Viiden lapsen äiti: Huumorilla selviää pitkälle

Monet sairaudet, hometalot ja pennin venyttäminen ovat koetelleet Sinna Salon perhettä. Miten ilo ja onni ovat kuitenkin säilyneet?

Sinna Salo rohkaisee äitejä muistamaan, että heidän identiteettinsä on olla myös vaimo, nainen, ystävä ja paljon muuta. Sen mielessä pitäminen voimaannuttaa. Kuva: Susanna Sarimaa

Sinna Salo rohkaisee äitejä muistamaan, että heidän identiteettinsä on olla myös vaimo, nainen, ystävä ja paljon muuta. Sen mielessä pitäminen voimaannuttaa. Kuva: Susanna Sarimaa

Monet sairaudet, hometalot ja pennin venyttäminen ovat koetelleet Sinna Salon perhettä. Miten ilo ja onni ovat kuitenkin säilyneet?

Kun esikoinen kolauttaa päänsä, soitetaan päivystykseen. Toisen lapsen kohdalla etsitään neuvoa netistä. Kolmatta puhalletaan kipeään kohtaan. Ja viidettä vain pyydetään nousemaan ylös. Näin Sinna Salo pilke silmäkulmassa kuvailee suurperheen vanhemmuutta. Kaikesta ei tarvitse hötkyillä, kokeneet tuntosarvet tunnistavat kyllä vakavat paikat.

Kolmekymppiselle Sinnalle on puolisonsa Samin kanssa ehtinyt siunaantua neljä tyttöä ja yksi poika. J-komppaniaan kuuluvat Julia, Jasmin, Janna, Jade ja Joosua. Murrosikäinen jo paukuttelee välillä ovia, ja puolitoistavuotias kuopus vielä kiehnää sylissä.

– Huumorilla selviää pitkälle, Sinna kiteyttää raskaan arjen.

– Onneksi meillä on myös yhteen hiileen puhaltava perhe. Osaamme tukea toisiamme.

Esimerkiksi joskus kun Sinna on kärsinyt rankoista endometrioosikivuista, vanhin tytär Julia on saattanut napata Joosuan rattaisiin ja lähteä kävelylle puistoon.

Ylistysmusiikki auttaa pahana päivänä

Muutkin sairaudet kuin endometrioosi ovat piinanneet Salojen perhettä. Esimerkiksi Sinnan fibromyalgia ja selkäkipu, jota kuntoutettiin neljä vuotta. Lapsista Janna joutui neljävuotiaana avosydänleikkauk­seen. Jadella on ADHD ja Aspergerin oireyhtymän piirteitä sekä aistiyliherkkyys. Joosua taas kärsii astmasta, joka puhkesi homekodissa.

Jo kaksi kertaa Salot ovat lähteneet vuokra-asunnoista hometta pakoon.

– Kun on vaikeita hetkiä, tekisi mieli vain itkeä, Sinna myöntää.

Hoitajan saaminen koko lapsikatraalle on myös tiukassa. Paletti on siis pidettävä itse kasassa: kotityöt, harrastukset, läksyt, kaikki. Muistilistojenkin kanssa välillä unohtaa asioita.

– Jos makkarat jäivät ostamatta, kun lapsen piti mennä paistamaan niitä, olen herkkä syyttelemään itseäni.

Niinä päivinä kun voimat tuntuvat loppuvan, Sinna saa kuitenkin virtaa uskosta. Hän laittaa ylistysmusiikin soimaan, ja kotityöt hoituvat samalla kun tanssahdellaan lasten kanssa.

– Olen opetellut myös armollisuutta itseäni kohtaan. Kodin ei tarvitse näyttää samalta kuin sisustuslehdissä. Voi hengittääkin joskus eikä aina vain pingottaa.

Lasten suuret sydämet

Nuori äiti saa myös usein nauraa. Sinna Salo saattaa purskahtaa nauruun itsekseen muistellessaan lasten juttuja – vaikka itse tilanteessa täytyisikin pitää ilme peruslukemilla.

– He ovat myös fiksuja ja huomaavaisia ja haluavat tehdä hyvää. Kun Jade sai palkkaa autettuaan mummoa, hän ei tuhlannut kaikkea karkkeihin vaan osti myös Joosualle pikkuauton. Tällaisissa hetkissä sydän tekee kuperkeikan.

Äitienpäivinä Sinna itse saa erityishuomiota: lapset tarjoilevat aamupalan ja rentoutumisesta huolehditaan vaikkapa hieromalla.

Tällaiset luksus-hetket rikkovat sopivasti arjen kaavoja. Kalliit ylellisyydet ovat kuitenkin vain haaveita. Kun pelkästään lähihoitaja-Sami tienaa perheessä, miinuksella mennään – mutta siihen on tottunut.

– Lasten kannalta on harmi, etteivät he saa usein sitä, mitä haluavat. Jouluna olemme kuitenkin pyrkineet siihen, että jokainen saa ainakin yhden toivomansa lahjan.

Vaikka Sinnan ja Samin unelmiin kuuluu matka aurinkoon, he iloitsevat pelkästään siitä, että saavat katsoa sohvalla Murdochin murhamysteereitä ja herkutella yhdessä.

– Arjesta pitää löytää ne hetket. Otamme myös omaa aikaa. Sami tykkää pelata tietokoneella ja minä kirjoitella rukousvihkooni rukouksia ja raamatunkohtia.

Viimeinkin poika!

Rukousvihosta löytyy esimerkiksi rohkaisevia ajatuksia liittyen naiseuteen. Hormonikilojen ja muiden muutosten jälkeen Sinna Salo on joutunut käsittelemään naisellisuuttaan uudelleen.

– Toivoisin, etten siirtäisi ulkonäköepävarmuuttani tytöilleni. Kehummekin Samin kanssa heitä usein.

Kun neljä neitosta oli syntynyt maailmaan, Sinna ei osannut enää kuvitella saavansa olla pojan äiti. Ja siitä hän oli vielä haaveillut.

Tarvittiin ihme, sillä Sinna huomasi olevansa raskaana juuri, kun hänen piti mennä endometrioosileikkaukseen ja hän oli syönyt taudin hoitamiseen ehkäisypillereitä. Yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyi Joosua.

Kaikille ei kuitenkaan tapahdu tällaisia ihmeitä. Sinna on nähnyt läheltä senkin, ettei lapsen saaminen ole yksinkertaista. Hän on ollut ystävänsä rinnalla ultrassa, jossa todettiin vauvan menehtyneen.

– Se oli musertavaa, mutta olen kiitollinen, että olin jakamassa hänen taakkaansa ja tuskaansa ja pitämässä kädestä kiinni.

Sinna toivoo, etteivät kipeästi lasta kaipaavat hukkaisi toivoaan.

– Jumalalla on kaikki hallinnassa. Hän on nähnyt edeltä kaiken.

Tervetulleita seurakuntaan?

Viisi lasta ei tarkoita Saloille sitä, ettei heillä riittäisi sydämessä tilaa myös toisten lapsille. Vuoroviikkoina Sinna ja Sami pyörittävät nuorten tilan toimintaa Kangasalla. Kaupungin nuorille tarjotaan ruokaa ja ajanviettopaikka.

– Emme tuputa siellä uskoa, mutta nuoret tietävät, että olemme uskossa. Ja jos haluaa jotakin uskoon liittyvää kysyä, saa vastauksen, Sinna selittää.

Tavallisiin seurakunnan tilaisuuksiin he ottavat lapsetkin mukaan. Aikanaan he pitivät kuitenkin taukoa seurakunnasta, kun Sinna sairasti ja Jaden käytösongelmien syyt eivät olleet selvillä. Vanhempia nolostutti häiriköinti. Nyt tunteesta on opeteltu pois.

– Seurakunnissa pitäisi puhua enemmän siitä, että lapset ovat tervetulleita. Jeesuskin opetti, että sallikaa lastaa tulla.

Auttava kädenojennus on aina myös tervetullut.

– Jos joku lapsi vaikka juoksentelee seurakunnassa, voit ottaa hänet syliin ja alkaa jutella hänelle, Sinna vinkkaa.

Omaa äitiyttä ei myöskään kannata vertailla toisten kanssa.

– Olkaa armollisia itsellenne, luottakaa, että olette paras äiti omille lapsillenne. Tätä hoen koko ajan itsellenikin, Sinna nauraa.

Hän tuntee huonoa omaatuntoa jopa siitä, jos hän on ostanut porkkanat kaupasta, kun joku toinen on kasvattanut ne pihallaan.

– Muistetaan kehua toisiamme. Me naiset olemme upeita ja sankareita. Millainen koneisto meihin onkaan luotu, kun pystymme hoitamaan niin työn, kodin kuin lapsetkin.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!