Vaikeneminen on väärä strategia

Tapio Puolimatka kuvaa uudessa kirjassaan (Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin) tilannetta, jossa ihmiset välttävät ilmaisemasta todellisia uskomuksiaan ja arvostuksiaan, jotta eivät joutuisi sosiaalisesti eristetyiksi. ”Kun yhä useampi ihminen välttelee ilmaisemasta todellisia näkemyksiään, poliittisesti korrekti mielipide saa lisää valtaa. Poikkeavat näkemykset häviävät vähitellen julkisesta keskustelusta, koska ihmiset joutuvat maksamaan liian kalliin hinnan niiden esittämisestä”, Puolimatka kirjoittaa.

Tällaisen kehityksen tuloksena päädytään lopulta tilanteeseen, jossa ”on olemassa vain yksi hyväksytty mielipide ja kaikki sitä vastustavat ovat moraalisesti epäilyksenalaisia. – – Kaikki joukkotiedotusvälineet julistavat yhtä oikeaa oppia ja pelkäävät antaa tilaa vastakkaiselle näkemykselle, jottei niitä [tiedotusvälineitä] voitaisi alkaa luonnehtia kielteisillä leimoilla.”

Kirkon piirissä useat papit ja maallikot ovat viime aikoina eri yhteyksissä ilmaisseet näkemyksen, että kristittyjen kannattaisi pitää matalaa profiilia ajankohtaisista, polttavista eettisistä kysymyksistä tai epäsuosituista raamatullisista opetuksista, koska ne jakavat mielipiteitä, ja kristityt tulevat negatiivisesti leimatuiksi. Ajatuksena on, että jos vältetään puhumasta vaikeista asioista, voidaan säilyttää parempi yhteys ihmisiin ja saada heidät kuuntelemaan kaikkein keskeisintä sanomaamme.

Yleisenä periaatteena tämä on suuri strateginen virhe. Käytännössä se johtaa siihen, että kristittyjen omantunnon ja mielipiteen ilmaisemisen vapaus kaventuu entisestään. Poliittisesti korrektit, valtamedian rummuttamat kristinuskon vastaiset mielipiteet valtaavat näin yhä enemmän tilaa, ja hyvinkin perustellun toisenlaisen näkemyksen esittäminen käy yhä vaikeammaksi. Kristittyjen pitäisi nousta voimakkaasti vastustamaan tällaista mielipidediktatuuria. Heidän tulisi rohkaista toinen toistaan, tuomaan rohkeasti ja selkeästi esille Raamatun kanta erilaisiin eettisiin ja opillisiin kysymyksiin, varsinkin kirkossa.

Vanhan sanonnan mukaan siihen, että paha voittaa, ei tarvita muuta kuin että ne, jotka puolustavat hyvää, vaikenevat. Nyt kun kristilliset näkemykset ajetaan yhä ahtaamalle länsimaissa, on mahdollisimman huono aika pitää matalaa profiilia. Nyt on koko kristillisen seurakunnan ja kaikkien kristittyjen aika korottaa äänensä Raamatun opettamien totuuksien puolesta. Kukin niiden mahdollisuuksien mukaan, mitkä Jumala on juuri hänelle avannut. Tätä ei kuitenkaan saisi tehdä kovalla sydämellä ja ylpeästi, vaan tarvitaan paljon nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja rakkautta.

Jumala on monta kertaa ennenkin kääntänyt kirkkonsa ja jopa kansojen kohtalon ja antanut ihmisille armon löytää takaisin valheiden alle hautautuneen totuuden luokse. Ehkä hän antaa meille nytkin saman armon.