Hengellinen työ on joukkuepeliä

– Vahvojen johtajien ajasta on siirrytty tiimityön todellisuuteen, uskoo Suomen Raamattuopiston tuore toiminnanjohtaja. -Pakko tunnustaa, että olen parempi asioiden kuin ihmisten kanssa, Lauri Vartiainen vastaa häneltä kysyt­täessä, missä hän kokee olevansa hyvä. Hän arvelee, että kyky analysoida aikaa ja ympäristöä ovat niitä tekijöitä, joiden vuoksi hän tuli valituksi Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajan tehtävään. – Sinänsä on…

Lauri Vartiainen Suomen Raamattu­opiston säätiön toiminnanjohtaja

 Lauri Vartiainen aloitti toukokuun alussa Raamattuopiston toiminnanjohtajana. KUVA: MATTI KORHONEN
Lauri Vartiainen aloitti toukokuun alussa Raamattuopiston toiminnanjohtajana. KUVA: MATTI KORHONEN

– Vahvojen johtajien ajasta on siirrytty tiimityön todellisuuteen, uskoo Suomen Raamattuopiston tuore toiminnanjohtaja.

-Pakko tunnustaa, että olen parempi asioiden kuin ihmisten kanssa, Lauri Vartiainen vastaa häneltä kysyt­täessä, missä hän kokee olevansa hyvä.

Hän arvelee, että kyky analysoida aikaa ja ympäristöä ovat niitä tekijöitä, joiden vuoksi hän tuli valituksi Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajan tehtävään.

– Sinänsä on ehkä hassua, että olen tällaisella alalla. Uuvun nimittäin runsaasta ihmisten keskellä olemisesta herkemmin kuin monet muut. Siinä minun täytyy kilvoitella, Vartiainen myöntää.

Hän seuraa tehtävässään Timo Junkkaalaa, joka luotsasi Raamattuopistoa kymmenen vuoden ajan. Junkkaalan edeltäjä Raimo Mäkelä toimi tehtävässä 25 vuotta. Molemmat ovat olleet ahkeria puhujia ja kirjoittajia. Molemmilla on myös tohtorin tutkinto.

– Edeltäjäni ovat olleet huippulahjakkaita ja energisiä tyyppejä. Vastuu tässä tehtävässä on iso ja samalla ympäristö muuttuu koko ajan haastavammaksi.

Toisaalta hän pitää valintaa toiminnanjohtajaksi suurena kunnianosoituksena.

– Olen innostunut haasteita ja haluan päästä niihin käsiksi. Olisi vaikeampaa olla puuttumatta. Ehkä se on myös syy, miksi minut valittiin tähän tehtävään.

Vartiainen aikoo jatkaa pääsääntöisesti samalla linjalla kuin edeltäjänsäkin.

– Ristin teologia sekä synnin ja armon korostaminen ovat edelleenkin meille tärkeitä. Aika on kuitenkin muuttunut niin, että vahvojen johtajien ajasta on siirrytty tiimityön todellisuuteen. Koko joukkueen peli on tärkeämpää kuin henkilökohtaiset tehopisteet, Vartiainen toteaa.

Vieläkö syntyy herätys?

Suomen Raamattuopisto on osa Suomen ev.-lut. kirkossa vaikuttavaa viidettä herätysliikettä. Se perustettiin vuonna 1940 hoitamaan sitä hengellistä herätystä, jonka keskeisin julistaja oli rovasti Urho Muroma.

Vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla herätykset olivat suuria. Nyt kuitenkin kuulemme lähinnä laskevista käyristä, mitä tulee ihmisten kirkossakäyntiin tai kristilliseen uskoon sitoutumiseen. Lauri Vartiainenkaan ei lähde lupaamaan herätystä.

– Voi olla, että herätystä ei synnykään. Siitä huolimatta meidän on pysyttävä siinä totuudessa, joka meille on ilmoitettu ja pidettävä sitä entistä vahvemmin esillä. On julistettava ja opetettava Jumalan sanaa sitä enemmän mitä pahemmin ilta pimenee.

– Ei ole epäilystä, miten tässä lopulta käy. Kristus on jo voittanut ristillä ja me vain odotamme hänen voittonsa näkyväksi tulemista. Tätä ei saa unohtaa.

Toisinaan kuulee sanottavan, että me ihmiset emme voi synnyttää herätystä, mutta voimme olla sen esteenä. Toimintamuodot saattavat olla sellaisia, jotka estävät ihmisiä tulemasta Sanan kuuloon. Lauri Vartiaisen mukaan on kuunneltava entistä herkemmällä korvalla, mikä on se tapa, jolla evankeliumi voisi mennä eteenpäin tässä ajassa.

– Viidennen liikkeen vahvuus on ollut se, ettei olla lukkiuduttu menneitten vuosikymmenien toimintamuotoihin. Mutta toimintaympäristö muuttuu niin nopeasti, että koko ajan pitäisi olla liikkeessä. Enkä usko, että on olemassa mitään yhtä tapaa, jolla kaikki muuttuu.

