Usko Raamattuun elää ja voi hyvin

Osallistuin marraskuussa evankelikaalien teologien ja filosofien yhdistysten, Evangelical Theological Societyn (ETS) ja Evangelical Philosophical Societyn (EPS), kokouksiin Yhdysvalloissa. Yhdistyksissä on yhteensä tuhansia ammattiteologia ja -filosofia.

Kokousten akateeminen taso ei suurimmalta osin jättänyt mitään toivomisen varaa. Sellaiset kokouksessa esillä olleet teologit kuin Ben Witherington, Don Carson, Kevin Vanhoozer, Craig Keener ja Michael Bird ja filosofit, kuten William Lane Craig, Richard Swinburne, Paul Moser, Paul Helm ja J. P. Moreland ovat kaikki kansainvälisestikin tunnustettuja tutkijoita.

Evankelikaalinen liike maailmalla on selvästi ottanut paikkansa akatemiassa. Samalla se on säilyttänyt nimensä mukaisen evankeliumiin ja hengelliseen elämään keskittyvän omaleimaisuutensa. Avoin, julkinen tunnustautuminen Kristukseen ja Raamatun arvovaltaan ja sanomaan on luonnollinen osa näiden tutkijoiden elämää. Myöskään vallitsevien, akateemisessa maailmassa juuri nyt muodissa olevien poliittisesti korrektien näkemysten avoin haastaminen ei ole heille vierasta. Syvä hengellisyys ja korkea tieteellinen taso eivät millään tavoin riitele keskenään, pikemminkin päinvastoin.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, miten voimakas buumi teologian maailmassa tällä hetkellä on Kristus-keskeisen, niin sanotun Raamattu-teologian (Biblical theology) tekeminen. Kyseessä ei ole vain raamatullisen teologian tekeminen sinänsä. Kaiken teologian tulisi tietenkin olla raamatullista. Kyseessä on Vanhan ja Uuden testamentin läpi esiintyvien teologisten korostusten ja teemojen avaaminen. Viime vuosina on syntynyt ennätysmäärä tällaisia tutkimusta. Se on hengellisesti hyvin rakentavaa. Se on myös luonnollinen ja välttämätön seuraus tunnustautumisesta Raamatun täyteen arvovaltaan. Juuri Raamatun luotettavuutta ja arvovaltaahan vuonna 1949 perustettu ETS on pitänyt esillä koko olemassaolonsa ajan.

ETS on omaksunut Chicagon julkilausuman Raamatun erehtymättömyydestä. Siihen voi tutustua suomen kielellä muun muassa kirjassa Jumalan sana – inspiroitu ja erehtymätön (toim. Pasi Turunen ja Petri Mäkilä, Kuva ja Sana 2010).

Julkinen sitoutuminen Raamatun täyteen arvovaltaan ei vielä kuitenkaan automaattisesti takaa yhtenäisyyttä Raamatun tulkinnassa. Tämän osoittaa myös maailman evankelikaalisen liikkeen voimakas jakautuminen. Tarvitaan myös jatkuvaa palaamista ja tunnustautumista Raamatun omaan keskukseen, evankeliumiin Kristuksesta ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Herrana ja Vapahtajana. Hän on maailmanlaajan seurakuntansa pää, joka johdattaa sitä sanansa kautta.