Yllättävä päätös Ruotsin kirkossa

Ruotsissa, Göteborgissa sijaitsevan Seurakuntatiedekunnan opettaja, pastori Rune Imberg on saanut takaisin pappisoikeutensa Ruotsin kirkossa.

Imberg lähetti 13.4.2018 tuomiokapitulilleen ilmoituksen, jonka mukaan hän ei enää voinut pitää Susanne Rappmannia piispanaan, ja että hän tulisi jatkossa tunnustamaan ainoastaan Ruotsin Lähetyshiippakunnan piispan esimiehenään ja piispanaan. Lisäksi hän ilmoitti, että koskien hengellistä palveluvirkaansa hän katsoi olevansa Lähetyshiippakunnan kaitsennassa, eikä oman Göteborgin hiippakunnan tuomiokapitulinsa ja piispansa kaitsennassa.

Piispa Rappmann vastasi Imbergille että ilmoitus ei aiheuta toimenpiteitä. Myöhemmin, 17.1.2019 Göteborgin tuomiokapituli kuitenkin päätti ottaa Rune Imbergiltä pois oikeuden toimia pappina. Tämän jälkeen Imberg valitti asiasta Ruotsin kirkon valituslautakunnalle, joka 14.10.2019 tekemällään päätöksellä kumosi tuomiokapitulin aiemman päätöksen ja palautti Rune Imbergille pappisoikeudet.

IMBERGIN PUOLUSTUS muistutti, että pappisvalassaan pappi lupaa ennen kaikkea olla uskollinen Raamatulle ja luterilaiselle tunnustukselle ja vain toissijaisesti kirkon hierarkialle.

Viitaten Augsburgin tunnustuksen 28. pykälään puolustus toteaa: ”Oikeus toimia oppositiossa kirkon johtoa vastaan on peruspylväs evankelisluterilaisessa kirkkonäkemyksessä. Tämä käy selvästi ilmi Kirjoituksessa Paavin vallasta ja johtoasemasta ja Augsburgin tunnustuksen artiklasta XVIII. Niistä käy ilmi, että kirkon oma oppi ja järjestys antaa papille ja seurakunnille hätätilassa oikeuden vastustaa ja kyseenalaistaa kirkko-oikeudellisen vallan. Tämä merkitsee kirkko-oikeudellista vähemmistösuojaa, joka on sisäänrakennettu Ruotsin kirkon perustaviin oikeuslähteisiin.”

AUGSBURGIN TUNNUSTUKSEN 28. pykälässä, johon puolustus viittaa, lainataan muun muassa Augustinuksen sanaa: ”piispoille ei pidä antaa periksi, jos he erehtyvät ja opettavat mielipiteitä, jotka ovat ohjeellisen Jumalan sanan vastaisia”.

Imbergin puolustus toteaa lisäksi, että vastaavanlaisissa tapauksissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa papeilta, jotka ovat kyseenalaistaneet piispojensa hengellisen ohjauksen, ei ole otettu pois pappisoikeuksia. Rune Imbergin tapauksessa on puolustuksen mukaan kysymyksessä erilainen näkemys pappisvirasta. Puolustus toteaa, että Imbergin toiminta hänen sanoutuessaan irti piispastaan on luonnollinen ja Ruotsin kirkon oikeusjärjestyksen puolustama seuraus siitä opillisesta moninaisuudesta (läropluralism) joka Ruotsin kirkossa vallitsee. ”Se, jolla on perinteinen virkanäkemys, ei voi alistua sellaisen piispan hengelliseen johtajuuteen, jonka piispantoimintaa pitää pätemättömänä.” Oikeussovellus on puolustuksen mukaan yksiselitteinen: ”Ruotsin kirkon opin tai järjestyksen mukaan ei ole yhteen sopimatonta pitäytyä perinteiseen virkanäkemykseen”. Harvoin saa lukea näin selkeää ja kirkon omaan perustaan vetoavaa argumentointia.

Valituslautakunnan päätös perustui siihen, että Imbergin kirje piispalle katsottiin keskustelun avaukseksi, eikä se pelkästään riittänyt näytöksi siitä, että hän olisi epälojaali piispalle tai rikkoisi voimassa olevaa järjestystä.

Suomen kirkossa ei ole vastaavanlaista valituslautakuntaa. Ja vaikka olisikin, se tuskin nykyisessä perinteisen virkakannan kannattajiin erittäin nuivasti suhtautuvassa ilmapiirissä saisi aikaan vastaavanlaista päästöstä. Perusteiltaan tilanne on kuitenkin sama kuin Ruotsin kirkossa. Annettiinpa sille käytännössä tilaa tai ei, perinteiseen, ekumeeniseen virkakantaan pitäytyminen ei ole Suomenkaan kirkossa harhaoppi, vaan Raamatun ja tunnustuksen mukainen oikeus.

Pääkirjoituksen nettiversiota on korjattu 25.10 klo 14.00:

Alkuperäisessä kirjoituksessa annettiin asiasta siinä suhteessa väärä kuva, että selostetut perustelut referoitiin valituslautakunnan päätöksen perusteluina, joita ne siis eivät olleet, vaan ne olivat puolustuksen perusteluja. Sama tulkintavirhe esiintyi alun perin päätöksestä levitetyssä tiedotteessa. Pahoittelen virhettä.