Yksinäisyyden vähentäminen vaatii yhteiskunnan uudelleensuuntautumista

Lähes joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyttä. Tämä käy ilmi vastajulkaistusta Suomen Punaisen Ristin Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä. Luku on todella korkea, vaikka huomioitaisiin hyvin eri asteiset yksinäisyyden kokemukset. Yksinäisiä on kaikista ikäluokista, mutta heidän määränsä on erityisesti lisääntynyt nuorison ja yli 65-vuotiaiden keskuudessa.

Yksinäisyyden seuraukset vaihtelevat eri tasoisista mielenterveysongelmista aina fyysisiin oireisiin asti. Yksinäisyys on voinut syntyä pitkän ajan kuluessa, ja sen poistamiseen ei välttämättä ole nopeita ratkaisuja. Perheiden hajoamisten sekä lyhyiden ja pinnallisten ihmissuhteiden yleistyminen yhteiskunnassa vaikuttavat kaikki kielteisesti. Yhä harvemmalla on pitkäaikaisia, elämänkestäviä, rakentavia ihmissuhteita.

Tässä on erityinen haaste myös seurakunnille. Kristillisyydestäkin voi tulla kulutusmuotoista toimintaa, josta haetaan vain sitä, mitä se tässä elämäntilanteessa voi antaa juuri minulle. Parhaimmillaan seurakuntaelämä voi kuitenkin antaa elämänkestäviä ystäväsuhteita sekä vahvistaa ja tukea perhe-elämää. Ei ole sattumaa, että seurakuntaa verrataan Raamatussa perheeseen. Se voi olla paikka, jossa saa tutustua muihin turvallisissa olosuhteissa aina lapsuudesta vanhuuteen asti. Seurakunta on myös paikka, jossa voi löytää saman uskon ja arvomaailman jakavan puolison. On paljon kauniita esimerkkejä siitä, miten seurakunta on pitänyt huolta ja tukenut vaikeissa elämäntilanteissa. Mikään tästä ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Hyvien ihmissuhteiden syntyminen ja rakentaminen vie aina aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

Parhaimmillaan seurakuntaelämä voi antaa elämänkestäviä ystäväsuhteita sekä vahvistaa ja tukea perhe-elämää.

Ihmissuhteita on huomattavasti helpompi rikkoa kuin rakentaa. Ne heikkenevät kuin itsestään mutta vahvistuvat vain, jos niihin satsataan. Siksi on valitettavaa, että tämä aika tarjoaa harrastuksiin, viihdykkeisiin ja kulutukseen loputtomasti virikkeitä ja rakennuspuita, mutta ei juurikaan siihen, miten synnyttää ja hoitaa kestäviä ja rikkaita ihmissuhteita. Jos haluat tietää, miten voit hoitaa omaa terveyttäsi ja itseäsi, oppaita ja opettajia on loputtomasti. Jos sen sijaan olet kiinnostunut siitä, miten rakentaa hyviä, pitkäkestoisia ihmissuhteita ja elämänkestävää avioliittoa, tarjolla on melko vähäisesti apua.

Jos yhteiskunnassamme halutaan tosissaan vähentää yksinäisyyttä ja pahoinvointia lapsuudesta vanhuksiin saakka, meidän on käännyttävä uuteen suuntaan. Ihmisten oikeuksien korostamisen rinnalle on tuotava perusteellinen keskustelu ihmisten vastuista. Keskustelu vanhempien vastuusta omista lapsistaan ja nuoristaan sekä isyyden ja äitiyden merkityksestä. Silloin on uskallettava kyseenalaistaa liian voimakas ihmisen itsensä toteuttamisen painottaminen. Keskusteluun on tuotava uudestaan kysymykset hyveistä, vastuista ja kutsumuksista. On uskallettava puhua myös itsensä kieltämisestä ja uhrautumisesta suuremman hyvän eteen, ja jopa oikeasta ja väärästä, myös ihmissuhteissa.

Vain jos uskallamme avata tällaiset tulenarat aiheet, voimme edes alkaa nähdä ja löytää tien vähemmän yksinäiseen huomiseen. Jos erilaiset yhteiskuntakokeilut ihmissuhteissa ja lasten suhteen jatkuvat, ne tulevat tuottamaan tulevaisuudessa yhä suurempaa pahoinvointia, kärsimystä ja yksinäisyyttä. Tie on kuitenkin aina auki kohti suurempaa eheyttä ja todellista syvällistä hyvinvointia. Se vaatii usein aivan uuden näkemyksen koko elämästä. Sellaisen, jonka Raamattu meille tarjoaa.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: