Varjele meidät kulkutaudeilta

Suomessa on juuri vietetty talvisodan päättymisen 80-vuotispäivää. Nyt maa on jälleen keskellä koettelemusta, joskin hyvin toisenlaista. Tällä kertaa yhdessä koko muun maailman kanssa.

KRISTITYLLE EI OLE LUVATTU, että hänet varjellaan kaikelta mahdolliselta pahalta. Emme ole haavoittumattomia ja kuolemattomia. Emme elä enää sellaisessa maailmassa kuin se oli paratiisissa suoraan Jumalan luomisen jäljiltä. Elämme lankeemuksen jälkeisessä maailmassa. Yhdessä koko muun ihmiskunnan kanssa me joudumme kohtaamaan luonnonmullistuksia, sairauksia, onnettomuuksia ja ihmisten aikaansaamaa pahuutta. Nyt koko ihmiskunta joutuu kohtaamaan saman viruksen, koronan.

Rukoilemme hallitsijoiden puolesta ja kuuntelemme kristittyinä yhdessä muiden kanssa viranomaisten neuvoja. Yritämme tehdä oman osuutemme, ettei tauti leviäisi. Hädän keskellä on noussut esiin myös hienoja arvoja. Heikoimmista, tässä tapauksessa erityisesti vanhuksista, huolehtimista, auttamishalua, oravanpyörän pysäyttämistä, lisäaikaa lasten kanssa olemiseen ja uutta luovaa ajattelua työntekoon ja elämään yleensä.

SAMANAIKAISESTI, kun toimimme vastuullisesti, rukoilemme, että Jumala armahtaisi meitä ja antaisi pandemian väistyä. Jeesus Kristus on kuollut koko ihmiskunnan puolesta. Tämän sovitustyön ansiosta elämä maan päällä ylipäätään jatkuu. Tiedämme, että joskus tulevaisuudessa Kristus palaa hallitsijana, ja silloin kaikki kärsimys on ohi. Emme kuitenkaan vielä näe kaikkea hänen valtansa alle alistettuna. Elämme odotuksessa ja toivossa.

YHTEISKUNTAA AJATELLEN kaiken varautumisen, reagoimisen ja viruksen leviämistä vastaan taistelun maan päällä voi nähdä myös massiivisena harjoituksena, koska tämä ei valitettavasti varmasti ole viimeinen, eikä edes pahin mahdollinen vitsaus, minkä yhä enemmän globalisoituva ihmiskunta tulee kohtaamaan.

Vanha kirkkorukous on voinut tulla monelle mieleen. Siinä pyydetään varjelusta ”nälänhädästä, kulkutaudeista, sodasta ja veritöistä, kapinasta ja riidoista, rakeista ja rajuilmoista, tulipalosta ja vedenvaarasta, pahasta äkillisestä kuolemasta ja iankaikkisesta kuolemasta.” Paha äkillinen kuolema oli aikaisemmin ”katumattoman kuolema”. Tämä rukous on vielä käytössä Viron luterilaisessa kirkossa. Siellä se on muodossa: ”Varjele meidät pahasta kuolemasta, kun sydän on vielä synnistä kääntymättä.”

Kaiken varautumisen, reagoimisen ja viruksen leviämistä vastaan taistelun maan päällä voi nähdä myös massiivisena harjoituksena.

TÄSSÄ RUKOUKSESSA SANOTAAN kaikkein kallein ja tärkein asia elämässä. Se, että emme eläisi kääntymättöminä ja katumattomina, vaan jokapäiväisessä parannuksessa ja Kristuksen armon omistamisessa. Että ymmärtäisimme syvemmin, kuinka myös maallinen elämä on Jumalan lahjaa ja se päättyy jokaisen kohdalla kerran. Niin kauan kuin sitä on, meitä kutsutaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Nuorena kristittynä ajattelin, että jos ihmiskuntaa kohtaisi jokin suurempi vastoinkäyminen, ihmiset ehkä heräisivät ja kääntyisivät Jumalan puoleen. Hätä ei kuitenkaan itsessään riitä käännyttämään ketään, on vain Jumalan sana ja henki, jotka voivat herättää ja käännyttää ihmisen. Rukoukseen ja Sanan lukemiseen avautuukin nyt enemmän aikaa, kun moni joutuu olemaan enemmän kotona.

Korona-aikana monilla on aikaa pysähtyä ja lukea. Uusi Tie on hengellinen lehti, joka tuo viikoittain rohkaisua ja rakennusta kristityn elämään. Tutustu lehteen kuukauden ajan ilmaiseksi tai tilaa kestona! Saat nyt ensimmäisen vuoden hintaan 59€. Aloita klikkaamalla tästä: