Sekava aika tuottaa sekavaa hengellisyyttä

Kristikunnassa eletään parhaillaan kasvavan sekavuuden aikaa. Internetin ja sosiaalisen median myötä uudet liikehdinnät, opetukset ja ideat leviävät ennennäkemättömän nopeasti ja laajalle. Jokaisella on muutaman klikkauksen päässä loputon määrä kristinuskon nimissä esitettäviä opetussarjoja, todistuksia ja kaikenlaista muuta materiaalia. Varsinkin jos puhutaan englanninkielisestä materiaalista. Osa tästä saatavilla olevasta materiaalista on valitettavasti elämän ja opin kannalta tasapainotonta ja klassisen kristinuskon näkökulmasta harhaoppista.

Tervettä uskoa on kuvattu tienä, jossa on ojat molemmilla puolilla. Raamattua kunnioittavat herätyskristityt ovat kohtuullisen hyvin osanneet tunnistaa ja torjua tien oikeanpuoleisen ojan, liberaaliteologian, joka kieltää useita keskeisiä kristillisiä totuuksia. Yhtä tärkeää on kuitenkin välttää vasen oja, hurmahenkisyyden houkutus. On opittava tunnistamaan ja torjumaan sellainen, usein äärikarismaattiseksi nimitetty kristillisyys, jossa profetiat, unet, näyt ja erilaiset hengelliset kokemukset käytännössä ohittavat ja jopa ohjaavat toimimaan vastoin selvää Raamatun sanaa.

Kristitylle Raamattu on uskon, opetuksen ja elämän ylin auktoriteetti. Tästä on pidettävä myös käytännössä kiinni, muuten eksytään tieltä. Suomalaisen One Way Mission -järjestön toiminnanjohtaja Tapani Suonto on viime aikoina kiitettävästi pitänyt esillä äärikarismaattisuuden ja menestysteologian vaaraa. Näiden liikkeiden harhat tunnistaa monien yksittäisten ääri-ilmiöiden lisäksi siitä, että niissä esiintyy usein väärää opetusta ihmisestä, Jumalasta, pelastuksesta ja elämästä Jumalan yhteydessä.

Esimerkiksi seuraavien korostusten kohdalla hälytyskellojen pitäisi soida. Tavallisia sairauksia selitetään (vastoin Jeesuksen nimenomaista opetusta) vetoamalla ihmisen tekemiin synteihin tai demoneihin. Omat pienimmätkin sisäiset tuntemukset tulkitaan Jumalan ääneksi, ja niillä voidaan motivoida hyvin itsekäs elämäntyyli ja jopa kirjaimellisesti Raamatun opetusten vastaisia valintoja. Erikoiset kokemukset ja ihmeiksi tulkittavat ilmiöt korvaavat Raamatun sanan Jumalan vaikutuksen paikkana ja välineenä. Opista ja julistuksen sisällöstä ei olla niinkään tarkkoja, kunhan toiminta on elävää ja innoittavaa. Intoa ylläpidetään usein jatkuvilla yhä uudestaan vääräksi osoittautuvilla profetioilla ja lupauksilla herätyksestä, jota ei koskaan käytännössä tule. Kuitenkin jokaisesta julkisesti annetusta väärästä profetiasta ja jokaisesta katteettomasta Jumalan nimissä annetusta lupauksesta tulisi tehdä myös julkinen parannus. Perusongelma on se, että oman sydämen ajatuksia puhutaan Jumalan nimissä. Sen sijaan, että julistettaisiin Jumalan puhdasta sanaa Raamatusta.

Miksi tämä kaikki on otettava vakavasti? Koska sen hedelmänä on epätervettä hengellisyyttä, jonka piirissä kristityt eivät kasva ymmärtämään Jumalan tahtoa eivätkä opi itse kantamaan vastuuta omista valinnoistaan, ihmissuhteistaan ja työstään. Pitkän tähtäimen seurauksena on usein pettymys hengelliseen toimintaan ja luopumus uskosta. Lääkkeenä tähän tautiin olisi uskonpuhdistuksen kaltainen paluu Jumalan kirjoitettuun sanaan ja sen syvällisempään tuntemiseen, ja sitä kautta hengellisesti terveempään opetukseen ja elämään.