Järjestöjä ei kannata yhdistää

Suomen Raamattuopisto sijaitsee Kauniaisissa, mutta toimintaa on myös valtakunnallisesti. Identiteetiltään se on kaupunkilainen herätysliike, eikä toimintaa maakunnissa ole niin paljon kuin Kansanlähetyksellä. Eikö viidesläisten järjestöjen kannattaisi tehdä voimakkaammin yhteistyötä, jotta koko Suomi tulisi katetuksi?

– 2000-luvun myötä kirkollinen tilanne on painanut viidesläisiä herätysliikejärjestöjä lähemmäs toisiaan. Kirkkokansan raamattupäivä on hyvä osoitus yhteistyöstä.

Lauri Vartiaisen mukaan vahvempaa yhteistyötä kentällä kyllä voitaisiin tehdä, mutta esimerkiksi Norjassa on huomattu, että siellä missä järjestöt yhdistetään suoraan, muutaman vuoden päästä niiden koko on sama kuin isomman järjestön koko oli ennen yhdistämistä.

– Voi tuntua hullulta, että meillä on monta järjestöä, joissa ajatellaan hyvin pitkälti samalla tavalla. Mutta ehkä tällainen terve kilpailu aiheuttaa sen, että saamme nyt enemmän aikaan kuin suoraan hynttyyt yhteen laittamalla.

Työnäkynä sisälähetys

Suomen Raamattuopiston työnäkynä on olla nimenomaan sisälähetysjärjestö. Ulkolähetyksen Raamattuopisto on kanavoinut lähinnä Lähetysyhdistys Kylväjän, Suomen Lähetysseuran ja Medialähetys Sanansaattajien kautta.

Raamattuopisto on Lähetysseuran yhteisöjäsen, mutta liberalisoitumiskehitys ja päätös lähettää homosuhteessa elävä pari lähetystyöhön ovat vaikuttaneet järjestöjen suhteisiin. Jotkut Raamattuopiston ystävät ovat jo kanavoineet tukensa muiden järjestöjen kautta.

– Onko meillä sisälähetysjärjestönä tarvetta kuulua jäsenenä tällaiseen ulkolähetysjärjestöön? Meillä on tässä kahta linjaa. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä ei ole meidän paikkamme. Toiset ajattelevat, että me voimme olla vaikuttamassa jäsenjärjestönä siihen, että Lähetysseurassa tehtäisiin mahdollisimman viisaita ratkaisuja.

Lähetystyötä Raamattuopistolla pidetään joka tapauksessa erittäin tärkeänä.

– Tuemme järjestönä lähetystyötä ja kannustamme ihmisiä niin tekemään olemassa olevien järjestöjen kautta.

Uskollisena Jumalan sanalle

Viides herätysliike on kautta historiansa kehottanut kirkkoa pysymään uskollisena Jumalan sanalle. Raamatullisuus on tärkeä arvo myös Raamattuopiston uudelle toiminnanjohtajalle.

– Edustan hyvin perinteistä kristillistä käsitystä. Lähestyn Raamattua Jumalan sanana, yhtä aikaa inhimillisenä ja jumalallisena, Lauri Vartiai­nen sanoo.

– Minulle on henkilökohtaisesti hurjan ­tärkeää Vanhan ja Uuden testamentin välinen yhteys. Olen aika paljon lukenut varhaisen kristikunnan opettajia, ja heidän tapansa lukea Vanhaa testamenttia Kristuksesta käsin on hyvin kirkas.

Vartiainen tuli uskoon 21-vuotiaana pari vuotta kestäneen lain alla olemisen jälkeen. Hän yritti Jumalan lakia noudattamalla olla Jumalan mielen mukainen, kunnes hänen oli pakko todeta, ettei sitä voinut omin voimin saavuttaa. Sitten Jumalan armo sai räjäyttää pankin. Hän ymmärsi, että Jeesuksen ristintyö riittää.

Hengellisestä kirjallisuudesta tuli rakasta, ja Vartiainen päätyi lukemaan teologiaa. Eräs hänen motiiveistaan oli varsin erikoinen.

– Kun olin törmännyt liberaalimpaan eksegetiikkaan, ajattelin, että panenpa viisi vuotta elämästäni tähän myllyyn, jotta voin sanoa lukeneeni kaikki nämä samat kirjat, mutta silti todeta, että liberaaliteologia on väärässä.

– Tämä tavoite kyllä täyttyi, mutta mukaan tuli myös muita tavoitteita. Minulla ei ollut esimerkiksi pappiskutsumusta, kun lähdin opiskelemaan. Se syntyi sitten pitkien kesien kautta, joita olin seurakunnassa nuorisotyössä, Lauri Vartiainen kertoo.

Stadin kundi

  • Syntyi vuonna 1964 Helsingissä.
  • Koulutukseltaan teologian maisteri, vihittiin papiksi 1996 Oulussa.
  • Työskennellyt muun muassa Diakonia-ammattikorkeakoulussa koulutuspäällikkönä sekä Suomen
  • Raamattuopiston vararehtorina.
  • Aloitti toukokuun alussa Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtajana.
  • Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme poikaa.
  • Harrastaa hyötyliikuntaa, yli sata vuotta vanhan kotinsa remontoimista sekä lukemista.
  • Teologiaa, historiaa ja kulttuurihistoriaa käsittelevien kirjojen suurkuluttaja.