Vankilan ankeudesta hengelliseksi johtajaksi

Kambodžalaisen Arunin elämä muuttui, kun vallankumoukselliset punaiset khmerit tappoivat hänen ystävänsä. 17-vuotias nuorukainen alkoi miettiä elämän haurautta. Hän otti Raamatun käsiinsä ja alkoi lukea sitä ilman päämäärää. Sanat alkoivat kuitenkin puhutella häntä. Hän hyväksyi Jeesuksen pelastajakseen ja tuli uskoon. Buddhalaiselta taustalta tulleelle Arunille se tiesi suurta maailmankuvallista muutosta.

– Buddhalaisuudessa ei tunneta persoonallisen Jumalan käsitettä. Kaikki on jumalaa, sinusta voi tulla jumala. Buddhalaisuudessa on tehtävä hyviä tekoja ansaitakseen paremman elämän tulevaisuudessa. Mutta ei ole syntiä eikä pelastusta raamatullisessa mielessä.

– Kun minusta tuli kristitty, kaikki käsitteet olivat täysin uutta. Mutta tunsin, että tämä on se tie. Sain uskoa Jumalaan, jota voin kutsua isäksi ja johon voin olla yhteydessä. En vain rukoile jotain tuntematonta. Kristinuskossa on persoonallinen Jumala, joka välittää meistä ja tuntee meidät. Buddhalaisuudessa ihminen etsii Jumalaa, mutta kristinuskossa Jumala etsii meitä, Arun Sok Nhep tiivistää.

Neljäkymmentä huonetoveria

Tuolloin elettiin vuotta 1974. Muutaman kuukauden päästä kommunistit nousivat valtaan. Arunin perhe asui pääkaupunki Phnom Penhissä, josta punakhmerit alkoivat siirtää ihmisiä pakkotyöhön maaseudulle. Arunin perhe lähti pakkosiirtoja pakoon. Arun pakeni rajan Vietnamiin ja aikoi Laosin kautta Thaimaahan, mutta rajalla hänet pidätettiin. Neljän kuukauden vankila-aikaa Vietnamissa hän muistelee elämänsä pahimpana traumana.

– Meitä oli yhdessä huoneessa noin neljäkymmentä vankia. En tuntenut ketään, eikä kukaan tullut meitä vankilaan katsomaan. Neljä kuukautta siellä tuntui elämän mittaiselta. Se oli kuin helvettiä, mutta siitä kehkeytyi jotain myönteistä.

Arun ymmärsi, että vaikka tavallisesti vangit ovat rikollisia, Vietnamin sellissä hänen huonetoverinsa koostuivat kunnon ihmisistä, etnisistä ja uskonnollisista vähemmistöistä. Mukana oli opettajia, lakimiehiä ja lääkäreitä. Arun rukoili, että jos Jumala pelastaa hänet, hän palaa takaisin Kambodžaan palvelemaan kansaansa.

Pakolaiseksi Ranskaan

– Jumala kuuli rukoukseni ja pääsin pakolaiseksi Ranskaan. Mutta unohdin, mitä olin luvannut Jumalalle, Arun kertoo.

Jumala kuitenkin varusti häntä tulevaa tehtävää varten. Hän opiskeli teologiaa, ja hänet vihittiin kambodžalaisen evankelisen seurakunnan pastoriksi Ranskassa. Häntä pyydettiin mukaan raamatunkäännöstyöryhmään, joka valmisteli uutta khmerinkielistä raamatunkäännöstä ja Arun suostui.

Valtaosa kambodžalaisista puhuu khmerin kieltä, ja se on maan virallinen kieli. Pitkään ainoa saatavilla oleva käännös oli kuitenkin 1920-luvulta, eikä se kieliopillisesti ollut kunnon khmeriä. 1960-luvulla uutta käännösprojektia oli elvytetty, mutta punakhmerit tuhosivat valmistuneet käännökset. Arun sai kuitenkin salakuljetettua osan Matteuksen evankeliumia. Käytännössä uusi khmerinkielinen Raamattu jouduttiin aloittamaan tyhjästä.

Vankilakokemukset voimavarana

Vaikka Arun oli unohtanut Jumalalle antamansa lupauksen, Jumala ei sitä unohtanut. Kambodža avautui 1990-luvun alussa, jolloin Arun palasi perheineen maahan. Siitä lähtien hän toimi Yhdistyneiden Raamattuseurojen käännöskonsulttina, kunnes hänet valittiin vuonna 2011 Kambodžan, Vietnamin ja Laosin Raamattuseuran johtajaksi. Raamattuseuroilla on tällä hetkellä meneillään kahdeksan projektia Vietnamissa, kaksi Kambodžassa ja yksi Laosissa.

Vaikeat vankeusajatkin hän ymmärtää nyt voimavaraksi.

– Kun Jumala tuli meidän luoksemme, hän omaksui ihmisluonnon. Hän kävi läpi kaikki meidän kärsimyksemme, jotta hän ymmärtäisi meitä ja voisi muodostaa meihin suhteen. Tapaan työssäni vietnamilaisia pastoreita, joista melkein kaikki ovat olleet vankilassa. Kun puhumme vankila-ajoista, voin samaistua heidän vaikeuksiinsa.

Lue lisää koskettavia elämäntarinoita joka viikko Uusi Tie -lehdestä. Tilaa lehti tästä.