja arvoiltaan jopa kristillinen. Kuinka monta laulua ja elokuvaa on tehtykään siitä, kuinka ihmisen tulee seurata intohimojaan, omaa sisäistä tunnetta? Star Wars antaa ymmärtää, että intohimojen seuraaminen johtaa kuitenkin väkivaltaan ja tyranniaan.
Sarjan kolmannessa elokuvassa, Sithin kostossa, on eräs kohtaus, jossa jedi Obi-Wan Kenobi väittelee sithi-lordin kanssa taistelun lomassa. Kenobi sanoo jotakuinkin näin: ”Juuri noin te sithit ajattelette. Te uskotte ehdottomiin totuuksiin.”
Kommentti siis vihjaa, että ehdottomiin totuuksiin uskominen on paha asia, kun taas jedit ilmeisesti pitävät uskomuksiaan suhteellisina. Relativismi eli kaiken suhteellistaminen esitetään hyvänä asiana, ja ehdottomuus on pahasta.
Lause tuntuu jokseenkin kummalliselta, sillä katsojalle ei selviä, miten sithien sitoutuminen tiettyihin periaatteisiin olisi jotenkin ehdottomampaa kuin jedien sitoutuminen toisiin periaatteisiin. Pikemminkin näyttää siltä, että jedit ovat yhtä ehdottomia rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustajia kuin sithit sodan ja intohimon. Jediritari Kenobi on kuitenkin nielaissut postmodernin ajatuksen, jonka mukaan absoluuttisia totuuksia ei ole.
Perinteisesti ajattelevaa kristittyä tällainen tokaisu saattaa häiritä, sillä relativistinen vaade on hänelle vieras. Hänhän on ripustanut kaiken toivonsa Jeesukseen, joka on ehdoton väittäessään olevansa ainoa tie taivaaseen. Koska katsojan sympatiat ovat jedien puolella, hän on altis uskomaan myös sellaista, josta hän on lähtökohtaisesti eri mieltä.
Yhden elokuvan yksi lause ei tietenkään saa aikaan uskonkriisiä, mutta media on tulvillaan vastaavanlaisia piilovaikutuksia. Kun rummutus toistuu, jossain vaiheessa median kuluttajan ajatusmaailma muuttuu, ellei hän ripusta tietoisesti elämäänsä Raamatun Herran varaan.
